tag:blogger.com,1999:blog-31020582638374094742024-03-13T08:20:47.454-07:00PuhuttelevaaKirjallisia kirjoituksia. Tekstejä teatterista. Koetusta ja eletystä kulttuurista. Puhuttelevasti.Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.comBlogger129125tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-27389540245404981722024-03-02T02:36:00.000-08:002024-03-02T02:36:37.468-08:00 Ekokriisi on ihmisen kriisi ja linnut sen hälytysmerkkejä<p><br /><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxqLCszxcbRlEEma71BIp3T7SbI6fRFMfXeGKRBw88F6Elp4tZGJUrIfL0hweeXKMf2XS4EkQkzpF65UN6cYQjqZeK7l8OzYjNonzLeRlkRhXvA2CkiVbR2cb_RLWcYdncyP0-eEPN02XExJf6EQF_R8E9gpwkXKstWE9HUaWIFHzmBj4Th_QIqgCraq4/s5249/KOM%20Putoavat%20linnut,%20kuvassa%20Vilma%20Melasniemi%20ja%20Juho%20Milonoff,%20kuva%20Janne%20Vasama.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3712" data-original-width="5249" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxqLCszxcbRlEEma71BIp3T7SbI6fRFMfXeGKRBw88F6Elp4tZGJUrIfL0hweeXKMf2XS4EkQkzpF65UN6cYQjqZeK7l8OzYjNonzLeRlkRhXvA2CkiVbR2cb_RLWcYdncyP0-eEPN02XExJf6EQF_R8E9gpwkXKstWE9HUaWIFHzmBj4Th_QIqgCraq4/w303-h214/KOM%20Putoavat%20linnut,%20kuvassa%20Vilma%20Melasniemi%20ja%20Juho%20Milonoff,%20kuva%20Janne%20Vasama.jpg" width="303" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Vilma Melasniemi ja Juho Milonoff, kuva Janne Vasama</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Kun isoja mustia
lintuja putoilee taivaalta pommin lailla, kertoo se tietysti luontokadosta ja
monimuotoisuuden häviämisestä. </span></p><p><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Mutta brittiläisen </span><strong style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"><span style="border: none windowtext 1.0pt; mso-border-alt: none windowtext 0cm; padding: 0cm;">Zinnie Harris</span></strong><b style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">in</b><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> näytelmässä </span><i style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Putoavat
linnut</i><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> uhanalaisina näyttäytyvät myös ihmissuhteet, lähimmäisenrakkaus ja
välittämisen taito. KOM-teatterissa ekokriisi on ihmisyyden kriisi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;">On kuuma kesä
Helsingissä, ja Vivaldin vuodenaikojen osa Kesä alleviivaa tunnelmaa
paahteisella soinnillaan. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Näyttämön raskaasti pyörivää lavaa työnnetään uusiin
asentoihin. Se on kuin kieppuva maailmanpyörä, joka havainnollistaa kaaosmaisia
tapahtumia kolmesta eri perspektiivistä. On pariskunta, uusiutuva sairaus ja
sivusuhteita, on aikuinen tytär ja vanha rakkaus opettajaan sekä opettajan hankala
suhde äitiinsä, joka sattuu olemaan pariskunnan miehen salarakas. Sekamelska
kuulostaa pahalta, mutta kyse ei ole farssimaisesta sekoilusta. Traagisinta kaikessa
on ihmisen kyvyttömyys aitoon kommunikointiin. Mihin tässä maailmassa voi
luottaa?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;">Tytär Kati (<b>Ella
Mettänen</b>) sanoo sen ääneen: tarinan voi aina muuttaa toiseksi, siitä voi
jättää jotain pois, sitä voi muokata tai vaihtaa päähenkilöä. Myös Katin onnettomuus
on tulkinnanvarainen, hän on hädissään ja ehkä tappanut linnun tai ihmisen, tai
ihminen on kuollut hänen takiaan. Ainakin verta on paidassa ja käsissä, ja on
paha olla. Totuus muuntuu kokijan ja katsojan mukaan, punainen voi olla sininen,
jos joku niin sanoo.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;">Putoavat linnut</span></i><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;"> tarjoilee runsaasti
tunteita, mutta ei faktaa. Katsojan jännitystä venytetään äärimmilleen eikä
sittenkään paljasteta, mitä sängyn takaa löytyneessä viestilappusessa sanotaan.
Vuoropuhelu on emootioihin vetoavaa ja juuri niin absurdia ja perustelematonta,
kuin aidoissa parisuhteissa. Siis kovin luontevaa, varsinkin kun pariskuntaa esittää
tosielämän aviopari <b>Vilma Melasniemi</b> ja <b>Juho Milonoff</b>. Ja hyvin
esittääkin. Katsomossa näytelmän alkupuolella kuuluneet naurunpyrskähdykset hiljenevät
loppua kohden, ja askarruttamaan jää kysymys siitä, voimmeko vielä ottaa
opiksemme.<br style="mso-special-character: line-break;" /></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="background: white; color: #4d5156; font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;">KOM-teatteri <a href="https://kom-teatteri.fi/ohjelmisto/putoavat-linnut/" target="_blank">Putoavat linnut</a><br /><br /><o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; margin: 0cm; vertical-align: baseline;"><span style="color: black;">ROOLEISSA <br /><strong style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;"><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;"><span style="border: none windowtext 1.0pt; font-weight: normal; mso-border-alt: none windowtext 0cm; padding: 0cm;">Matleena Kuusniemi, Paavo Kääriäinen, Vilma
Melasniemi, Ella Mettänen ja Juho Milonoff</span></span></strong><o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; margin: 0cm; vertical-align: baseline;"><span class="rfzyhc"><span style="border: none windowtext 1.0pt; color: black; mso-border-alt: none windowtext 0cm; padding: 0cm;">Näytelmä </span></span><strong style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;"><span style="border: none windowtext 1.0pt; color: black; font-weight: normal; mso-border-alt: none windowtext 0cm; padding: 0cm;">Zinnie Harris</span></strong><span style="border: none windowtext 1.0pt; color: black; mso-border-alt: none windowtext 0cm; padding: 0cm;"><br style="box-sizing: border-box;" />
<span class="rfzyhc"></span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; font-weight: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;">Ohjaus </span><strong style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;"><span style="font-weight: normal;">Riikka Oksanen</span></strong><br style="box-sizing: border-box;" />
</span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;">Lavastussuunnittelu <strong style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;"><span style="font-weight: normal;">Janne Vasama</span></strong><br style="box-sizing: border-box;" />
</span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;">Pukusuunnittelu <strong style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;"><span style="font-weight: normal;">Maria Sirén</span></strong><br style="box-sizing: border-box;" />
</span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;">Valosuunnittelu <strong style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;"><span style="font-weight: normal;">Tomi Suovankoski</span></strong><br style="box-sizing: border-box;" />
</span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;">Äänisuunnittelu <strong style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;"><span style="font-weight: normal;">Jani Rapo</span></strong><br style="box-sizing: border-box;" />
Maskeeraussuunnittelu<strong style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;"><span style="font-weight: normal;">Leila Mäkynen</span></strong><br style="box-sizing: border-box;" />
</span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;">Suomennos <strong style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;"><span style="font-weight: normal;">Sarka Hantula</span></strong><br style="box-sizing: border-box;" />
<span class="rfzyhc"></span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; font-weight: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;">Ohjaajan assistentti </span><strong style="-webkit-font-smoothing: antialiased; box-sizing: border-box; font-feature-settings: inherit; font-kerning: inherit; font-optical-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-style: inherit; font-variant: inherit; font-variation-settings: inherit; line-height: inherit; text-rendering: optimizelegibility; text-size-adjust: none;"><span style="font-weight: normal;">Tiiu Poikonen</span></strong><br style="box-sizing: border-box; mso-special-character: line-break;" />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--><br style="mso-special-character: line-break;" />
<!--[endif]--></span><span style="color: black;"></span><o:p></o:p></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-21760319779967465402024-02-15T03:27:00.000-08:002024-02-15T03:27:28.293-08:00Krohnin sisaret kirjoittivat itsensä maailmaan <p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAJMWGSOiLOIIQRN6I_q8JXF16Jz2XxPRoWc82NBpNxVDGzIQkPqHdS9R4apBpOC21qvC_IM6vmb3JK7H-U30xxm07VpvUWLcEV1ai7zo8YRqAAfxG7OnTOLqkuAXSo2FrlVDgi7QvI0ctjXiI9AVMbzQrclgYklj8L1lWYdHgaDKTfFY7Q6INy46y8v8/s800/Teppo%20J%C3%A4rvinen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAJMWGSOiLOIIQRN6I_q8JXF16Jz2XxPRoWc82NBpNxVDGzIQkPqHdS9R4apBpOC21qvC_IM6vmb3JK7H-U30xxm07VpvUWLcEV1ai7zo8YRqAAfxG7OnTOLqkuAXSo2FrlVDgi7QvI0ctjXiI9AVMbzQrclgYklj8L1lWYdHgaDKTfFY7Q6INy46y8v8/w320-h213/Teppo%20J%C3%A4rvinen.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuva Teppo Järvinen</span></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; mso-outline-level: 1;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Miksi kurjet lentävät? Koska ne voivat, pohtivat
Krohnin kirjoittavat sisarukset. Suomen Kansallisteatterin uutuusnäytelmä <i>Kurjet</i>
kertoo </span><b><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Helmi</span></b><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> ja <b>Aune
Krohnin</b> sekä <b>Aino Kallaksen</b> tarinan ja nyökkää myös <b>Anton </b></span><b><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 18.0pt; mso-ligatures: none;">Tshehovin</span></b><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> <i>Kolmen sisaren </i>suuntaan<i>.</i></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; mso-outline-level: 1;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Asetelmassa voikin nähdä paljon samaa. Mutta
siinä missä joutilaisuuteen kyllästyneet Tshehovin sisaret hakevat elämäänsä tarkoitusta
ja suuntaa, ovat Krohnin sisaret hyvin tietoisia kutsumuksestaan. He
kirjoittavat, koska voivat ja osaavat.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; mso-outline-level: 1;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Aikamme mainossloganeille altistuneena korviini juontui
nopeasti myös kosmetiikkajätin julistus ”koska olen sen arvoinen”. Rinnastus ei
taida olla kovin kaukaa haettu. </span><b><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Tiina
Puumalaisen</span></b><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> ja <b>Hanna Suutelan</b> kirjoittama tarina
on voimaannuttava kertomus kuljettavaksi viitoitetusta tiestä ja eräänlainen
periksiantamattomuuden ylistys, johon myös oma aikamme peilautuu.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; mso-outline-level: 1;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Käsikirjoittajien tavoitteena on ollut kirjoittaa satu ja sijoittaa
vapaasti assosioiva tarina niihin katvealueisiin, joista historiantutkimus ei tarkkaan
tiedä. Lähdetään siis liikkeelle kuin saduissa: ”olipa kerran”, ja pysähdytään aluksi
vuosiin 1933–34, jolloin – oletettavasti – Krohnin </span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">sisaret ovat kerääntyneet yhteen muistelemaan kuollutta Kaarle-veljeään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Paikalla ovat myös säveltäjäveli Ilmari kirjailijavaimonsa <b>Hilja Haahden</b>
kanssa sekä Helmin entinen aviomies, professori ja valtiomies <b>E. N. Setälä</b>.
</span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 18.0pt; mso-ligatures: none;">Sadunomaisella tavalla myös edesmenneet ovat läsnä
näyttämöllä. Näkymä on ihastuttava kurkistus 1930-luvun suomalaisiin kulttuuriseurapiireihin
ja kansallismieliseen, työnteon eetosta korostavaan perheyhteisöön aikana,
jolloin naisten osana useimmiten oli jäädä miesten asettamiin kahleisiin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 18.0pt; mso-ligatures: none;">Draamallisen polun varrella zoomaillaan muutamiin keskeisiin paikkoihin ja tilanteisiin,
kuten naisten väsymättömään kirjailijantyöhön ja sukukartanoon
Viipurinlahdella. </span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Ilonpito Kiiskilän kartanossa yltyy miltei
karnevalistiseksi. Se on rakas muisto lapsuudesta, vaikka isä <b>Julius Krohn</b>
hukkui niissä maisemissa traagisesti, ja pian paratiisista luovuttiin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Kuva naisista työpöytiensä ääressä puolestaan kiinnittyy kirjoittamisen
paloon ja pakkoon, siinä naisten sisäinen maailma tehdään näkyväksi. Jokainen
tekstien kanssa työskentelevä voi samaistua siihen onnen ja tuskan
ristiriitaan, jota Aino Kallas kuvaa elämänsä kahleeksi ja täyttymykseksi. Samalla
sisaruus, niin elämänmittainen tuki kuin se onkin, lisää naisten kirjoittamisen
piinaa ja tuo mukanaan kateuden, mitättömyyden ja katkeruuden tunteita. Ne
kohdistuivat ehkä eniten Ainoon, jonka kansainvälisestikin ihailtu ura oli kolmikon
kärkenä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Kaikki lavalla olevat sisaret tekevät hienon roolityön naisina, joille
suvun perintö oli vahva osa kirjoittajan identiteettiä. Pienen näyttämön ulottuvuudet
toimivat jälleen elävästi ja kauniisti. Pakko myös kiittää </span><b><span style="background: white; color: #202122; font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;">Joakim Berghäll</span></b><b><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">in</span></b><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"> jazzahtavasta musiikista, joka kehystää sadun sekä aikaansa että ajattomaksi.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"><i><a href="https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/kurjet" target="_blank">Kurjet </a></i>Suomen Kansallisteatteri<br />
</span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Kantaesitys Pienellä näyttämöllä 14.2.2024<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;"><br />
ROOLEISSA Kristiina Halttu, Katariina Kaitue, Nicke Lignell, Esa-Matti Long, Pirjo
Määttä, Harri Nousiainen, Paula Siimes<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;">Ohjaus Tiina
Puumalainen<br />
Käsikirjoitus Tiina Puumalainen ja Hanna Suutela<br />
Lavastussuunnittelu Teppo Järvinen<br />
Pukusuunnittelu Heli Hynynen<br />
Valosuunnittelu Kare Markkola<br />
Musiikki Joakim Berghäll<br />
Äänisuunnittelu Jani Peltola<br />
Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen<o:p></o:p></span></p><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"></span><p></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-38694210208268173262024-02-09T00:28:00.000-08:002024-02-09T00:33:00.793-08:00Reissumiehen muistelmat lavalla <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="background-color: white; text-align: left;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLgl1X8Xi_W7aBgpgMhHiDSSw6NDiA5P7Yid0QyiXZoOhVqTmkd-jqT456lqO2gkRoQza2Tf3_GDs2JxhvguU2BKKusp43E_AixoBTpjAqvA3nILzVJh-tlYEE9Zy5iFhFZi-3pDAXuuX68eoFnCYRmoSPKbjXVqzLzbw_0qfDinWjemOyHW3nseX6t3k/s799/53508198700_f9acce3e08_c.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="799" data-original-width="533" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLgl1X8Xi_W7aBgpgMhHiDSSw6NDiA5P7Yid0QyiXZoOhVqTmkd-jqT456lqO2gkRoQza2Tf3_GDs2JxhvguU2BKKusp43E_AixoBTpjAqvA3nILzVJh-tlYEE9Zy5iFhFZi-3pDAXuuX68eoFnCYRmoSPKbjXVqzLzbw_0qfDinWjemOyHW3nseX6t3k/s320/53508198700_f9acce3e08_c.jpg" width="213" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><p class="MsoNormal"><span style="font-size: xx-small;"> Timo Ruuskanen. Kuva: </span><span style="font-size: x-small;">Mitro Härkönen.<br /></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></p></td></tr></tbody></table><br /></span><span style="background-color: white; text-align: left;">Joskus näytelmän lähtökohtana voi olla sekin, että pääosan esittäjä on samanmittainen, samanpainoinen ja vähän saman näköinenkin, kuin tarinan päähenkilö. Näyttelijä </span><b style="text-align: left;">Timo Ruuskanen</b><span style="background-color: white; text-align: left;"> astelee Teatteri Avointen Ovien lavalle ihan sopivan kokoisissa saappaissa ja on kitara kainalossaan kuin ilmetty </span><b style="text-align: left;">Tapio Rautavaara </b><span style="background-color: white; text-align: left;">(1915-1979). </span></div><p class="MsoNormal" style="background: white;"><span style="color: #090909;">Koko
kansan tummaääninen reissumies, Lontoon olympialaisten keihäänheiton
kultamitalisti ja Suomi-filmien surusilmäinen hurmuri Tapio Rautavaara ei nuoremmille
sukupolville välttämättä ole tuttu. Mutta moni hänen lauluistaan edelleen soi
kylänraiteilla ja lastenhuoneissa. Kukapa ei osaisi hyräillä esimerkiksi melodioita
</span><i style="color: #090909;">Reppu ja reissumies</i><span style="color: #090909;">, </span><i style="color: #090909;">Päivänsäde ja menninkäinen</i><span style="color: #090909;"> tai </span><i style="color: #090909;">Sininen
uni</i><span style="color: #090909;">.</span><span style="color: #090909;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white;"><span style="border: 1pt none windowtext; color: #090909; mso-border-alt: none windowtext 0cm; padding: 0cm;">Palkitun
Red Nose Companyn perustajajäsen, klovnina tunnettu Timo Ruuskanen on <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>käsikirjoittanut vauhdikkaan monologin aikakautensa
suositusta urheilijasta ja trubaduurista. </span></p><p class="MsoNormal" style="background: white;"><span style="color: #090909;">Ruuskanen on suvereeni esiintyjä ja lavaolemuksessaan
ajoittain niin nopea, ettei aina selviä esittääkö hän idoliaan Tapsaa vai itseään.
