Kuoppia elämän tiellä

Kuvassa Ilkka Heiskanen, Ella Pyhältö, Satu Lankinen.
Kuva: Mitro Härkönen.

Tie on pitkä ja kuoppainen, eikä ohjaaja Hanna Kirjavaisen näytelmäsovitus mutkia väistele. Ei tarvitsekaan. Kulttielokuva La Strada on nyt tyylikkäästi tuotu Teatteri Avointen Ovien näyttämölle. 

Federico Fellinin elokuva on surullisen haikea, riemukkaan elämäniloinen, hankalia tunteita ja murheita täynnä. Yhtä lumoava on näyttämöversio. Jokaisella on paikkansa tiellä, jolla kuljetaan kohti tuntematonta tulevaisuutta.

Kiertävän sirkuksen karskin voimamies-Zampanon rooliin asettuu luonnikkaasti Jussi-palkittu Ilkka Heiskanen, hänen arkaa ja pelokasta apulaistaan Gelsominaa esittää yhtä aikaa herkästi ja väkevästi Ella Pyhältö. Kaksikon seuraan liittyy huikea akrobaatti Il Matto, ukrainalaissyntyinen breakdancen mestari Roman Hibalov, jonka tanssinumerot saivat ihailevat ja runsaat aplodit. 

Kolmikon kiertolaiselämän kuvaukseen tarttuu väistämättä ajatuksen murusia tämän päivän kulkureiden matkasta, heimojen hajoamisista, ekokriisistä ja kotinsa jättävien tuskasta. Ilo elämästä on otettava sieltä mistä se löytyy, pienen huilun yksinkertaisesta sävelestä tai hassuista tanssiaskelista. Sirkuslaisten vaellus käy läpi haikeannostalgisten 50-luvun mustavalkokuvien ja piipahtaa myös matkapuhelinten maailmassa. Ajattoman tematiikan höysteenä on matkan varrella monessa roolissa näyttelevän muusikko Satu Lankisen harmonikan upea sointi ja Nino Rotan klassinen elokuvan tunnusmelodia. 

Kirjavainen on ensimmäisenä Suomessa saanut Fellinin perikunnalta luvan sovittaa La Strada näyttämölle. Toteutus liikuttaa. Se antaa katsojalle mahdollisuuden tutkia omaa tietään ajassa, jossa lähimmäisenrakkauden tunnistaminen ja kokeminen on entistä tärkeämpää. Tarinan yhteiskunnallisuus puhuttelee läpi kyynelten ja tuo lavalle syvän inhimillisen katsauksen ongelmien kurittamaan nyky-Eurooppaan.

La Strada Teatteri Avoimet Ovet
Sovitus ja ohjaus Hanna Kirjavainen 

Rooleissa Ilkka Heiskanen, Ella Pyhältö ja Roman ”Tino” Hibalov
Videolavastus Joona Pettersson 
Musiikki Satu Lankinen
Äänisuunnittelu Juha Tuisku
Valosuunnittelu Jere Kolehmainen
Puvustus Anne Svensk

Suvaitsemattomuuden muuria kaatamassa

 

Jouko Puolanto, Marjaana Maijala ja Johanna Kokko.
Kuva Kirsi Marie Liimatainen.

Maailman kriisikeskuksissa työskennelleet Jannika ja Mirjami muuttavat takaisin Suomeen, pikkupaikkakunnalle maaseudun rauhaan. Mutta lapsuuden ihanille kotikonnuille on hankala palata, jos vastassa on suvaitsemattomuuden muuri.

 

Kirsi Marie Liimataisen käsikirjoittama ja ohjaama Kotiinpaluu haastaa miettimään, kuinka ahdasmielisiä todellisuudessa olemme. Ympäristön kiihkoilu koettelee rankasti sekä yksilöitä että ihmissuhteita.

 

Esitys alkaa videoklipillä, jossa poljetaan sateenkaarilippua ja huudellaan aggressiivisesti. Kuvat ovat Markku Heikkisen dokumentista Ristiriita (1996), ja siinä lausutut sanat toistuvat ympäristössämme yhtä loukkaavina edelleen. Näytelmä onkin tiukasti ajassa kiinni, tekstissä viitataan niin päivänpolitiikkaan, seksuaalivähemmistöjen asemaan kuin Päivi Räsäseen. Ennakkoluulojen ja suvaitsemattomuuden Suomi on totta, vaikka monet toistelevat ikiaikaista tarinaa ”ei meillä, vaan siellä muualla”.

 

Jannikan (Johanna Kokko) ja Mirjamin (Marjaana Maijala) yhteiselo pelottaa varsinkin heitä, joiden oma ajattelu on sidottu tiukkaan vanhakantaiseen uskonnollisuuteen. Mutta pääkaupunkiseutu ei ole seksuaalipakolaisten taivas, vaan asenteellisuutta löytyy kaikkialta. Vapaus elää omanlaistaan elämää ei edelleenkään ole kaikille itsestäänselvyys.

 

Vaikka tarina ei ole autofiktiivinen, on asetelmaan selvästi sitoutunut paljon omakohtaisesti koettua. Käsikirjoittaja ja ohjaaja Liimatainen on syntynyt Tampereen Pispalassa ja valmistunut elokuvataiteen maisteriksi Potsdamista. Hän on jopa kertonut opiskelleensa urheilulukiossa, sillä rehtien ja ryhdikkäiden hiihtäjien luvatussa maassa saa paljon anteeksi.

 

Näennäisen minimalistisesta koostaan ja askeettisesta lavastuksesta huolimatta näytelmä pitää sisällään useita merkittäviä kysymyksiä. Esille tulevat pakolaisteema, avustusjärjestöt, seksuaali-identiteetti, eheytyshoidot, työuupumus, pakkoavioliitto, isänmaa, uskonto, lapsuuden traumat ja yksilön vapaus. Näkökulmissakin vaihtelevat sukupolvien ja sukupuolten katsannot, kyläyhteisön ja yksilön perspektiivit ja asenteet.

Mittavaa aiheiden kirjoja kirkastaa pariskuntaa näyttelevien Kokon ja Maijalan luonnikas ja läsnä oleva kommunikointi läpi esityksen. Näytelmän traaginen loppu jää katsojan oman mielikuvituksen varaan. Haluan ymmärtää sen allegoriana siitä, miten tuhoisaa on rasistinen, stereotyyppinen maailmakuva.

Kotiinpaluu: Suomen Kansallisteatterin Omapohja

Käsikirjoitus, ohjaus ja videot Kirsi Marie Liimatainen
Rooleissa Eila Halonen, Johanna Kokko, Marjaana Maijala, Jouko Puolanto
Valo- ja äänisuunnittelu Niklas Vainio
Videoanimaatio ja -grafiikka Jenny Orgis

Kantaesitys oli KokoTeatterissa 17.8.2022