Rautavaaran jyhkeän rauhallinen olemus paikoin peittyy turhan tohinan taakse. Raamikas
esitys on silti sopivasti ihmisen kokoinen. Mies ottaa tilan haltuunsa rehdisti
ruutupaidassaan, eikä suuria kulisseja tarvita.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white;"><span style="color: #090909;">Kertomus
etenee hyppäyksin lapsuuden muistoista sotavuosiin ja meidän aikaamme. Päähenkilön
elämänmittaisena ristiriitana näyttäytyy kansan jakautuminen kahtia, punaisiin
ja valkoisiin, TUL:n joukkoihin ja SVUL:n joukkoihin. Rautavaara itse
sinnittelee siinä välissä, myy nuorukaisena lehtiä kaikille, niin
Sosiaalidemokraatin kuin Uuden Suomen lukijoille. Politiikasta Rautavaara ei
halua myöhemminkään puhua, ja vaikka suosion myötä vaurastuukin, ei liioin
rahasta. Hän halusi kohdata ja kuunnella ihmistä ihmisenä.</span></p><p class="MsoNormal" style="background: white;"><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;">1950-luvun Suomessa <em><span style="font-style: normal;">maksettiin sotakorvauksia</span></em></span><em><span style="color: black; font-style: normal; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-theme-font: major-fareast;">,</span></em><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;"> ja kaikesta oli pulaa, mutta
mieli riensi jo kohti seikkailuja, uutta hilpeyttä ja kansahuveja. <span style="border: 1pt none windowtext; mso-border-alt: none windowtext 0cm; padding: 0cm;">Köyhän työläistaustan omaava Rautavaara toi laulelmillaan kaivattua
viihdettä ja menestyi, ja sehän toi elämään myös alkoholin. Yhtenä
syväjuonteena tarinassa kulkeekin ajatus siitä, miten olla uskollinen itselleen
kansansuosion melskeissä. Rautavaara opetteli olemaan suosittu, vaikka se ei
aina onnistunutkaan. Reissumiehen nousujohtoinen taival päättyi traagisesti
kesken työpäivän.</span></span><span style="border: 1pt none windowtext; mso-border-alt: none windowtext 0cm; padding: 0cm;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white;"><span style="border: 1pt none windowtext; padding: 0cm;">Rautavaaran mies ja kitara -tyyli puree edelleen, ja tuttuja laulelmia
olisi Timo Ruuskasen esittämänä kuunnellut mieluusti enemmänkin. Näytelmä </span><em><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">Rautavaara –
ihminen ja ikoni</span></em><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;"> sai kantaesityksensä Riihimäen Teatterissa
viime syksynä. Helsingissä Teatteri Avoimissa Ovissa esitys menee huhtikuun loppuun
asti.<span face="Helvetica, sans-serif" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; font-size: 16.5pt;"> </span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white;"><span style="background-color: transparent;"><br />Teatteri Avoimet Ovet </span><a href="https://www.avoimetovet.fi/rautavaara/" target="_blank">Rautavaara </a></p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Käsikirjoitus: Timo Ruuskanen<br />Ohjaus ja dramaturginen apu: Olka Horila<br />Valosuunnittelu: Jukka Kuronen<br />Äänisuunnittelu: Kari Paukola<br />Tarpeisto: Karita Fallström-Autio<br />Tuotanto: Riihimäen Teatteri, Teatteri Avoimet Ovet ja Timo
Ruuskanen</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-32516828060066379782024-01-30T03:29:00.000-08:002024-01-30T04:14:42.802-08:00Verenpunainen huuto elämälle<p> </p><p class="intro" style="background: white; margin: 0cm; vertical-align: baseline;"><em></em></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHW32b-8JFoVgsMm51C1UpvZIiychrD-VprRdkGJh2qYiOGC56u4g_feFyV1EikAcXmEguwzyctDOKO28ZlXa70a_MOycj4N6j8O9jLpZ51R6-DRNmwr8SYqJYGRFyp3cpirl-QCsZul6HupwK7C2AftSW8rtFLIoHvO1igT0g5HEWhQsgHjGr_2BDwT8/s1600/Veren_haat_06-1600x1067.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHW32b-8JFoVgsMm51C1UpvZIiychrD-VprRdkGJh2qYiOGC56u4g_feFyV1EikAcXmEguwzyctDOKO28ZlXa70a_MOycj4N6j8O9jLpZ51R6-DRNmwr8SYqJYGRFyp3cpirl-QCsZul6HupwK7C2AftSW8rtFLIoHvO1igT0g5HEWhQsgHjGr_2BDwT8/s320/Veren_haat_06-1600x1067.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuvassa Unto Nuora, Heidi Naakka, Jyrki Kasper, </span><span style="font-size: x-small;">Justus Pienmunne, <br />Mikko Paloniemi ja Kaisa Torkkel. </span><span style="font-size: x-small;">Kuva Stefan Bremer.</span></td></tr></tbody></table><em><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; font-style: normal;"><br /></span></em><p></p><p class="intro" style="background: white; margin: 0cm; vertical-align: baseline;"><em><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; font-style: normal;">Useita
kiinnostavia nykytanssiesityksiä on sattunut silmiini viime aikoina. Vaikka en voi
sanoa olevani tanssin tuntija, jokin niissä vetää puoleensa. Tai ehkä houkuttelevinta
onkin se, että saa vapaasti heittäytyä yleisöön nauttimaan esityksestä sen
kummemmin sitä analysoimatta.</span></em></p>
<p class="intro" style="background: white; margin: 0cm; vertical-align: baseline;"><em><span style="background: white; color: black; font-style: normal; mso-color-alt: windowtext;"><br />
Helsingin Kaupunginteatterin ja Compañía Kaari & Roni Martinin </span><span style="background: white; color: black; mso-color-alt: windowtext;">Veren häät </span></em><em><span style="background: white; color: black; font-style: normal; mso-color-alt: windowtext;">oli
vetänyt Studio Pasilan katsomon täyteen muitakin tanssin ystäviä. </span></em></p><p class="intro" style="background: white; margin: 0cm; vertical-align: baseline;"><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;"><br /></span></p><p class="intro" style="background: white; margin: 0cm; vertical-align: baseline;"><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;"><br /></span></p><p class="intro" style="background: white; margin: 0cm; vertical-align: baseline;"><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;"><br /></span></p><p class="intro" style="background: white; margin: 0cm; vertical-align: baseline;">Espanjan kansallisrunoilija,
multitalentti taiteilija <b>Federico García Lorca</b><em><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; font-style: normal;"> (</span></em><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/1898" title="1898"><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: black; text-decoration-line: none;">1898</span></a><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">–<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/1936" title="1936"><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: black; text-decoration-line: none;">1936</span></a><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">) <em><span style="font-style: normal;">koskettaa
edelleen tragedianäytelmällään, jonka tunnetuimpia versioita lienee <b>Carlos</b></span></em> <b>Sauran</b> ohjaama flamencoelokuva vuodelta 1981. <i>Veren
häät</i> (Bodas de Sangre) valmistui alun perin 1932 ja kantaesitettiin 1933
Madridissa.</span></span></p>
<p class="intro" style="background: white; margin: 0cm; vertical-align: baseline;"><em><span style="background: white; font-style: normal;"><o:p> </o:p></span></em></p>
<p style="background: white; margin: 0cm;"><em><span style="background: white; color: black; font-style: normal; mso-color-alt: windowtext;">Kaupunginteatterin tanssiryhmän ja
espanjalais-romani-juutalais-suomalaisen flamenco-orkesterin verenpunainen
hääjuhla on rajua, ruumiillista ja roiskahtelevaa läsnäoloa. Sen liike on
paikoin hiipivää kauhua, rytmikästä maiskuttelua ja uhkaavaa hiljaisuutta, ja yltyy
sitten miltei ilakoivaan tanssiin ja raivoon. Verevä flamencomusiikki kietoo
kokonaisuuden yhteen. Itse tarina on klassinen Romeo ja Julia -kertomus, rakkaustarina,
jota sävyttävät sukuviha ja </span></em><span style="color: #202122;">mustasukkaisuus,
ylpeys sekä intohimo. <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; margin: 0cm;"><em><span style="background: white; color: black; font-style: normal; mso-color-alt: windowtext;"><br />
Esitys tarjoilee runsaasti vihjailevaa ja monitulkintaista symboliikkaa, lihakarjaa,
ihmisiä, pyristeleviä eläimiä. Pyykkikorillinen kenkiä, jalkine roikkumassa ruhojen
ripustuskoukussa, lihakaupan valomainos sian ruhonosista, sen vieressä akun
lataustasoa ilmentävä palkki. Ja hunnut: morsian, sian morsian. Tanssijoiden
valkeat paidat ovat tahriutuneet vereen, vaikka esiintyjät kiihkeästi hokevat ”minä
olen puhdas”. <br />
<br />
</span></em><span class="lewnzc"><span style="background: white; color: black; mso-color-alt: windowtext;">Lorca, kuten aikalaisensa <b>Salvador Dali</b> ja </span></span><b><span style="background: white; color: black; mso-color-alt: windowtext;">Luis</span></b><span style="background: white; color: black; mso-color-alt: windowtext;"> </span><em style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;"><b><span style="font-style: normal;">Buñuel</span></b></em><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; float: none; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;">, oli Euroopan 1930-luvun taiteen uudistajia, jonka surrealistiset
<em><span style="font-style: normal;">ja vimmaiset kuvat eivät selittele. Muutamia
kuorokohtauksia ja repliikkejä lukuun ottamatta tanssijoiden kieli on liikkeen virtaa.
</span></em>Nykytanssin tulkinta näyttää maailman fyysisenä, kehollisena ja sekasortoisena, mutta sehän on ymmärrettävää. Vaikka Lorcalle kävi huonosti l<em><span style="font-style: normal;">uen sen niin, että esityksen
tanssinpunainen huuto on uhraus elämälle, alkukantaiselle </span></em>eläimelliselle
otukselle, jota kutsumme ihmiseksi. <br />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--><br style="mso-special-character: line-break;" />
<!--[endif]--></span><o:p></o:p></p><p style="background: white; margin: 0cm;">Federico García Lorca: Veren häät</p><p style="background: white; margin: 0cm;"><a href="https://hkt.fi/esitykset/veren-haat/" target="_blank">Helsingin Kaupunginteatteri/Studio Pasila</a></p><p style="background: white; margin: 0cm;"><br /></p><p style="background: white; margin: 0cm;">Koreografia Kaari Martin</p><p style="background: white; margin: 0cm;">Sävellys Roni Martin</p><p style="background: white; margin: 0cm;">Ohjaus ja esitysdramaturgia Kaari Martin, Roni Martin ja Atro Kahiluoto</p><p style="background: white; margin: 0cm;"><br /></p><p style="background: white; margin: 0cm;">Näyttämöllä: Kaisa Torkkel, Aino Seppo, Justus Pienmunne, Sari Haapamäki, Jyrki Kasper, Heidi Naakka, Unto Nuora, Mikko Paloniemi. <br /><br />Muusikot: Victor Carrasco, Roni Martin, Sanna Salmenkallio, Juan Antonio Suarez.</p><p style="background: white; margin: 0cm;"><br /></p><p style="background: white; margin: 0cm;">Lavastus ja valot Jukka Huitila</p><p style="background: white; margin: 0cm;">Puvut Elina Kolehmainen</p><p style="background: white; margin: 0cm;">Äänisuunnittelu Eppu Helle</p><p style="background: white; margin: 0cm;"></p><p style="background: white; margin: 0cm;">Naamiointi Hanna Piispanen</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><br /></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-91632212894895139722024-01-19T08:50:00.000-08:002024-01-19T23:27:59.150-08:00Naiset vaeltavat uuteen aikaan <p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5Vbc6lUQQnWMjcmXBwWZNYsOsh-GhkwOCQQ9EVNjeoIiH-003471b4npbAMS43UBv09LvnVFcjE85phAab0X2TuzpOEXx9mluNfozz4pB-G0SIyK6q1jbqBal_HQvqWbdWgzsVmfDbZa0_VWTGy3wWULtQvG1znaEr0F-2wVPiOAMRyaEDwDPqls8Syc/s2048/Kuva%20Moe%20Mustafa.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1177" data-original-width="2048" height="184" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5Vbc6lUQQnWMjcmXBwWZNYsOsh-GhkwOCQQ9EVNjeoIiH-003471b4npbAMS43UBv09LvnVFcjE85phAab0X2TuzpOEXx9mluNfozz4pB-G0SIyK6q1jbqBal_HQvqWbdWgzsVmfDbZa0_VWTGy3wWULtQvG1znaEr0F-2wVPiOAMRyaEDwDPqls8Syc/w320-h184/Kuva%20Moe%20Mustafa.jpg" width="320" /></a></div><p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: #fafafa; background: rgb(250, 250, 250); line-height: normal; margin-bottom: 0cm; mso-outline-level: 4;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Ensimmäiseksi erottuu
rytmi. Viisi kovia kokenutta naista lähtee taipaleelle poltetun maan halki. Heillä
kaikilla on menneisyytensä ja taustansa, ja he ovat olleet Saksan armeijan palveluksessa
omista syistään ja haluistaan. Eletään Lapin sodan lopun aikoja vuonna 1945. Nyt matka
vie yhtenä joukkona erämaavaellukselle kohti kotia.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="background-color: #fafafa; background: rgb(250, 250, 250); line-height: normal; margin-bottom: 0cm; mso-outline-level: 4;"><b><span style="color: black; font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Tommi Kinnusen </span></b><span style="color: black; font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">menestysromaanin
<i>Ei kertonut katuvansa</i><b> </b>pohjalta tehty teatteriesitys on<b> </b>seitsemän
teatterin yhteistyöproduktio, jonka on ohjannut ja dramatisoinut
taiteilijaprofessori <b>Mikko Roiha</b>. Roihan visio on pelkistetyn
niukka, metsämaisemat huojuvat videoseinällä, ja pitkät puulaatikot toimittavat
istuimen, talon, saunanlauteiden ja juoksuhautojen virkaa. Viiden naisen lisäksi
lavalla ainoana </span><span style="background-color: white; background: white; color: black; font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt; mso-color-alt: windowtext;">miehenä esiintyvä <b>Jari-Pekka
Rautiainen</b> esittää muut roolit, yhteensä kaksitoista, mm. sotilaana,
lääkärinä, kuskina ja rajavartijana.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="background-color: #fafafa; background: rgb(250, 250, 250); line-height: normal; margin-bottom: 0cm; mso-outline-level: 4;"><span style="color: black; font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Asetelma on
selkeä, tämä on naisten tarina. Kinnunen onkin romaanissaan halunnut kertoa
sodasta </span><span style="background-color: white; background: white; color: black; font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt; mso-color-alt: windowtext;">näkökulman, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>josta ei juuri ole puhuttu. Aseveljeyden
aikaan moni nainen lähti saksalaisten mukaan työn tai seikkailun perässä tai
vain yksinäisyyttä pakoon. Kun sota Lapissa on ohi, tulee saksalaisista vihollisia
ja k</span><span style="color: black; font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">oteihinsa palaavista naisista maanpettureiksi ja huoriksi leimattuja poloja. <br />
<br />
Pitkospuilla askeltavien naisten yhteinen rytmiikka löytää esityksessä hienosti
paikkansa. Monet vaaranpaikat ja dramaattiset kokemukset, vilu ja nälkä näkyvät konkreettisesti
näyttelijäkaartin fyysisessä olemuksessa. Pelot pelätään yhdessä, mutta myös ajoittainen
hassuttelu ja nauru yhdistävät. </span></p><p class="MsoNormal" style="background-color: #fafafa; background: rgb(250, 250, 250); line-height: normal; margin-bottom: 0cm; mso-outline-level: 4;"><span style="color: black; font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Paluu kotiin on silti kivulias: kotikylissä kaikki
on poltettu. Ja jos jokunen talo onkin pystyssä, sen ovat jo vallanneet muut
asunnontarvitsijat. Jatkosodan kovan hinnan maksavat naiset. Koskettava tarina etenee vääjäämättömästi kohti uudenlaista tulevaisuutta ja toimii hyvin myös teatterin lavalla.</span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background-color: #fafafa; background: rgb(250, 250, 250); line-height: normal; margin-bottom: 0cm; mso-outline-level: 4;"><i style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"><a href="https://tampereenteatteri.fi/naytelma/ei-kertonut-katuvansa/" target="_blank">Ei kertonut katuvansa</a></i><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"><a href="https://tampereenteatteri.fi/naytelma/ei-kertonut-katuvansa/" target="_blank"> </a>Tampereen teatterin Frenckell-näyttämöllä
18.1.2024.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="background-color: #fafafa; background: rgb(250, 250, 250); line-height: normal; margin-bottom: 0cm; mso-outline-level: 4;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"><i>Yhteistyössä
ovat mukana Tampereen Teatteri, Kouvolan Teatteri, Turun kaupunginteatteri,
Lahden Kaupunginteatteri, Seinäjoen kaupunginteatteri, Hämeenlinnan
Kaupunginteatteri sekä suomalaisberliiniläinen Vapaa Teatteri. Esitys sai
ensi-iltansa 1.7.2023 Heimathafen Neukölln-teatterin Pier 9-näyttämöllä.</i></span></p><p class="MsoNormal" style="background-color: #fafafa; background: rgb(250, 250, 250); line-height: normal; margin-bottom: 0cm; mso-outline-level: 4;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt;">Rooleissa Mari
Turunen, Tiina Winter, Ulla Koivuranta, Mari Pöytälaakso, Liisa Peltonen,
Jari-Pekka Rautiainen<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt;">Dramatisointi ja ohjaus Mikko Roiha<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Ääni- ja videosuunnittelu, kuvat Moe Mustafa<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Pukusuunnittelu Taina Sivonen</span></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-46806284928503458852023-11-25T09:12:00.000-08:002023-11-25T09:12:43.002-08:00Nukketeatteri Sampon jouluilo on tyyntä ja konstailematonta<p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaPcoJTeS3BOYSmjmHpZ2hBSXYql5vQTaf9gUZ1eTb-CqAWW4rty8lyTnXHELSa-1g2dADGe_1x1yIjmQC5NNrlXWMcbXAGsvQpuJNusQQzaKuJgSC8e1zjN-Y2HhexRlLuIo3p0P5o9HO73eMABY4zxR8kVRPcH8iv9Sx4_Z4kP6yajkFP1lJBDnel98/s3195/NTSampo_Nov2015_%C2%A9uupi-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3195" data-original-width="2126" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaPcoJTeS3BOYSmjmHpZ2hBSXYql5vQTaf9gUZ1eTb-CqAWW4rty8lyTnXHELSa-1g2dADGe_1x1yIjmQC5NNrlXWMcbXAGsvQpuJNusQQzaKuJgSC8e1zjN-Y2HhexRlLuIo3p0P5o9HO73eMABY4zxR8kVRPcH8iv9Sx4_Z4kP6yajkFP1lJBDnel98/s320/NTSampo_Nov2015_%C2%A9uupi-1.jpg" width="213" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuva Uupi Tirronen</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Tie esitykseen vie halki kaupungin tuikkivan pikkujoulukauden ja
kimaltavien valokuvioiden. Mutta perillä Nukketeatteri Sampossa tuoksahtaa
perinteeltä. </span></p><div><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Olkipaalit tervehtivät jo portaikossa, ja tontuilla on päässään perin
vaatimattomat hiippalakit. Se ei estä kihelmöivän jännityksen tuntua, joka
tarttuu niin aikuisiin kuin lapsiin. Leppäkerttukuvioitu wc-istuin taisi olla
ensimmäinen hämmästelyn aihe. Täällä ollaan asian ytimessä. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Joulu tulla jollottaa</span></i><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"> on Sampon joulukauden
nukketeatterikonsertti, jossa seikkailevat Duppaduulix-koira, tonttuystävät ja
neljä muusikkotonttua. Seikkailun lomassa vilahtaa tuttuja talvisia elementtejä
huopatöppösistä himmeleihin. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Mutta vanhat joulunviettotavat eivät varasta päähuomiota, sillä musiikki on
enimmäkseen uutta. Neljävuotiaan seuralaiseni mukaan musiikki olikin ihan
parasta, kunhan vain osaisi päättää oliko hienointa viulun, haitarin vai
kitaran soitto. Taitavat esiintyjät ovat lavalla läsnä varmalla ja
vaatimattomalla otteella, eivätkä villitse valmiiksi eläväistä nuorta yleisöä.
Mukana kyllä taputetaan, ja soittajat saavat ansaitsemansa aplodit. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="background: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Kolmen vartin kesto on katsojien ikärakenteen huomioon ottaen juuri
passeli, eikä esityksen loppuminen harmita lainkaan, sillä myös lämpiössä on
paljon katseltavaa. </span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Lasivitriineissä esillä olevat marionettinuket
eri aikakauden puvuissaan ovat hienoja ja tutustumisen arvoisia kaikenikäisille.</span></p><p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">
Vuoden 2016 jälleen Helsingin keskustaan Erottajalle palannut Nukketeatteri
Sampo toimii sisäpihan tilassa, joka tunnetaan myös Diana-näyttämönä.
Teatterissa tehtiin mittava remontti, ja se toimii myös lastenteatteri- ja
nukketeatterikeskuksena. Aulagalleriassa on Sampon Satumainen kahvila.</span></p><p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Menomatkalla pientä
teatteriystävääni arvelutti ovatko tontut oikeita. Konsertin jälkeen se tuli
todistetuksi: kyllä ne olivat.<br />
<br />
Nukketeatteri Sampo <a href="https://www.blogger.com/blog/post/edit/3102058263837409474/4680628492850345885" target="_blank"><span style="color: blue;">Joulu tulla jollottaa</span></a></span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Käsikirjoitus, ohjaus, nuket, laulut: Maija Barić<br />
Lavastus ja puvut: Suvi Ylinen<br />
Lavalla Tuuli Saarnio/Jenni Rahunen, Iivo Barić, Antero Reinistö, Sanna Kaisa
Sundström/Veera Kuisma</span></p><p><br /></p></div>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-37533829969410539972023-11-24T02:54:00.000-08:002023-11-24T02:54:46.953-08:00Suomalaiseen tapaan juhlista hautaan<p> </p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI0IpiohiIsQ6acgI3YvkLmF4Su-8F9cBkMBnnUgUm1Er1OZsu47gBAqMZKhIZM51xHiDkLuRUKw80kTn7_4Mq5W872vnbi0efsXHllxSSesvkZJb0XAebsA5vImb-H3pjiDzoLuHbUS7nDVGJq3BLnvgYCXZ1s6PlWnK_hBfRHvHoLw1a0bsxE_qy73o/s799/53343261442_5467180edd_c.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="522" data-original-width="799" height="209" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI0IpiohiIsQ6acgI3YvkLmF4Su-8F9cBkMBnnUgUm1Er1OZsu47gBAqMZKhIZM51xHiDkLuRUKw80kTn7_4Mq5W872vnbi0efsXHllxSSesvkZJb0XAebsA5vImb-H3pjiDzoLuHbUS7nDVGJq3BLnvgYCXZ1s6PlWnK_hBfRHvHoLw1a0bsxE_qy73o/s320/53343261442_5467180edd_c.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">Kuva Cata Portin</span></span></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Elämässä on hyvät puolensa, ja juhlissa myös, eikä kaikkia niitä millään saada
mahtumaan pariin-kolmeen tuntiin. Työpari </span><b style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Marina Meinander</b><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> ja <br /></span><b style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Kirsi
Porkka</b><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> on kuitenkin yrittänyt parhaansa ja onnistunutkin melko hienosti.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Näytelmä <i>Juhlat ‒ ja elämä siinä sivussa </i>nivoo yhteen monille tunnistettavia
hetkiä ja teemoja elon kaaoksesta. Kansallisteatterin esittelyssä näytelmää
kuvataan k</span><span style="background: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">omediaksi loputtomista ruuhkavuosista</span>. </p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Ruuhkaa ja touhua esityksessä onkin,
ja sitä tuntuu olevan myös laajan perheyhteisön eläkeläisillä. 70 on uusi 50,
niinhän kai nykyään sanotaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Niemisen-Koskisen suvun jäsenistä
moni on insinööri, ja asioita lähestytään pragmaattisesti. Näin on aina ollut,
nämä joulusukat ostin minä, syntymäpäiviä ja vappuja on aina juhlittu näin koko
suvun voimin. Avioerot ja hautauksetkin hoidetaan sujuvasti ja tyylikkäästi. Katastrofin
ainekset ovat silti ilmassa heti alkutahdeista.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="background: white; color: black; font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext;">Perhe on hyvä syy juhlia elämää,
mutta herkkäviritteisissä juhlatilanteissa eri sukupolvien katsomukset helposti
törmäilevät. 50-kymppinen perheenäiti on suorittaja ja marttyyri, joka ei koe
saavansa kiitosta perheen eteen tehdystä työstä. Aviomies jättää ja ottaa
rinnalleen uuden hehkeän kumppanin. Perheen uraohjus on ulkomailla asuva tytär,
jonka kännykkää ei voi vaientaa edes grillimakkaraa odotellessa ja saunaa lämmitettäessä.
Mukaan tarinaan mahtuvat myös ainakin </span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">avioton lapsi,
työttömyys, uskottomuus ja ilmastokriisi. Aika paljon tavaraa yhdelle illalle. <br />
<br />
Kun isoisän salattu nuoruudenrakkaus lentää paikalle tuhkauurnassa, ollaan makaaberin
hupaelman äärellä. Onneksi porukassa on myös hautausurakoitsija. Ja sellaista elämä
on, ylisukupolvista traumaa ja taakkasiirtymiä maailmassa, jossa yksilön
pitäisi osata nauttia ainoasta elämästään ja samalla tuntea tuskaa ympäristön tilasta.
<br />
<br />
Näytelmän edetessä vauhti vain kiihtyy, ja rajuilma sytyttää mökkisaunan
palamaan. Miten tuleekaan mieleen aleksiskivimäinen juhlatraditio ja seitsemän
veljeksen kurja kohtalo Impivaarassa. Näytelmässä rankoille asioille voi
onneksi nauraa. Laatuaikaa eivät aina ole ne juhlahetket, joita me yritämme
väen väkisin itsellemme rakentaa. Vähemmällä koheltamisella voimme saada
itsellemme juhlavamman elämänlaadun.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><br /><a href="https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/juhlat-ja-elama-siina-sivussa#team" target="_blank">Juhlat ‒ ja elämä siinä sivussa</a><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Ohjaus Marina Meinander ja Kirsi Porkka<br />
Kantaesitys Suomen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 23.11.2023</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">ROOLEISSA Juhana Hurme, Katariina Kaitue, Maria Kuusiluoma, Minka Kuustonen,
</span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;">Heikki
Nousiainen</span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">, </span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;">Sari Puumalainen</span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">, </span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;">Emma
Pälsynaho</span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">, </span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;">Timo Tuominen</span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">, </span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;">Leena
Uotila</span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">, </span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;">Juha Varis</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Musiikki Riikka Talvitie<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Lavastussuunnittelu Katri Rentto<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Pukusuunnittelu Saija Siekkinen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Koreografia Johanna Elovaara<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Valosuunnittelu Ville Toikka<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Videosuunnittelu Pyry Hyttinen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Äänisuunnittelu Esa Mattila<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Naamioinnin suunnittelu Tuija Hellas</span></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-88390338063502137152023-11-21T01:07:00.000-08:002023-11-21T10:08:42.621-08:00Kuusi naista ja kasa sukkahousuja<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTw0a4HrLC2CUAVvHIi45svaOxcLxCHTvvHH3VZBA8Ii07AI911OGC0AER51JKwzz1d9m7b3XkBTZoiwRVeLIRUVuOIJfgqzpdHr-rauHpMB-FjWImcpyfoS7OPq8c4pB14Me2F8tVwbRJYbVptfRgGNkrk73OcrOQ7ns78lVSPhyMVGPPCfzSCid9xDM/s936/sekunnit1-960x0-c-default.png" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="696" data-original-width="936" height="238" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTw0a4HrLC2CUAVvHIi45svaOxcLxCHTvvHH3VZBA8Ii07AI911OGC0AER51JKwzz1d9m7b3XkBTZoiwRVeLIRUVuOIJfgqzpdHr-rauHpMB-FjWImcpyfoS7OPq8c4pB14Me2F8tVwbRJYbVptfRgGNkrk73OcrOQ7ns78lVSPhyMVGPPCfzSCid9xDM/s320/sekunnit1-960x0-c-default.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"><br /></span></div></td></tr></tbody></table><p><span style="background: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Kun Komediateatterissa esitetään
näytelmää vammaisuudesta, alan aavistella jotain erityislaatuista. Ja sellaista
onkin tulossa. Teatteriesitys </span><i><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt;">Sekunnit ennen kaatumista </span></i><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">on paitsi yhteiskunnallinen
kannanotto vammaisten asemaan myös häpeämätön tilitys vaikeista tunteista,
komedian keinoin.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="background: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Kirjailija, yliopistonlehtori <b>Hannele
Cantell</b> sai itse kokea sairastumisen vaikeaan neurologiseen sairauteen, ja sen
myötä tulivat tunteet. Häpeä, pelko, avuttomuus, raivo, syyllisyys. Miksi minä, miten nyt eteenpäin, mistä saa apua?</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><b><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt;">Elina Snickerin</span></b><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> ohjaama ja
käsikirjoittama näytelmä pohjautuu Cantellin samannimiseen kirjaan, ja se avaa rohkeasti
sairastumisen ja vammautumisen yksityisyyttä ja samalla vaatii oikeutta puhua
vaikeista asioista julkisesti. Se myös havainnollistaa ympäristömme
esteettömyyttä – tai sen puutetta.</span><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="background: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Sairauden synkistä näkymistä huolimatta ei kertomuksen
päähenkilö rouva H päästä itseään helpolla, hän nauraa itselleen. Nythän sitä
voi olla kuin </span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">supertähti <b>Cèline Dion</b>, sillä sairaus on sama. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif;"><span style="font-size: 12pt;">Ennen itsestään
selvät arkiset asiat muuttuvat nyt ylivoimaisiksi. Keittiöpuuhissa voi yhtäkkiä
kaatua ja kolauttaa päänsä, sukkahousut ovat mahdottomat pukea päälle eikä kaupan
ovista ei pääse sisään. Siinä jo joku luulee hulluksi tai sekakäyttäjäksi. Kun H
sitten onnistuu salaa puikahtamaan markettiin, hän hamuaa hurmioituneena hyllyiltä
herkkuja, ja nauttii ne heti autossa parkkipaikalla. Itseironiaa rankimmillaan!</span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Mutta ne sukkahousut! Nuo monen
naisen inhokkivaatekappaleet on näytelmässä valjastettu avainrooliin, kaiken karmean symboleiksi. Lavalla rouva
H:ta esittävät kuusi näyttelijää riisuvat jaloistaan eri värisiä sukkahousukerroksia
tuon tuostakin, ja sukat muuntuvat apuvälineiksi kuntoutukseen ja mökkimaisemissa
huojuviin puunoksiin. Kerälle käärittyinä naiset kantavat niitä hellästi
sylissään kuin kissanpentuja. Suuri myötätunto ja armollisuus välittyy
katsomoon. Vammainen ei ole epäkelpo tai mitätön invalidi, vaan oikeutettu tasa-arvoiseen
ja inhimilliseen kohteluun sekä saavutettaviin palveluihin.<br /></span><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"><br />Lämpimän oivaltavaa esitystä ja
hienon näyttelijäkaartin yhteispeliä on ilo katsoa. Hannele Cantellin teos </span><i style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Sekunnit
ennen kaatumista</i><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> (Tuumakustannus) palkittiin vuonna 2022 vammaisten
ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n Kunnia-Vimma-palkinnolla.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: black; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">
<span style="font-size: 12pt;"><a href="https://suomenkomediateatteri.fi/esitykset/sekunnit-ennen-kaatumista/" target="_blank">Sekunnit ennenkaatumista </a>– Teatteriesitys sairastumisesta ja elämän haavoittuvuudesta<span style="background-color: white;"><br /></span></span></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Ensi-ilta Suomen Komediateatterissa 20.11.2023<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"><br />Rooleissa: <br />Pinja Hahtola, Sari Havas, Ria Kataja, Minna Kivelä, Irina Pulkka ja
Minna Puolanto</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt;">
Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Elina Snicker<br />
Dramaturgi: Heini Junkkaala<br />
Valo- ja äänisuunnittelija: Saija Raskulla<br />Esityskuva Terho Aalto</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> </span></p><p style="background: white; margin-bottom: 12.0pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 0cm; margin: 0cm 0cm 12pt;"><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;">Esitys
kiertää vuonna 2024 teattereissa mm. R</span><span style="color: #212529;">iihimäellä,
Vantaa</span>lla, Espoossa ja Hämeenlinnassa.<o:p></o:p></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-43155312060929105242023-11-15T07:23:00.000-08:002023-11-15T07:23:41.113-08:00Kaksi kaverusta, irkkumusaa ja lehmänlantaa <table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDetc2YeFs09GXSr2WZOxUZlndWsPJTJgSsTPxQGBJNs9IWZpjziL2DA7DYF5fUdnq4ZoZ7PdWGWWLDNVxMFz-N5J6bZG2gXtYa3MI_Y2kuzLcCpC8laNFaTSRiLr7ysiVY4LMHK_UMwOmi5d0TAx8hD5Fr_q4Zj76X5XEpz8kdgtH5QTobUt_ZykseQU/s2000/Kivi10.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1333" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDetc2YeFs09GXSr2WZOxUZlndWsPJTJgSsTPxQGBJNs9IWZpjziL2DA7DYF5fUdnq4ZoZ7PdWGWWLDNVxMFz-N5J6bZG2gXtYa3MI_Y2kuzLcCpC8laNFaTSRiLr7ysiVY4LMHK_UMwOmi5d0TAx8hD5Fr_q4Zj76X5XEpz8kdgtH5QTobUt_ZykseQU/s320/Kivi10.jpg" width="213" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Mika Nuojua ja Martti Suosalo.<br />Kuva Tapio Vanhatalo</span></td></tr></tbody></table><div>Voi pojat, minkä teitte! Kiviä taskussa on Suomen pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty näytelmä. Näyttelijät <b>Martti Suosalo </b>ja <b>Mika Nuojua </b>ovat temmeltäneet esittämiensä hahmojen kanssa jo vuodesta 2002. Ja kaveruksiltahan se sujuu.</div><br /> Itse asiassa veikkosten kielet käyvät niin liukkaasti ja huumorilla, että spontaaneja pyrskähdyksiä tulee tuon tuostakin. Sitä on valloittavaa katsella. Siinä ollaan ikään kuin katsojien kanssa samalla puolella, ilakoidaan yhdessä. <div><br /></div><div><i>Kiviä taskussa </i>(<i>Stones in His Pockets</i>) on <b>Marie Jonesin </b>vuonna 1996 Dublinissa kirjoittama tragikomedia pienestä Irlannin maaseutukaupungista. Kylässä kuvataan elokuvaa, ja mukaan on pestattu paikkakuntalaisia avustajiksi. Erilaisia hullunkurisia hahmoja on lukuisia – tarkemmin sanottuna 15 – ja Suosalo ja Nuojua esittävät heitä kaikkia. Ja millä taituruudella se tehdään! He vaihtavat roolia yleisön silmien edessä housunpunttia kiskomalla, hattua kääntämällä, puhetapaa ja hiuspehkoa muuttamalla. Näytelmän synkempi juonne tiivistyy sen nimeen; samaan aikaan nuori mies hukuttaa itsensä – ja kivet olivat hänen taskussaan painoina. </div><div><br /></div><div>Hulvattoman henkilögallerian tyypit haastavat niin Perniön murretta kuin savoakin. Vastapainoksi välillä hiljennytään muistelemaan joukosta poistunutta kunnon kaveria. Ehkä irlantilainen ja suomalainen mielenmaisema ovat toisiaan lähellä, jonkinlaista naurua kyynelten läpi. Vedet silmissä kuitenkin mennään tässä surkuhupaisessa tarinassa, jossa kaksikko haaveilee omastakin elokuvasta ja erityisesti lehmistä siinä. Suosalo ja Nuojua intoutuvat jopa irkkumusan vietäväksi. Riverdance-kohtaus onkin virtuoosimainen. </div><div><br /></div><div>Häpeäkseni tunnustan, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin näytelmän. Tiedän, että suurimmat fanit käyvät nautiskelemassa mestarien suorituksesta vuosittain. Näyttelijät ovat vuosikymmenten aikana kasvaneet ja vanhentuneet, mutta juuri siksi yhteispeli on niin luontevaa ja pakotonta. Toivotan esitykselle edelleen monia suosiollisia vuosia! </div><div><br /></div><div>Kiviä taskussa <a href="https://hkt.fi/esitykset/kivia-taskussa/" target="_blank">Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämö</a><br />Rooleissa Martti Suosalo ja Mika Nuojua
<br /><br />Suomennos Henri Kapulainen
<br />Ohjaus Pentti Kotkaniemi
<br />Koreografia Tuovi Rantanen
<br />Lavastus ja puvut Jyrki Seppä
<br />Valot Teppo Saarinen
<br />Ääni Ari-Pekka Saarikko</div>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-51402366619609888342023-11-11T11:11:00.003-08:002023-11-13T10:48:04.459-08:00Menin kahvilaan ja päädyin teatteriin – eli kuinka kliseet kannattelevat meitä <p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxqKO3t5u8T-74PtJDegrl9XNoEkdOipDa-iOxC5efv7_NyeZqN5SItL4_8MXbp2oPNaiCj3d9zYyUcxn-PPX1O0H1O2X5xJMppR0jhyrhhDdzf2wqV6Ls11jsPQ8Gq3Ydm__4_sbso_s6-XGvq9qJGJOl5gLWo-VWmA4yiF5Fi6yDjGOa9I16d2_FQ7Q/s393/b25ae770ea10b6a8_400x400ar.png" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="color: black; font-family: Times New Roman, serif;"><img border="0" data-original-height="295" data-original-width="393" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxqKO3t5u8T-74PtJDegrl9XNoEkdOipDa-iOxC5efv7_NyeZqN5SItL4_8MXbp2oPNaiCj3d9zYyUcxn-PPX1O0H1O2X5xJMppR0jhyrhhDdzf2wqV6Ls11jsPQ8Gq3Ydm__4_sbso_s6-XGvq9qJGJOl5gLWo-VWmA4yiF5Fi6yDjGOa9I16d2_FQ7Q/w320-h240/b25ae770ea10b6a8_400x400ar.png" width="320" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: x-small;">Näkymä Willensauna-kahvilasta. Kuva Kirsi Helstelä</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Vihdoinkin! Kolmen vuoden urakka on ohi, ja <b>Heikki </b>ja <b>Kaija Sirenin </b>suunnittelema vuonna 1954 valmistunut Kansallisteatterin Pieni näyttämö on peruskorjattu. Kolme vuotta! Sehän on kliseisesti pisaran mitta meressä, jos ajattelee vaikkapa maailmakaikkeutta tai edes yhtä vuosisataa. Illan esityksessä <i>Europeana </i>on luvassa katsaus 1900-lukuun, helppo juttu. Mutta ensin kohotetaan lasilliset.</span></p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;">Teatteritalon katutasoon avatun kahvila Willensaunan
ikkunoista avautuu näkymä Kaisaniemen puistoon. Valoisa tila on sisustettu
50-luvun tyyliin, kuinkas muuten! <b>Paavo Tynellin</b> valaisimet luovat
tunnelmaa, ja huonekalut on ostettu käytettyinä tai valmistettu teatterin
lavastamossa. Sohva on aiemmin palvellut Nukkekoti-esityksen lavasteena. Ihanaa!</span><o:p></o:p></p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><o:p> </o:p></p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;">Maan ensimmäinen teatteriravintola avattiin tässä 1950-luvulla,
ja siitä tuli sittemmin näyttämö. Nyt tila on palautettu alkuperäiseen
käyttöönsä, kuinka mahtavaa! Koko Kansallisteatterin kortteli on asemakaavassa suojeltu,
ja remontti toteutettiin toki yhteistyössä Museoviraston kanssa. Ja samalla kun
perustuksia vahvistettiin ja esitys- ja talotekniikkaa uusittiin, saatiin työturvallisuutta,
tilojen käytettävyyttä, äänieristystä ja akustiikkaa paremmaksi. Itsestään
selvää, ja mahdollista!</span><o:p></o:p></p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><o:p> </o:p></p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;">Vesiallas teatterin sisäänkäynnin edessä on
tyhjillään, ja innostun jopa kuvittelemaan paikalle sitä kylpylää, josta Willensauna
on saanut nimensä. Vuonna 1864 valmistunut Wilhelmsbadin kylpylä rautatieaseman
vieressä oli aikansa arvostetuimpia hotelleja. Kylpylän vesi johdettiin suoraan
puiston lammikosta, huh. No ei nyt sentään!</span><o:p></o:p></p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white;"><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;">Mutta nyt väliseinä teatterin aulaan aukeaa, ja yläkerran
tyylikäs lämpiö kutsuu. Kun soljumme siitä katsomoon paikoillemme, on kuin virtaviivainen
tila jatkuisi näyttämölle saakka. Vastassa on puhtaan harmoninen huone, jollaisia
tyypillisesti ovat nykytaiteen museot. Tunnen olevani tervetullut tähän kokonaistaideteokseen,
jonka sisään astuin jo alaovella.<br /><br />
Kliseet ovat hauskoja, niissä on huumoria (kun osaa ne sellaisina ottaa), jos kohta ärsyttävyyttäkin. Latteat tavat
ja ajatukset juurruttavat meidät ympäristöömme ja yhteiskuntaan, toisiimme, luovat
kollektiivista todellisuutta ja muistia. Lavalla seisovien museo-oppaiden totinen
ryhmä edustaa historiankirjoitusta, yksi muistaa Euroopan 1900-luvun kiihkeänä
ja traagisena, toinen listaa dadaismin, fasismin, kommunismin ja
postmodernismin, joku huomauttaa kodinkoneista, rintaliiveistä ja
keskitysleirien kauhuista. </span></p><p class="aw-r4pcxk" style="background: white;"><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;">Faktoja on lukemattomia, ja niistä tulee koomisia ja
absurdeja, kuten kaatuneen amerikkalaisen sotilaan keskipituus Normandian
maihinnousussa: kuinka monen kilometrin jono heistä olisi muodostunut päälaet
jalkapohjia vasten peräkkäin ladottuina?</span></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsOEsJBVwjgytF6JU1cfPNzFyy7Ssal7EyX400zJgdk0OlyvbjkxFYTXARxS-NrhVAoScztRGY5lC1W8LKRNKRpPRlFmy5AbXufpR-Fk2EAsHvUJaJtkV024Dge4Gtkjll33QpKl-8P8po-I8WAyGxktzRJhALzCRmMpvG4lATjkxcBcfnkSZFVWFq3v4/s800/53313328285_11f15d7671_c.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-size: x-small;"><img border="0" data-original-height="477" data-original-width="800" height="191" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsOEsJBVwjgytF6JU1cfPNzFyy7Ssal7EyX400zJgdk0OlyvbjkxFYTXARxS-NrhVAoScztRGY5lC1W8LKRNKRpPRlFmy5AbXufpR-Fk2EAsHvUJaJtkV024Dge4Gtkjll33QpKl-8P8po-I8WAyGxktzRJhALzCRmMpvG4lATjkxcBcfnkSZFVWFq3v4/w320-h191/53313328285_11f15d7671_c.jpg" width="320" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">Kuva Kalle Ropponen<br /><br /><br /></span></span></td></tr></tbody></table><p></p><p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><b><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;">Minna Leinon</span></b><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;"> ohjaus perustuu <b>Patrik
Ouředníkin</b> teokseen <i>Europeana. 20. vuosisadan lyhyt historia</i>, ja totuuskuoro
tekee parhaansa osoittaakseen meille paikkamme jatkumossa. </span></p><p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;"><br /></span></p><p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;">Kunhan ihmiset
ottaisivat virheistä opikseen, ei tulisi sotia, tauteja, tulvia,
maanjäristyksiä, nälänhätiä ja totalitaarisia järjestelmiä. ”<span style="background: white; letter-spacing: .15pt;">Mutta monet eivät olleet
kuulleetkaan tästä teoriasta, vaan jatkoivat muina miehinä historian tekemistä”,
teos päättyy. Sekin taitaa olla aikamoinen klisee.</span></span></p><p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><br /></p><p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><br /></p><p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="background-color: transparent; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"><br /></span></p><p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><a href="https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/europeana" style="background-color: transparent; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;" target="_blank">Europeana</a><span style="background-color: transparent; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> </span>Suomen Kansallisteatteri</p><p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="background-color: transparent;"></span></p><p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;">Suomen kantaesitys Pienellä näyttämöllä 9.11.2023</p><p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><br /></p><p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="background-color: transparent;">LAVALLA Kristiina Halttu, Aksa Korttila, Markku Maalismaa, Mitra Matouf, Marja Myllylä, Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen, Marja Salo</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;">Ohjaus ja dramatisointi Minna Leino<br />Alkuperäisteos: Patrik Ouředník: Europeana. 20. vuosisadan lyhyt historia (Siltala, 2022).<br />Alkuperäisteoksen suomennos Eero Balk<br />Dramaturgit Elli Salo, Jukka-Pekka Pajunen<br />Lavastus- ja valosuunnittelu Kalle Ropponen<br />Pukusuunnittelu Sari Suominen<br />Äänisuunnittelu Johanna Storm<br />Laulujen sovitus ja harjoittaminen Mari Kätkä<br />Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen</p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-17085603704539651402023-11-02T00:31:00.001-07:002023-11-02T00:31:50.106-07:00Someajan musikaalitähdet yllättävät <p> <table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkyh-f7arRrHbRj61yXiijw2vF9N5hqV5cz6RBVTs9MSHSx-EN-JAK8b8BqzA1WgftScRMKgJKz5PBHzzrovXU8GCZzPK8LOQuWfYKMrJTR086Bf03TwSb6O59RpZIaQe9Z8L2grsOdCfz-dHR89jHs1zE3J0zxTJfDqN9GYaEjN-HDgO9nE1EbJUs81A/s3500/Rakas_Evan_Hansen_39.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2333" data-original-width="3500" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkyh-f7arRrHbRj61yXiijw2vF9N5hqV5cz6RBVTs9MSHSx-EN-JAK8b8BqzA1WgftScRMKgJKz5PBHzzrovXU8GCZzPK8LOQuWfYKMrJTR086Bf03TwSb6O59RpZIaQe9Z8L2grsOdCfz-dHR89jHs1zE3J0zxTJfDqN9GYaEjN-HDgO9nE1EbJUs81A/s320/Rakas_Evan_Hansen_39.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">Kuva: Otto-Ville Väätäinen</span></span></td></tr></tbody></table></p><p>Broadway-musikaali <i>Rakas Evan Hansen </i>on someajan tuotanto, jossa pääosassa ovat nuoret. Aiheen ja esiintyjäjoukon huomioon ottaen yleisö Helsingin Kaupunginteatterissa on silti varsin keski-ikäistä. Mikäs siinä, aikamme ilmiöt koskettavat meitä kaikkia. Niinpä ensin vähän muistelua menneiltä vuosilta. </p><p>Jos on aiemmin saanut nauttia Helsingin Kaupunginteatterin tuotannoista ja tunnelmasta, tietää mitä hyvää on luvassa. Professori <b>Timo Penttilän </b>Töölönlahden maisemaan suunnittelema kulttuurirakennus avattiin 1967, ja se on jo käyntikohteena upea. Se valtaisa naistenhuone, jossa voi jopa istuskella sohvalla! </p><p>Omat varhaisimmat muistoni ajoittuvat 70-luvun taitteeseen, jolloin en ollut ihan teini vielä, mutta tarpeeksi vanha ihastuakseni komeaan operettiprinssi <b>Stig Fransmaniin</b>. Ja laulu <i>Rikas mies jos oisin </i>leppoisan maitomies <b>Tevjen </b>eli <b>Uljas Kandolinin </b>esittämänä musikaalissa <i>Viulunsoittaja katolla </i>jäi korvamadoksi ikiajoiksi. </p><p>Musikaalin <i>Rakas Evan Hansen </i>tarina sijoittuu amerikkalaiseen koulumaailmaan, ja lähtötilanne on synkkä. Pääosassa on epävarma ja yksinäinen poika, lähipiirissä toinen poika tekee itsemurhan. Ihmeellinen sekaannus johtaa valheiden vyyhtiin, josta on vaikea pyristellä pois, ja siihen kietoutuvat myös koululaisten perheet. </p><p>Nuorten itsetuhoisuus on musikaalille yllättävä aihe. Useimmiten odotamme musiikkinäytelmiltä viihdettä ja kimalletta sekä valtavia lavasteita ja näyttäviä kuorokohtauksia. Tässä suhteessa <i>Rakas Evan Hansen </i>kulkee vastavirtaan. Aikamme rankkaa ongelmatiikkaa keventää kuitenkin näytelmän humoristinen ote. Ja suuria tunteitakin riittää.</p><p>Lavastus on toteutettu modernin tyylikkäästi ja videoprojisoinneissa nähdään peukutuksia, emojeita ja hymiöitä. Onneksi myös se tärkein – musiikki – svengaa. Lavan takaosassa työskentelevää kahdeksan taitavan muusikon orkesteria on ilo seurata. Nuorten näyttelijöiden laulu kaikuu ja koskettaa sekä soolo-osuuksissa että yhteisnumeroissa.</p><p>Evan Hansenin tarina on kasvukertomus, joka kaartuu kauniiseen loppuun. Ihmisellä on perustava tarve kuulua joukkoon, ja me aikuiset voimme huolehtia siitä, että nuoremme juurtuvat ympäröivään yhteisöön.</p><p><br /></p><p><a href="https://hkt.fi/esitykset/rakas-evan-hansen/" target="_blank">Rakas Evan Hansen</a> Helsingin Kaupunginteatteri</p><p>Rooleissa Julius Suominen, Nina Tapio, Riikka Riikonen, Niki Rautén, Sanna Majuri, Antti Timonen, Samuli Pajunen, Lumi Aunio.</p><div><p>Käsikirjoitus Steven Levenson<br />Musiikki ja laulujen sanat Benj Pasek ja Justin Paul<br />Suomennos Reita Lounatvuori ja Hanna Kaila<br />Ohjaus Kari Arffman<br />Koreografia Antti Lahti<br />Kapellimestari Eeva Kontu<br />Lavastus Antti Mattila<br />Puvut Elina Kolehmainen<br />Naamiointi Jaana Nykänen<br />Valo- ja videosuunnittelu William Iles ja Toni Haaranen<br />Äänisuunnittelu Jaakko Virmavirta </p></div><p><br /></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-19875253804385177272023-10-22T07:08:00.003-07:002023-10-22T07:20:12.576-07:00Teatteri Jurkassa harjoitellaan elämää ja siitä tulee näytelmä <div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcLslssqgrIeXNLVFWCo5_vXH7w6FOc7ePT927-GIQ9ygl0CEZpkuVoC7mOYrChnjEj6jirmlzraWwipPY6rAxqcJ78nKkJzVP3EH7cZP7nHnn9NtN75waOZGLVdqvDbl2RTn80HV2prayY5dkOS81EgTkcB-KmQYsROkpKDq_fu-d3GbUE64xb5JHo80/s800/53268593237_8bf79accfc_c.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="524" data-original-width="800" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcLslssqgrIeXNLVFWCo5_vXH7w6FOc7ePT927-GIQ9ygl0CEZpkuVoC7mOYrChnjEj6jirmlzraWwipPY6rAxqcJ78nKkJzVP3EH7cZP7nHnn9NtN75waOZGLVdqvDbl2RTn80HV2prayY5dkOS81EgTkcB-KmQYsROkpKDq_fu-d3GbUE64xb5JHo80/s320/53268593237_8bf79accfc_c.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="text-align: left;"><span style="font-size: x-small;"> Kuvassa: Ella Mettänen ja Tommi Eronen <br />Kuva: Marko Mäkinen</span></span></td></tr></tbody></table>Kun kaksi teatterimaaperään tukevasti juurtunutta helsinkiläisteatteria tuottaa yhteisen näytelmän, se kertoo – mistäpä muustakaan – kuin teatterista ja elämästä. <div><br /></div><div><b>Lauri Vennosen </b>kirjoittama ja <b>Lauri Maijalan </b>ohjaama <i>Elämän ensikertalaisia </i>– <i>eli ikoni ja assistentti </i>nostaa <b>Emmi </b>ja <b>Vappu </b>Jurkan luomassa huoneteatterissa railakkaasti katon korkealle. Sekä esitys että tila näyttäytyvät kokoaan isompina. </div><div><br /></div><div>Tarinan metatasot käyvät selväksi heti alkurepliikeistä: katsomme näytelmää, jossa kirjoitetaan näytelmää. Riipaiseva luomisen tuska saa aikaan vastakaikua ja naurunpyrskähdyksiä ensi-iltayleisössä, jossa arvatenkin on paljon alan ammattilaisia. Loppua kohden tunnelma synkistyy ja elämän rajallisuus iskee vasten kasvoja. </div><div><br /></div><div>Aloitteleva näytelmäkirjailija Jaakko (<b>Tommi Eronen</b>) palvoo ikonista ohjaaja Teresaa (<b>Ella Mettänen</b>) ja pääsee idolinsa assariksi. Asetelma keikahtaa, kun käy ilmi, että Teresa on vakavasti sairas ja itse asiassa jo kuollut. Jaakko pyrkii vimmaisesti urallaan eteenpäin, mutta törmää ahdistukseensa. Monella meistä on halu tehdä jotain merkittävää ja saada arvostusta, olla joku, mutta useimmiten vaatimukset ovat oman pään sisällä. <br /><br />Maijalan ohjauksessa on vuorotellen rauhallisia suvantokohtia ja karnevalistista menoa, sirkustakin. Eräänlaista taikuuden tuntua luo myös Jurkassa aina oivaltava tilan käyttö, valot ja äänitehosteet venyttävät kokemusta tälläkin kerralla yli fyysisten rajojen. Huikeinta teatteria luovat kuitenkin hieno näyttelijäpari. Erosen energisen letkeä olemus on vaikuttava, ja Mettäsen saattoi oikeasti luulla kuukahtavan lattialle jonkinlaisen kohtauksen saaneena. </div><div><br /></div><div>Näytelmässä henkilö voi kuolla monta kertaa, mutta elämää ei voi ottaa uusiksi. Sen suhteen olemme kaikki ensikertalaisia. </div><div><br /></div><div><a href="https://www.jurkka.fi/" target="_blank">Teatteri Jurkka:</a> Elämän ensikertalaisia </div><div>Jurkan 70-vuotisjuhlanäytelmä toteutetaan Jurkan ja KOM-teatterin yhteistyönä<br /> </div><div>Kirjoittanut: Lauri Vennonen </div><div>Ohjaus: Lauri Maijala </div><div>Näyttämöllä: Tommi Eronen ja Ella Mettänen
<br />Lavastus- ja pukusuunnittelu: Lauri Maijala
<br />Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen
<br />Äänisuunnittelu: Jani Rapo
<br />Ohjaajan assistentti: Tiiu Poikonen </div><div><br /></div>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-83361728224316562392023-10-15T00:36:00.002-07:002023-10-15T06:52:51.634-07:00Red Nose Companyn A. Kivi on nerokkuutta potenssiin 2<blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3kmOm_2TDdGvqrHORDz430CbfbZuCOdPSPRVCThAIm57lgaOfkxrFCagQfMXK-3h06v3Mndam1g379MLfgqrD0O-6wqVWydmO6qmLQN2YAytKwod8hhZExWzl9QR6wpAMSSmm4KxBar6d4Ntif1Wf3zdB0Cx2Id5HPzBuBlS6knyAnbLRnIM7-nc7xaY/s2048/51883539719_31b0bdf227_kuva%20Cata%20Portin.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1397" data-original-width="2048" height="218" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3kmOm_2TDdGvqrHORDz430CbfbZuCOdPSPRVCThAIm57lgaOfkxrFCagQfMXK-3h06v3Mndam1g379MLfgqrD0O-6wqVWydmO6qmLQN2YAytKwod8hhZExWzl9QR6wpAMSSmm4KxBar6d4Ntif1Wf3zdB0Cx2Id5HPzBuBlS6knyAnbLRnIM7-nc7xaY/w320-h218/51883539719_31b0bdf227_kuva%20Cata%20Portin.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuvassa Tuukka Vasama (vas.), Niko Kumpuvaara, <br />Timo Ruuskanen. Kuva Cata Portin</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">K</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ansalliskirjailijamme <b>Aleksis Kivi </b>saa Red Nose Companyn sympaattisten punanenien Miken (<b>Tuukka Vasama</b>) ja Zinin (<b>Timo Ruuskanen</b>) käsittelyssä reippaan kasvojenkohotuksen. </span></p></blockquote><p><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Kansallisteatterin ja Red Nose Companyn yhteistuotannossa kirjailijanerokkuus ja klovnerian taito lennättävät esityksen uudelle tasolle. Kiven persoona, elämä ja teokset kääritään pakettiin kunnioittavasti ja sydämellisesti.</span></p><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><p><br /></p><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Mielikuvamme Aleksis Kivestä on usein jäykkä ja kärsivä, sellaisena <b>Wäinö Aaltosen </b>Kansallisteatterin edustalle veistämä pronssipatsaskin kirjailijan kuvaa. Mutta Kivi kirjoitti mittavan tuotantonsa pari-kolmekymppisenä, ja oli kuollessaan vasta 38-vuotias. Suuren näyttämön vauhdikas esitys rinnastaa hänet oman aikamme nuoriin lahjakkuuksiin, ja saa miettimään 1800-luvun taiteilijan kohtaloa ja meidän aikamme apurahaviidakossa seikkailevien kirjailijoiden ammatin hankaluuksia.</span></p><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Klovnikaksikon esittämä Aleksis on älykäs, monipuolinen persoona ja loistava sanankäyttäjä, joka sinnikkäästi luo kirjailijan uraa saamastaan murskakritiikistä huolimatta. Kiven elämänkaari, ajankuva ja nälkätaiteilijan vaikeudet käyvät kulttuurihistorian kertauskurssina kaiken ikäisille. Veljekset hyppivät Taaborinvuorella, <i>Kalevalan </i>säkeet tuntuvat taas trendikkäiltä. Nimiä tiputellaan <b>Cygnaeuksesta Jean-Pierre Kuselaan </b>ja <b>Eino Leinosta Jouko Turkkaan</b>. Näytelmä juhlii estottomasti suomalaista kulttuuria, mutta kääntää katseen samalla vahvasti kohti Eurooppaa; <b>Bizet´n </b><i>Carmen </i>syntyi vain viisi vuotta <i>7 veljeksen </i>jälkeen. </span></p><p><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Ruuskasen ja Vasaman yhteispeli toimii saumattomasti, ja huumori kantaa kohtausten ja vuosisatojen välillä. Kamariorkesteri Avantin jousikvartetti haitaristi <b>Niko Kumpuvaaran </b>johdolla täydentää herkullisen kokonaisuuden. Esitystä voi riemulla suositella kaikille, erityisesti niille, joiden kouluaikainen Kivi-tietämys on jumittunut pakkopullaksi kurkkuun. Elämä on iloleikki!</span></p><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Red Nose Company: </span><a href="https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/red-nose-company-aleksis-kivi" style="font-family: "Times New Roman", serif;" target="_blank">Aleksis Kivi</a><span style="font-family: "Times New Roman", serif;"> </span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä</span><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Näyttämöllä Timo Ruuskanen, Tuukka Vasama, Niko Kumpuvaara, Eriikka Maalismaa, Terhi Paldanius, Tommi Asplund, Olga Reskalenko, Santtu Podzniakov, Joasia Cieślak</span></p><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Teksti ja dramaturgia Eva Buchwald, Timo Ruuskanen, Linda Wallgren ja Tuukka Vasama.</span> O<span style="font-family: "Times New Roman", serif;">hjaus Timo Ruuskanen, Linda Wallgren ja Tuukka Vasama.</span></p></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Harmonikka, musiikin johto Niko Kumpuvaara, musiikin sovitus Marzi Nyman, Niko Kumpuvaara, l</span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">avastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, v</span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">alosuunnittelu Ville Virtanen </span></p></blockquote>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;"><o:p> </o:p></span></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-6451820569129321422023-10-05T23:49:00.000-07:002023-10-05T23:49:00.074-07:00Q-teatterissa puhutaan olemassaolon mysteeristä<p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifZWBQVFtOVCwS8_uJdfXzElZcRlZMQs3sqP98q5alJThJt8U-q08fS1w35nlSiHKEpJ04FCaXpGowYoGJrveZLISh2kBDdii2ivlPft9DQNKCPuWuq-894GnQCOUV-bw1hvcoI72sEi6Qf9NRErMXoyjw0qdBVAigvsXMSBhL3mT-YG7ZftvzVEsntVs/s799/53201309138_c3549103b4_c.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="799" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifZWBQVFtOVCwS8_uJdfXzElZcRlZMQs3sqP98q5alJThJt8U-q08fS1w35nlSiHKEpJ04FCaXpGowYoGJrveZLISh2kBDdii2ivlPft9DQNKCPuWuq-894GnQCOUV-bw1hvcoI72sEi6Qf9NRErMXoyjw0qdBVAigvsXMSBhL3mT-YG7ZftvzVEsntVs/s320/53201309138_c3549103b4_c.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; text-align: left;">Kuvassa: Elina Knihtilä, Tommi Korpela ja Pirjo Lonka</span><br style="font-family: "Times New Roman", serif; text-align: left;" /><span style="font-family: "Times New Roman", serif; text-align: left;">Kuva: Pate Pesonius</span></span></td></tr></tbody></table></p><p><span style="background: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Ihanaa ja kamalaa, sopivaa ja hankalaa,
hapanta ja makeaa, ihan superia! Q-teatterin </span><i style="font-family: "Times New Roman", serif;"><span style="font-size: 12pt;">Joitakin keskusteluja merkityksestä̈</span></i><span style="background: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> on loistonäyttelijöiden lavarunotykitystä
ja kiihkeää yritystä paikantaa itsensä puhuen maailmassa, joka on täynnä
puhetta. Mutta mistä puhutaan? Ehkä aidasta ja seipäästä tai ei oikeastaan
mistään, mutta juuri siksi tähän odotustilan hämminkiin sisältyy koko ihmisten
välinen yhteys. </span></p><p><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"><b>Akse Petterssonin </b>neljäs ohjaus Q-teatterille jatkaa hänen teoksistaan tuttua
tapaa törmäyttää toisiinsa nauru ja melankolia. Näyttelijäkolmikko </span><b style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Elina
Knihtilä, Tommi Korpela</b><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> ja </span><b style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Pirjo Lonka</b><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> odottelee kuvauspaikalla vuoroaan. </span></p><p><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Aika kuluu, ja tila täyttyy epävarmuuden puheesta. Paikalle hiipii epäilys
siitä, että omaa tähtihetkeä ei ihan heti tule, eikä kukaan tiedä mitä
seuraavaksi tapahtuu. Tilanteen absurdiutta lisää tanssija-koreografi </span><b style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Jyrki
Karttunen</b><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">, joka ilmestyy huoneeseen milloin missäkin asussa. Fyysisen
ulottuvuuden paino tuo esitykseen tarpeellista kontrastia ja heijastuspintaa, samoin
muusikko </span><b style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Ringa Mannerin</b><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> tyyni ja puhumaton olemus.</span></p><p><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Yksi vuorollaan kokee jonkinlaisen eksistentiaalisen kriisin. Kuka minä olen,
ja miksi olen täällä? Kuka tuo toinen sitten on? Entä miten muut näkevät minut?
Tiuhaan vaihtuvat puvut ja peruukit riemastuttavat yleisöä ja kierrokset
kiihtyvät. Lähestytään kunnon </span><em style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">Slapstick</span></em><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">-</span><em style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">komediaa, mutta ohjaaja <b>Akse Petterssonin
</b>katseessa on suloisen haikea nyrjähtäneisyyden tuntu, joka saa katsojankin
etsimään merkityksiä. Vaarana onkin, että ihmisparka alkaa nähdä signaaleja ja
ennusmerkkejä sielläkin, missä niitä ei ole.</span></em></p><p><em style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">Vaikka näytelmässä haparoidaan kielellisen sekasorron maastossa, on sillä
juureva pohjansa. Kun mitään ei sitten tapahdukaan, voidaan pakata kamppeet ja häipyä.
Olemassaolon kaaos purkautuu arkiseen, ihan mukavaan, lähtemisen kuvaan.</span></em></p>
<p class="MsoNormal"><span style="color: black; font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br />
Q-teatteri: </span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><a href="https://www.q-teatteri.fi/" target="_blank">Joitakin keskusteluja merkityksestä̈</a><br />teksti ja ohjaus: Akse Pettersson<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: black; font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">ROOLEISSA: Elina
Knihtilä, Tommi Korpela, Pirjo Lonka,</span><span style="color: black; font-family: "Times New Roman", serif; line-height: 107%;"> <span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;"><span style="background-color: white; font-size: 12pt;">Ringa Manner ja Jyrki Karttunen</span><span style="background-color: white;"><br /></span></span></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">valosuunnittelu: Anna Pöllänen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">äänisuunnittelu: Turkka Inkilä<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">laulujen sävellys: Ringa Manner<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">tanssi: Jyrki Karttunen<br /></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">maskeeraussuunnittelu: Riikka Virtanen<br /></span><span style="background-color: white;">lavastus ja pukusuunnittelu: Anna Sinkkonen</span></p><p class="MsoNormal"><br style="-webkit-text-stroke-width: 0px; box-sizing: border-box; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;" /><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-35806827712496011942023-09-12T06:50:00.003-07:002023-09-12T06:50:35.654-07:00Kuoppia elämän tiellä<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdrCdtZeBZhBNCgbUiUxbU_HYpgsQ7KF0p-skABwRjz3kg0cUOpuWgRSa-ulO4oPyD73znbYsKNVB9tUnpE0uxka3_7rpdWdKSg6PqVZz2KwkuiNXtPAxwd2YlLbWCIj9f7SUCIPQjhNaT60IBHEPHUdf5Jh9i3gDHavxDFrqN4Y9gygHfospVa6UdWDU/s799/53163049617_76ba79bd5c_c.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="799" height="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdrCdtZeBZhBNCgbUiUxbU_HYpgsQ7KF0p-skABwRjz3kg0cUOpuWgRSa-ulO4oPyD73znbYsKNVB9tUnpE0uxka3_7rpdWdKSg6PqVZz2KwkuiNXtPAxwd2YlLbWCIj9f7SUCIPQjhNaT60IBHEPHUdf5Jh9i3gDHavxDFrqN4Y9gygHfospVa6UdWDU/w293-h195/53163049617_76ba79bd5c_c.jpg" width="293" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Kuvassa Ilkka Heiskanen, Ella </span><span style="font-size: small;">Pyhältö, Satu Lankinen.</span><br style="font-size: small;" /><span style="font-size: small;">Kuva: Mitro Härkönen.</span></td></tr></tbody></table><p>Tie on pitkä ja kuoppainen, eikä ohjaaja <b>Hanna Kirjavaisen </b>näytelmäsovitus mutkia väistele. Ei tarvitsekaan. Kulttielokuva <i>La Strada </i>on nyt tyylikkäästi tuotu Teatteri Avointen Ovien näyttämölle. </p><p><b>Federico Fellinin </b>elokuva on surullisen haikea, riemukkaan elämäniloinen, hankalia tunteita ja murheita täynnä. Yhtä lumoava on näyttämöversio. Jokaisella on paikkansa tiellä, jolla kuljetaan kohti tuntematonta tulevaisuutta.</p><p>Kiertävän sirkuksen karskin voimamies-Zampanon rooliin asettuu luonnikkaasti Jussi-palkittu <b>Ilkka Heiskanen</b>, hänen arkaa ja pelokasta apulaistaan Gelsominaa esittää yhtä aikaa herkästi ja väkevästi <b>Ella Pyhältö</b>. Kaksikon seuraan liittyy huikea akrobaatti Il Matto, ukrainalaissyntyinen breakdancen mestari <b>Roman Hibalov</b>, jonka tanssinumerot saivat ihailevat ja runsaat aplodit. </p><p>Kolmikon kiertolaiselämän kuvaukseen tarttuu väistämättä ajatuksen murusia tämän päivän kulkureiden matkasta, heimojen hajoamisista, ekokriisistä ja kotinsa jättävien tuskasta. Ilo elämästä on otettava sieltä mistä se löytyy, pienen huilun yksinkertaisesta sävelestä tai hassuista tanssiaskelista. Sirkuslaisten vaellus käy läpi haikeannostalgisten 50-luvun mustavalkokuvien ja piipahtaa myös matkapuhelinten maailmassa. Ajattoman tematiikan höysteenä on matkan varrella monessa roolissa näyttelevän muusikko <b>Satu Lankisen </b>harmonikan upea sointi ja <b>Nino Rotan </b>klassinen elokuvan tunnusmelodia. </p><p>Kirjavainen on ensimmäisenä Suomessa saanut Fellinin perikunnalta luvan sovittaa <i>La Strada </i>näyttämölle. Toteutus liikuttaa. Se antaa katsojalle mahdollisuuden tutkia omaa tietään ajassa, jossa lähimmäisenrakkauden tunnistaminen ja kokeminen on entistä tärkeämpää. Tarinan yhteiskunnallisuus puhuttelee läpi kyynelten ja tuo lavalle syvän inhimillisen katsauksen ongelmien kurittamaan nyky-Eurooppaan.</p><p><a href="https://www.avoimetovet.fi/la-strada/" target="_blank">La Strada </a>Teatteri Avoimet Ovet<br />Sovitus ja ohjaus Hanna Kirjavainen </p><p>Rooleissa Ilkka Heiskanen, Ella Pyhältö ja Roman ”Tino” Hibalov <br />Videolavastus Joona Pettersson <br />Musiikki Satu Lankinen <br />Äänisuunnittelu Juha Tuisku <br />Valosuunnittelu Jere Kolehmainen <br />Puvustus Anne Svensk</p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-40852469970964600482023-09-07T01:11:00.000-07:002023-09-07T01:11:27.018-07:00Suvaitsemattomuuden muuria kaatamassa<p> </p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8WHE1g1Wrjr0CK2aTdk4VxvurumLEbwLOvO8kYoRrwCMw5QnAFMOmuVFLkxx65qYgguQvP0DKGQD6qV94efqHNO-xAk0NLoLvyRg2JVRP69Xzg-yvIHXGegRUEURamGVRda-FWxIgGlw4do3jYZU7ido4fen4dm8NU8Qeh1ceredrU0A4hVdQjMVGEaw/s800/53168247110_caa1cab9d8_c.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8WHE1g1Wrjr0CK2aTdk4VxvurumLEbwLOvO8kYoRrwCMw5QnAFMOmuVFLkxx65qYgguQvP0DKGQD6qV94efqHNO-xAk0NLoLvyRg2JVRP69Xzg-yvIHXGegRUEURamGVRda-FWxIgGlw4do3jYZU7ido4fen4dm8NU8Qeh1ceredrU0A4hVdQjMVGEaw/s320/53168247110_caa1cab9d8_c.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Jouko Puolanto, Marjaana Maijala ja Johanna Kokko. <br />Kuva Kirsi Marie Liimatainen.</span></td></tr></tbody></table><span style="background-color: white;">Maailman kriisikeskuksissa työskennelleet
<b>Jannika </b>ja <b>Mirjami </b>muuttavat takaisin Suomeen, pikkupaikkakunnalle maaseudun
rauhaan. Mutta lapsuuden ihanille kotikonnuille on hankala palata, jos vastassa
on suvaitsemattomuuden muuri.</span><p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="background: white;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><b><span style="background: white; color: black; mso-color-alt: windowtext;">Kirsi Marie
Liimataisen</span></b><span style="background: white; color: black; mso-color-alt: windowtext;"> käsikirjoittama ja ohjaama </span><em style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;">Kotiinpaluu</em><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; float: none; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;"> haastaa miettimään, kuinka ahdasmielisiä todellisuudessa
olemme. Ympäristön kiihkoilu koettelee rankasti sekä yksilöitä että ihmissuhteita.</span><span style="background: white;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="background: white;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="background: white; color: black; mso-color-alt: windowtext;">Esitys alkaa videoklipillä, jossa
poljetaan sateenkaarilippua ja huudellaan aggressiivisesti. Kuvat ovat <b>Markku
Heikkisen</b> dokumentista <i>Ristiriita</i> (1996), ja siinä lausutut sanat toistuvat
ympäristössämme yhtä loukkaavina edelleen. Näytelmä onkin tiukasti ajassa
kiinni, tekstissä viitataan niin päivänpolitiikkaan, seksuaalivähemmistöjen
asemaan kuin <b>Päivi Räsäseen</b>. </span>Ennakkoluulojen ja
suvaitsemattomuuden Suomi on totta, vaikka monet toistelevat ikiaikaista tarinaa
”ei meillä, vaan siellä muualla”.</p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="background: white; color: #131415;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="background: white; color: #131415;">Jannikan (<b>Johanna Kokko</b>) ja Mirjamin (<b>Marjaana
Maijala</b>) yhteiselo pelottaa varsinkin heitä, joiden oma ajattelu on sidottu
tiukkaan vanhakantaiseen uskonnollisuuteen. Mutta pääkaupunkiseutu ei ole
seksuaalipakolaisten taivas, vaan asenteellisuutta löytyy kaikkialta. Vapaus elää
omanlaistaan elämää ei edelleenkään ole kaikille itsestäänselvyys.<o:p></o:p></span></p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="background: white; color: #131415;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="background: white; color: #131415;">Vaikka tarina ei ole autofiktiivinen, on asetelmaan selvästi
sitoutunut paljon omakohtaisesti koettua. Käsikirjoittaja ja ohjaaja Liimatainen
on syntynyt Tampereen Pispalassa ja valmistunut </span><span style="background: white; color: #202124;">elokuvataiteen maisteriksi Po</span><span style="background: white; color: #131415;">tsdamista. Hän on jopa kertonut opiskelleensa urheilulukiossa,
sillä rehtien ja ryhdikkäiden hiihtäjien luvatussa maassa saa paljon anteeksi. <o:p></o:p></span></p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="background: white; color: #131415;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="aw-r4pcxk" style="background: white; margin: 0cm;"><span style="background: white; color: #131415;">Näennäisen minimalistisesta koostaan ja askeettisesta
lavastuksesta huolimatta näytelmä pitää sisällään useita merkittäviä kysymyksiä.
Esille tulevat pakolaisteema, avustusjärjestöt, seksuaali-identiteetti, eheytyshoidot,
työuupumus, pakkoavioliitto, isänmaa, uskonto, lapsuuden traumat ja yksilön
vapaus. Näkökulmissakin vaihtelevat sukupolvien ja sukupuolten katsannot,
kyläyhteisön ja yksilön perspektiivit ja asenteet. <br />
<br />
Mittavaa aiheiden kirjoja kirkastaa pariskuntaa näyttelevien Kokon ja Maijalan
luonnikas ja läsnä oleva kommunikointi läpi esityksen. Näytelmän traaginen loppu
jää katsojan oman mielikuvituksen varaan. Haluan ymmärtää sen allegoriana
siitä, miten tuhoisaa on rasistinen, stereotyyppinen maailmakuva.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--><br style="mso-special-character: line-break;" />
<!--[endif]--><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="background: white; color: #131415; font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;"><a href="https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/kotiinpaluu" target="_blank">Kotiinpaluu:</a> Suomen Kansallisteatterin Omapohja<br /><br style="mso-special-character: line-break;" />
<!--[endif]--></span><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Käsikirjoitus, ohjaus ja videot Kirsi Marie Liimatainen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Rooleissa Eila Halonen, Johanna Kokko, Marjaana Maijala, Jouko Puolanto<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Valo- ja äänisuunnittelu Niklas Vainio<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Videoanimaatio ja -grafiikka Jenny Orgis</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kantaesitys oli KokoTeatterissa 17.8.2022</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><br /></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-14889368340442973782023-05-05T03:44:00.005-07:002023-05-05T03:44:49.885-07:00Mies ja kalaverkkojen kudelma<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFshm-4PgV497e-YI72VwA_t_iU89drIex4TW-6wLx4B7Kzfjtw5LH4rSoc5vNWkh8lKjZzXDq9ehP9ebJVUQC2WUKpMABRwReBIgG1Rtt989ZPIipcf-1mj4ZWAv8ojBW_-qLVv-T4FdRt0-ylYPrDVSoh7xm0D9YEqO_sJ4c23fprnlSSlbFH4Kl/s799/52844653292_d7948fc077_c.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="799" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFshm-4PgV497e-YI72VwA_t_iU89drIex4TW-6wLx4B7Kzfjtw5LH4rSoc5vNWkh8lKjZzXDq9ehP9ebJVUQC2WUKpMABRwReBIgG1Rtt989ZPIipcf-1mj4ZWAv8ojBW_-qLVv-T4FdRt0-ylYPrDVSoh7xm0D9YEqO_sJ4c23fprnlSSlbFH4Kl/s320/52844653292_d7948fc077_c.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuva Mitro Härkönen</span></td></tr></tbody></table><div>Kaikki hänet tiesivät: hän oli kalastaja ja kirjailija, radikaali filosofi, toisinajattelija, luonnonsuojelija ja lintujen rakastaja. <b>Pentti Linkola </b>(1932–2020) oli monille suomalaisille tuttu, ihailtu ja vihattu, ärsyttävä riidanhaastaja. Mutta kuka hän oikeastaan oli? </div><div><i><br /></i></div><div><i>Pentti Linkola – kaltaisemme? </i>esittelee intohimoisen lintututkijan, kalamiehen ja pasifistin, joka oli myös ihmisvihaaja ja terroristi. Tai oikeastaan ristiriitainen ja itsekeskeinen mies vihasi vain ihmiskuntaa, sillä erikoisuudessaan hän oli varsin huumorintajuiseksi kuvailtu seuramies. </div><div><br /></div><div>Kurkistus tämän hämmentävän persoonan sielunmaisemaan sopii mittakaavaltaan Vallilan teatterilavalle kuin tikan nakutus. Esitys on hienoviritteinen, intiimi ja inhimillinen, mutta ei heittäydy pateettisuuden laineille. </div><div><br /></div><div>Esityksen alku tempaa heti mukaansa, korpimetsään tietysti. Viiden hengen näyttelijäkaarti sulautuu maisemaan, taustan videoprojisointeihin, koivupöllien päälle, metsäjätkän vaatteisiin ja toistensa repliikkeihin niin kuin vain luonnon monimuotoinen kudelma voi sallia. Kukin vuorollaan on Linkola tai hänen lapsensa, kumppaninsa tai lintunsa. </div><div><br /></div><div>Ja se musiikki! Lauletaan tunteikkaasti ja väkevästi a cappellaa tai <b>Roni Martinin </b>säestäessä urkuharmonilla. Taitavien näyttelijöiden rytmikäs musisointi ja fyysinen liikekieli kertovat enemmän kuin pelkät repliikit. Uuttukyyhkyn kumeat huudot ja lapintiiran kimeä kirkuna soivat yhdessä ja erikseen. Kokonaisuus on luonteva kuin kalaverkko, joka lavan perällä odottaa taas veteen pääsyä. </div><div><br /></div><div><b>Atro Kahiluodon </b>ja <b>Eeva Putron </b>näytelmä on yritys ymmärtää Pentti Linkolan elämää ja ajattelua aikana, jolloin hänen profetiansa tuntuu tulevan todeksi. Metsä on nyljetty ja lajit tuhoutuvat, ihmislaji siinä samassa, hän vaikeroi. Jopa siinä määrin, että mieli hajoaa. </div><div><br /></div><div>Tinkimättömän idealistin tuska ja raivo näkyvät lavallakin. Linkola sai vaikeita, sairaalahoitoon johtaneita masennuskausia surressaan luonnon tuhoutumista. Mutta hän jätti meille paljon ajattelemisen aihetta ja mm. perustamansa Luonnonperintösäätiön, joka edelleen lahjoitusvaroin suojelee suomalaista metsää. </div><div><br /></div><div>Vallilan Kansallisteatteri: <a href="https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/pentti-linkola-kaltaisemme" target="_blank">Pentti Linkola – kaltaisemme?</a></div><div><br /></div><div>Rooleissa: Mia Hafrén, Roni Martin, Eeva Putro, Timo Tuominen, Panu Varstala </div><div><br /></div><div>Ohjaus Atro Kahiluoto
<br />Lavastus Katri Rentto
<br />Pukusuunnittelu Saija Siekkinen
<br />Musiikki ja äänisuunnittelu Roni Martin
<br />Koreografia Panu Varstala
<br />Valosuunnittelu Ville Toikka
<br />Videosuunnittelu Joona Pettersson
<br />Naamioinnin suunnittelu Tuija Hellas
<br />Dramaturgi Eva Buchwald</div>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-73752436466361923192023-03-29T00:49:00.003-07:002023-03-29T02:06:26.764-07:00Havumetsien kansa herää eloon<p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEjexCM48RNg8z2OD83lj2TG-pFpRctd3f3H0Mckmnm-bikKU44ZL7VvGmjapsciAMqZTsPyLIZRDZpqNZdnH-Ehk5s5plAjYRJixVOH2wlCkgAXrH4pmrZnat-NRaeeVcJkLnLEGxDYUx5GlWrtM-uYZqpbVhZrbChIfeTObhsswx5CKNFQ2YhFli/s799/52764055176_212a98cc35_c.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="532" data-original-width="799" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEjexCM48RNg8z2OD83lj2TG-pFpRctd3f3H0Mckmnm-bikKU44ZL7VvGmjapsciAMqZTsPyLIZRDZpqNZdnH-Ehk5s5plAjYRJixVOH2wlCkgAXrH4pmrZnat-NRaeeVcJkLnLEGxDYUx5GlWrtM-uYZqpbVhZrbChIfeTObhsswx5CKNFQ2YhFli/w400-h266/52764055176_212a98cc35_c.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">Kuva Tuomo Manninen.</span></span></td></tr></tbody></table></p><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="background-color: white;">Miljoona silmäparia ei voi olla väärässä. Niin paljon katsojia legendaarinen televisio-ohjelma Karpolla on asiaa keräsi parhaimmillaan ruutujen ääreen 1980- ja 90-luvuilla. Nyt myyttiset havumetsien hahmot ja naapuruston tappelupukarit ovat taas vauhdissa Suomen Kansallisteatterin lavalla.</span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Näytelmä </span><i style="font-family: "Times New Roman", serif;">Karpolla on asiaa </i><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">on kunnianosoitus toimittaja </span><b style="font-family: "Times New Roman", serif;">Hannu Karpon </b><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">( s. 1942) elämäntyölle, joka on välittänyt eteemme laajan kirjon ihmeellisiä ihmiskohtaloita. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Asialla on ohjaaja </span><b style="font-family: "Times New Roman", serif;">Kristian Smeds</b><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">, joka on viimeiset vuodet toiminut Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen professorina. Hänen ajatuksenaan on ollut tuoda esiin suomalaisuuden monet kasvot tämän päivän kontekstissa. Yhdessä teatterikorkeakoululaisten kanssa luotu esitys naurattaa ja liikuttaa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Smedsin töissä ei ennenkään ole hissuteltu, mutta nyt kaasua painavat nuoret näyttelijät. He ovat työryhmänä itse valinneet esitettävät tarinat työstettäviksi. Uuden esiintyjäsukupolven esiinmarssi onkin vallan valloittava. Näyttämöllä tapahtuu koko ajan, eikä pahvisia ajoneuvoja kummempaa rekvisiittaa tai lavasteita juuri tarvita. Karvahattuakaan ei nähdä, mutta Karpo itse istuukin katsomossa. Lavalle nousee kovaonnisia oman tiensä kulkijoita ja epäoikeudenmukaisesti kohdeltuja kansalaisia. He edustavat sellaista korpimetsien ideologista kuisketta ja kylähulluutta, joiden äänen soisi kuuluvan paremmin.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Episodein etenevässä näytelmässä lähikuvaan zoomataan ihmisiä yhteiskunnan laitamilta. Näyttelijäkaartin jäsenet saavat kukin oman yksityisen hetkensä lavalla. Silloin esiin nousevat sorrettu lottovoittaja, epäselvästä syntymäajastaan hämmentynyt mies, riuska lappilaisemäntä ja omin käsin kivilinnaansa rakentanut voimanainen. Toinen toistaan sykähdyttävämmät tuokiot tuovat mieleen talenttikisan, jossa kaikille aplodeerataan riemuisasti.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Lopuksi – Suomessa kun ollaan – lauletaan yhdessä. Suomi on peruskallio, pitäkää direktiivinne, suomalaisuus on meissä syvällä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Suomen Kansallisteatteri: <a href="https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/karpolla-asiaa" target="_blank">Karpolla on asiaa</a></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Rooleissa: Suvi Blick, Annika Hartikka, Inkeri Hyvönen, Emma Kilpimaa, Hilma Kotkaniemi, Eeva Mäkinen, Anssi Niemi, Nicklas Pohjola<br /><br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Ohjaus ja dramaturgia Kristian Smeds<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Lavastus- ja pukusuunnittelu Lucie Kuropatová<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Valosuunnittelu Ina Niemelä<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Äänisuunnittelu Antero Kemppi<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Ohjaajan assistentti Veikka Heinonen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Ohjaajan assistentti Esa-Matti Smolander</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><br /></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-32900042266813777762023-03-08T05:35:00.005-08:002023-03-08T05:35:46.223-08:00Totuus talvisodasta on monimutkainen kudelma<p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOLNyjG1T7Va29s_NhAaYj2ojXH4L9le4RqKinNjX3oSYSsqjWFnqLW3_58dO2LJeFo28eKAZtWITr3qkfWnv6XSpQP4fpOf2Xyx3xH_Q-s1LRITxA_Pz1Itp__mxA0dZHAiSu2bx_IZPRWwQaLr0RBrx8COVY1Q79335x8Yptx5ko_1fjBvMPUgLb/s799/52716602242_c3d293fabf_c.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="799" height="182" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOLNyjG1T7Va29s_NhAaYj2ojXH4L9le4RqKinNjX3oSYSsqjWFnqLW3_58dO2LJeFo28eKAZtWITr3qkfWnv6XSpQP4fpOf2Xyx3xH_Q-s1LRITxA_Pz1Itp__mxA0dZHAiSu2bx_IZPRWwQaLr0RBrx8COVY1Q79335x8Yptx5ko_1fjBvMPUgLb/w273-h182/52716602242_c3d293fabf_c.jpg" width="273" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">Ella Pyhältö (vas.), Anna-Leena Sipilä, Kati Outinen.<br />Kuva Mitro Härkönen. </span></td></tr></tbody></table><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="background-color: white;">Nykyteatterifestivaali Baltic Circlen yhteydessä Helsingissä järjestetyssä monikansallisessa tekstityöpajassa vuonna 2009 kirjoitettiin lukudraamaa ja etsittiin totuutta talvisodasta. Ei arvattu, kuinka päivänpolttavia sen teemat ovat edelleen reilut kymmenen vuotta myöhemmin. </span></span></p><p><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif;">Nyt ukrainalais-venäläis-suomalaisen kirjailijaryhmän <i>Talvisota</i> törmäyttää Teatteri Avointen Ovien näyttämöllä monta erilaista totuutta. Se, minkä suomalaiset oppivat talvisodasta jo koululaisina on venäläisille täysin vierasta. Ja mikä ukrainalaisille aiemmin oli käsittämätöntä, on sodan runtelemassa maassa tullut konkreettisesti todeksi.</span></p><p><b style="font-family: "Times New Roman", serif;">Hanna Kirjavaisen</b><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif;"> ohjaama talvisodan tapahtumapaikoilla pysähtelevä kertomus on eräänlainen yritys ymmärtää erilaisia ja inhimillisiä mielenmaisemia. Kuljetaan vuoden 1939 Raatteentieltä Ukrainan Harkovaan vuonna 2022. Kolmen naisen esittämänä niin asut kuin näkökulmat vaihtuvat luontevasti. Mainilan laukaukset kaikuvat arkaaisen laulun ja jyhkeän rumpukompin tahdittamina, ja hitaat siirtymät juurruttavat episodit kauniisti ketjuksi. Kokonaisuutta komistavat savukoneet ja videot, joissa on käytetty SA-kuva-arkiston materiaalia. Lavan reunalla olevan onnenpyörän pyöräytys havainnollistaa ajatusta siitä, että elämämme on sattumien summa. Käsissä kannetut kiväärit ovat kiitettävän selvästi leluja.</span></p><p><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif;">Esityksen liikekieli on varsin fyysistä, erityisesti sanaton ilmaisu puhuttelee vahvasti. Se onkin tarpeen, sillä välillä hahmot lavalla riehaantuvat oikein kunnolla. Neuvostosotilaista on tehty hölmöjä karikatyyrejä, ja kotirintamalla puuhaillaan pellehyppääjän seurassa. Onkohan niin, että huumori on paras keino etäännyttää hurjat, sotaisat muistot? Mukaan on toki mahdutettu monia hauskoja oivalluksia, hilpeyttä herätti esimerkiksi robotti-imurin ilmoitus siitä, että tehtävä on suoritettu. Kaiken kaikkiaan käy selväksi, että rajan yli kommunikoivien ihmisyksilöiden on vaikea tappaa toisiaan, vaikka kansakunnat kävisivät sotaa. Yhteistyö ja yhteisymmärrys ovatkin rauhan avaimia.</span></p><p><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif;">Väliajan jälkeen näytelmä saa dokumentaarisia piirteitä, kun kirjoittajat ovat sisällyttäneet itsensä tekstiin. Nyt ollaan alkupisteessä, vuodessa 2009, ja näytelmän kirjoittajanelikko seuraa tekstinsä esitystä. Sodan käsittämättömyys vaivaa erityisesti <b>Ari-Pekkaa</b>, joka siviilipalvelusmiehenä on joutunut omalaatuiseen tilanteeseen, kirjoittamaan sodasta. On pakko ajatella, että teatteri on paras ase, mutta oikeaa paljon lempeämpi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Teatteri Avoimet Ovet <a href="https://www.avoimetovet.fi/esitykset/talvisota/" target="_blank">Talvisota</a><br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;"><br />ROOLEISSA Kati Outinen, Ella Pyhältö, Anna-Leena Sipilä</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Ohjaaja Hanna Kirjavainen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Näytelmäkirjailijat Hanna Kirjavainen (FIN), Ari-Pekka Lahti (FIN), Iida Koro (FIN), Oleg Mihailov (UA), Mikhail Durnenkov (RU), Evgenii Kazachkov (RU)<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Dramaturgi Iida Koro<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Kääntäjä Anna Sidorova<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Skenografi Tinde Lappalainen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Äänisuunnittelija Juha Tuisku<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Valosuunnittelija Jere Kolehmainen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Videoassistentti Ilari Kallinen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Tuotantojärjestäjä, tarpeistonhoitaja ja -valmistaja Anne Svensk</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">#TeatteriAvoimetOvet #Talvisota</span></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-56887938102581120652023-03-03T09:00:00.001-08:002023-03-03T12:12:53.629-08:00Shakespearen tragedia ylösalaisin <div>Vallilan Kansallisteatterin rouhealla lavalla keikahtaa Shakespearekin päälaelleen. Ohjaaja Tiina Puumalainen on sekoittanut pakkaa uudessa tulkinnassaan, niinpä Learin tyttäret ovatkin miehisiä hahmoja scifi-henkisissä asuissaan, eikä Lear itsekään ole kuningas, vaan Lear vain, ihminen. </div><div><br /></div><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJs6tck0C-HWbVqtOAIASy6Oy0Pcy8mVJDzXrBweL776S4ZZN_x1L5X2o0UjeX3lBdim6sz3iiTz3cmPgkA8TJvAjlpL3a1ejyrTJDrumov4ZXLwrmvzxuR1aOSDJDzTuGThqDLvLgKKzxmozYiSJJi_ZwIvdqZq4GoeFW-y-DdG0P7BFsSqFsPQbz/s800/52717776808_57fa494efd_c.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="534" data-original-width="800" height="209" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJs6tck0C-HWbVqtOAIASy6Oy0Pcy8mVJDzXrBweL776S4ZZN_x1L5X2o0UjeX3lBdim6sz3iiTz3cmPgkA8TJvAjlpL3a1ejyrTJDrumov4ZXLwrmvzxuR1aOSDJDzTuGThqDLvLgKKzxmozYiSJJi_ZwIvdqZq4GoeFW-y-DdG0P7BFsSqFsPQbz/w313-h209/52717776808_57fa494efd_c.jpg" width="313" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuvassa Katariina Kaitue. Kuva Stefan Bremer.</span></td></tr></tbody></table>Haluan ajatella, että tätä myös Shakespeare tragediallaan tarkoitti, kun hän 1600-luvulla kierrätti vanhaa kansantarua ja kirjoitti Kuningas Learin. Inhimillinen vallanhalu, rakkaudenkaipuu ja hyväksytyksi tulemisen tarve eivät ole sidottuja vuosisataan, sukupuoleen tai muihin attribuutteihin. <div><br /></div><div>Jotain tuttuakin toki on. Kuten Shakespearella usein, Learissakin on kyse kuninkaallisten valtapelistä ja oikutteluista, kilpailusta, kateudesta, kostosta – ja rakkaudesta. Monet käänteet tuovat väistämättä mieleen oman aikamme tapahtumat Britannian hovissa. <div><div><br /></div><div>Kaikki kulminoituu perheeseen. Lear haluaa luopua vallasta ja omaisuudestaan, hän kerjää lapsiltaan rakkautta ja vaatii tunnustamaan kuka rakastaa eniten. Kaksi pojista lankeaakin perinnön toivossa kilpalaulantaan, mutta rehellisyyttä julistava nuorimmainen karkotetaan. Pojat peräänkuuluttavat viisautta, sillä sitähän vanhenevilta odotetaan. </div><div><br /></div><div>Petosten ja juonittelujen keskellä Learin mieli murtuu, ja myrskyksi riehaantuva hulluus etenee hänessä väistämättä. Lear menettää itsekunnioituksensa ja harkintakykynsä. Kenen puolella pitää olla? Voittajien tietysti. </div><div><br /></div><div>Näytelmän oivaltava lavastus tukeutuu Lear-sanan neljään kirjaimeen, jotka ovat siirreltäviä seinäkkeitä ja elementtejä. Aika ajoin ne asettuvat tilannetta tukevaksi muodostelmaksi. Kun Lear on jo sairautensa riepottelema, ovat kirjaimet näyttämöllä ovelasti takaperoisessa järjestyksessä. Niin kirkasta ja selkeää kuin esityksen tematiikka onkin, ovat lavastukselliset vihjeet oivallisen hienovaraisia. </div><div><br /></div><div>Vaikka loppua kohden lähes kaikki henkilöt kuolevat, on näytelmään haluttu tuoda armollista sanomaa. Alun perin synkeä murhenäytelmä kääntyykin toiveikkaaksi. Sairauden pehmittämän Learin hauraan pelkistetty tanssi pyyhkii pois kaiken turhan, jää vain anteeksianto ja rakkaus. Ehkä vanhuus sittenkin on tuonut mukanaan myös viisautta. </div><div><a href="https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/lear" target="_blank"><br /></a></div><div><a href="https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/lear" target="_blank">Shakespeare: Lear </a></div><div>Suomen Kansallisteatterin Vallilan näyttämö </div><div><div>Rooleissa: Katariina Kaitue, Maria Kuusiluoma, Petri Liski, Esa-Matti Long, Petri Manninen, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi, Sari Puumalainen</div></div><div><br /></div><div>Ohjaus, suomennos ja sovitus Tiina Puumalainen </div><div>Visualisointi Teppo Järvinen </div><div>Koreografia Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö </div><div>Musiikki Hannu Rantanen </div><div>Valosuunnittelu Kare Markkola </div><div>Äänisuunnittelu Jani Peltola </div><div>Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi </div></div></div>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-55495614756457818692022-11-25T01:14:00.001-08:002022-11-25T07:24:35.873-08:00Julmaa leikkiä keveissä kantimissa<p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTqW-2mLoQ6tSkabJ3FhkYqPSt7XDVhAayF2GRhOepbdyE9imAiBPerh_5BerxIgFcnmnFqobEzRE-Or67w0aZJB5xF9cVc0oTcucBolTbG8RVkHaTGMaRCbtqT_ZI4qVmCcU0Orb1UbrUpXXEYF6hZ1suhMpVtlDJGf1EJKAdO_3xM9joyFQeVob_/s400/52513324662_71c29ce7dd_w.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="color: black; font-family: Times New Roman, serif;"><img border="0" data-original-height="239" data-original-width="400" height="191" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTqW-2mLoQ6tSkabJ3FhkYqPSt7XDVhAayF2GRhOepbdyE9imAiBPerh_5BerxIgFcnmnFqobEzRE-Or67w0aZJB5xF9cVc0oTcucBolTbG8RVkHaTGMaRCbtqT_ZI4qVmCcU0Orb1UbrUpXXEYF6hZ1suhMpVtlDJGf1EJKAdO_3xM9joyFQeVob_/s320/52513324662_71c29ce7dd_w.jpg" width="320" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: x-small;">Marja Salo ja Paavo Kinnunen. Kuva Cata Portin</span></span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Valkoiset verhot liehuvat Vallilan kansallisteatterin näyttämöllä, ja luvassa on historian lehtien havinaa. <b>Laura Ruohosen </b>uutuusnäytelmä <i>Sultanaatti </i>sukeltaa 1500-luvulle Osmanien valtakunnan hoviin ja löytää sieltä ihmiskunnan perisyntejä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Ilmavat kankaiset pyörteet luovat illuusioita ja valojen ja värien leikki niiden pinnalla muuttavat näkymiä yhtä vikkelästi kuin nainen. Ovelasti hän vain keittää kahvia, hetkessä kaikki suunnitelmat menevät uusiksi. Kauhean sulttaani Suleiman I Suuren (1520–1566) aikana osmanit nousivat mahtavaksi hallitsijakansaksi, mutta hänen lempivaimonsa, entinen orja Roxelana aloitti naisten sultanaatiksi kutsutun aikakauden, jolloin naisten valta hovissa korostui. Kaiken takana on nainen, sanotaan vitsikkäästi edelleen.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Ruohonen tuo näyttämölle paljon sarkasmia, väkivaltaa ja vertakin, laulun sanoissa toistuvat sota ja sen mukanaan viemät lapset, veljet ja puolisot. Erityisesti sukupuolta tarkastellaan; mitä saa ja voi tehdä. Brutaalit tavat ja länsimaisen perikadon kritiikki esitetään tyylikkään leikkisästi, ja pian nainen voi olla kuten muutkin ihmiset. Kaiken keskellä roikkuu hirttoköysi, jota tarvittiinkin esimerkiksi silloin, kun sulttaani murhautti veljensä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Ihmiskunnan historia pysyy koossa näyttämöllä, vaikka rankoilla aiheilla leikitellään. Ehkä karnevalistinen aikuisten satu onkin juuri oikea tapa tehdä näkyväksi vallankäytön absurdeja rakenteita. Supi sulttaani (<b>Paavo Kinnunen</b>) on vaimonsa (<b>Marja Salo</b>) pauloissa ja yhdessä suunnitellaan mittavia uudistuksia. Kaavaillaan verohelpotuksia, luonnostellaan pomminkestäviä siltoja, kouluja ja sairaaloita. Etsitään parhaita käytäntöjä, kuten millä tahansa työpaikalla tänä päivänä. Viime aikojen sotaisat tapahtumat vilahtavat mielessä usein.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Terävät viittaukset lähihistoriaan ja nyky-yhteiskunnan kipukohtiin saavat miettimään, mitä ihmiskunta on oppinut. Kun sulttaania neuvotaan ensiksi rakentamaan pyramidi, voi senkin helposti nähdä metaforana. Näytelmän villi meno kuitenkin tyyntyy loppua kohden, ehkä Supi jo ennustaa tulevan loppunsa. Sulttaanin viimeiset sanat ja vastaus kysymykseen ”mikä on tärkeintä elämässä?” on ”Hyvyys”. Vastaus voi olla haalea, mutta se on totta.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Suomen Kansallisteatteri: <a href="https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/sultanaatti#introduction" target="_blank">Sultanaatti </a></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Rooleissa: Marja Salo, Paavo Kinnunen, Markku Maalismaa, Jani Karvinen, Henna Sormunen, Saima Haapasalo.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Ohjaus Laura Ruohonen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Tekstin dramaturgia Pipsa Lonka<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Lavastussuunnittelu Kaisu Koponen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Pukusuunnittelu Auli Turtiainen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Musiikki Riikka Talvitie<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Valosuunnittelu Ville Toikka<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Videosuunnittelu Timo Teräväinen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Äänisuunnittelu Jani Peltola<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Laulun harjoittaminen Mari Kätkä</span></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-45528574762314818402022-11-17T04:50:00.002-08:002022-11-17T04:50:44.166-08:00 Brechtiä jokanaiselle – ja muillekin<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuYtE3pOV91P4kefTJby593KR5wci3ion5doiVhcQqRIVnnpdrpc-VLyrZEFeHIHiIbEhtTfffx627LJWZq62Yq1bQde7KBxUfiPZrqoEhEhgrhxCokIfBLIqIqjvMvXWb8zLJNN0YfLVJu-aVDzkjHrUeDBUSxdeaXAj9SUjNIpalw9fDkwHNKk6F/s2560/DSC_4862dsc_4862-1-scaled.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1640" data-original-width="2560" height="205" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuYtE3pOV91P4kefTJby593KR5wci3ion5doiVhcQqRIVnnpdrpc-VLyrZEFeHIHiIbEhtTfffx627LJWZq62Yq1bQde7KBxUfiPZrqoEhEhgrhxCokIfBLIqIqjvMvXWb8zLJNN0YfLVJu-aVDzkjHrUeDBUSxdeaXAj9SUjNIpalw9fDkwHNKk6F/w320-h205/DSC_4862dsc_4862-1-scaled.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: "Times New Roman", serif; text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">Kuva Tanja Ahola</span></span></td></tr></tbody></table><p><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">J</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">o näytelmän nimi sisältää viekkaan ajatusleikin: tätäkö kaikki naiset haluavat? Musiikkiteatteri Kapsäkin <i>Brechtiä jokanaiselle </i>nostaa parrasvaloihin niin Brechtin naissuhteet kuin naiset neron varjossa.</span></p><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Saksalainen näytelmäkirjailija, runoilija ja teatteriohjaaja <b>Bertolt Brecht </b>(1898-1956) oli ennakkoluuloton idealisti, joka teki tunnetuksi eeppisen teatterin käsitteen. Siinä ei pyritä illuusioon, vaan herätellään katsojien kriittistä ajattelua. </span></p><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Eräänlaista dokumentarismia siis.</span></p><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kirjailija, käsikirjoittaja <b>Sirpa Kähkösen </b>Brecht-tulkinnassa ihailtu suurmies jää naistensa keskelle kuin maskotiksi. Ihan hellyttävä hän roolissaan onkin! Aikoinaan jokainen naisista sai oman siivunsa Bertistä, Bidistä, Papista, mutta silti joutui tyytymään sivuosaan. Yhteistyökumppanit, sihteeri, kääntäjä, puhtaaksikirjoittaja, oikolukija jäivät maailmanhistoriassa ilman mainintaa. Nyt asetelma on virkistävällä tavalla toinen, ja lavalla kaikki saavat tuoda esiin oman näkemyksensä ja tarinansa.</span></p><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kapsäkin pienelle näyttämölle mahtuukin aika liuta kulttuuripersoonia. Eletään 40-luvun alkua, silloin Brecht (<b>Johannes Korpijaakko</b>) on paennut kotimaastaan Hitlerin noustua valtaan ja odottaa Suomessa viisumia Yhdysvaltoihin. Mukana ovat vaimo <b>Helene Weigel </b>(<b>Petriikka Pohjanheimo</b>) ja perheen assistentti ja Brechtin sihteeri-rakastajatar <b>Grete Steffin </b>(<b>Katariina Lantto</b>). Lapset <b>Stefan </b>ja <b>Barbara </b>kulkevat kainalossa kätevästi puutarhatonttuina. </span></p><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kertojan roolin on saanut Grete, joka sekä sivullisena tarkkailee tapahtumia että haitarilla säestää kohtalon voimia.</span></p><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Maanpakolaisten matka Helsinkiin on kulkenut Tanskan ja Ruotsin kautta, ja nyt Brecht tutustuu aikansa suomalaisvaikuttajiin. Lavalla nähdään niin <b>Elvi Sinervo, Hella Wuolijoki, Elmer Diktonius </b>kuin <b>Väinö Tannerkin</b>, ja paikalle saapuu myös näyttelijä <b>Ruth Berlau</b>, Brechtin Tanskan aikojen ihastus. Kaikki roolit näytellään kuuden hengen energialla ja vauhdikkaasti asuja vaihtaen.</span></p><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Naiset ja maailmasota vaikuttivat Brechtiin vahvasti, ja Iitissä Marlebäckin kartanossa Hella Wuolijoen vieraana syntyi hänen kanssaan yhdessä kirjoitettu näytelmä <i>Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti. </i>Kiinnostavasti näytelmä valottaa sekä henkilösuhteita että suomalaista kulttuurihistoriaa. Taustan videopätkät ja vanhat valokuvat ankkuroivat kertomuksen aikaan ja paikkaan, Töölöön, Hietalahteen ja Ruoholahteen. </span></p><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Ja kaiken höysteenä on pianoa soittavan <b>Marko Puron </b>pääosin säveltämä musiikki, joka ei melodioillaan muistele talvisotaa, vaan on rohkeasti nykymusiikkiteatterille tehtyä. Laulunumerot kohoavat vahvoina ja esityksen kabareemainen meno yltyy riehakkaaksi crescendojen myötä. </span></p><p><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Vihdoin 1941 päästään haaveiden äärelle, ja Brecht joukkoineen saa viisumin Yhdysvaltoihin. Mitä sitten tapahtuu, onkin jo toinen tarina.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="background-color: transparent;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Musiikkiteatteri Kapsäkki</b> </span></span><span style="color: black; font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><a href="https://kapsakki.fi/brechtia-jokanaiselle/" target="_blank">Brechtiä jokanaiselle</a><br /></span><b style="font-family: "Times New Roman", serif;"><br />Rooleissa</b><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">: Johannes Korpijaakko, Katariina Lantto, Petriikka Pohjanheimo,Marko Puro, Reetta Ristimäki ja Hanna Vahtikari </span></p><p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Käsikirjoitus Sirpa Kähkönen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Ohjaus Taru Mäkelä<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Konseptisuunnittelu Reetta Ristimäki<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Sävellys ja sovitus Marko Puro<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Sävellys Selma Savolainen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Valo- ja videosuunnittelu Pietu Pietiäinen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Äänisuunnittelu – Max Marshall<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Puku- ja lavastesuunnittelu – Riitta Röpelinen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Koreografinen konsultaatio – Ari Kauppila<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Tuotanto – Greta Tuotanto ja Musiikkiteatteri Kapsäkki</span></p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-43231870683114988192022-11-05T09:42:00.004-07:002022-11-06T03:49:54.252-08:00Ryhmäteatterissa rämmitään tunteiden ja ihmissuhteiden kairalla<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTldz0esVUsttauFYRE_PmmgdyYazFzRCZBZcXTOgf01wzrg76Ox-RfhD5T0lO7y64vma1qm-YNGG5rYyR1AepIDFQBqrQu5_0V2WZMGsWSQ4sq_na88oHntb7XOFD43Mc46yfzH03xFFnukK4GnV-aem9u9WznOjhaEJaNZ2M9WNTYVtSS5TNZ82l/s799/52401497152_97053b8511_c.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="799" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTldz0esVUsttauFYRE_PmmgdyYazFzRCZBZcXTOgf01wzrg76Ox-RfhD5T0lO7y64vma1qm-YNGG5rYyR1AepIDFQBqrQu5_0V2WZMGsWSQ4sq_na88oHntb7XOFD43Mc46yfzH03xFFnukK4GnV-aem9u9WznOjhaEJaNZ2M9WNTYVtSS5TNZ82l/s320/52401497152_97053b8511_c.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuva Mitro Härkönen</span></td></tr></tbody></table><p>Työpaikkojen ongelmat ovat usein samoja, mutta ratkaisut aina erilaisia, sanoo työyhteisövalmentaja, joka on pestattu vetämään seurakunnan työntekijöiden kehittämispäivää. </p><p>Lausahdus kuulostaa ihan viisaalta, mutta Ryhmäteatterin lavalla ja Lapin kairalla patikoivat kollegat ovat myös henkilökohtaisten haasteiden edessä. <b>Anna Krogeruksen </b>kirjoittama kantaesitys saa yleisön tarkastelemaan omia kriisejään naurunpyrskähdysten lomassa.</p><p>Monella meistä on kokemusta työporukan virkistyspäivistä, vetäytymisistä, tyhy-päivistä. Karunlahden seurakuntalaiset vitsailevat retkestä myös pyhiinvaelluksena. Kun toimistoympäristö vaihtuu tunturimaastoon äityvät kommentit kovaäänisiksi, ja paljon puhutaan ihan kirjaimellisesti ristiin. Painavan ristin kantajaksi päätyy Moilanen, joka kantaa rankkaa salaisuutta myös sisällään. </p><p>Mikä sitten mättää? No kommunikaatio ja johtaminen ainakin, usein motivaatio on hiipunut ja kateuden, syyllisyyden ja pettymyksen tunteet hypähtelevät pintaan. Mukana ovat ajankohtaiset energiakysymykset ja säästöpaineetkin. Hankalan organisaation tunnusmerkit naurattavat kauempaa katsomosta nähtyinä. Mutta samalla tragikomedia onnistuu möyhentämään keski-ikäisten elämänvalintoja ja pistää ihmettelemään tulevaisuudennäkymiä. </p><p>Työnohjaaja-parka ei saa porukkaa innostumaan kehitystehtävistä, ja pian retkipoluilla syyllistytään taas huhupuheisiin ja selän takana kuiskimiseen. Elämänmittaisella vaelluksella joutuu monesti kohtaamaan sekä vaihtelevia sääoloja että omia traumojaan. Onneksi iltanuotiolla lauletaan myös tuttuja virsiä ja nuorten veisuja, jotka keventävät askelta, kun matka taas jatkuu. </p><p>Ryhmäteatteri: <a href="https://www.ryhmateatteri.fi/ohjelmisto" target="_blank">Vaellus</a> Anna Krogerus, ohjaus Laura Jäntti. </p><p>Rooleissa: Santtu Karvonen, Minna Suuronen, Robin Svartström, Lassi Alhorinne, Sari Mällinen ja Pihla Penttinen.</p><p>Lavastussuunnittelu Janne Siltavuori<br />Valosuunnittelu Ville Mäkelä<br />Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen<br />Puku- ja tarpeistosuunnittelu Ninja Pasanen</p>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-12289508536387850662022-10-30T09:46:00.003-07:002022-10-30T09:46:55.147-07:00 Elämän back stagella<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk4CZT-Dq7Ze3JGa8Dp3oOW99weW8vWz4DAB2GZHH6htUiiUtbOzGIuCc3L3fvnufE6q3shtAs9Kl3jCu1OgdLOuLNNYTyxdZ9tzF1vICKUDArxZLsRdjcmel-ezc6Dza3FQFEq3X3QkeZW6uhZzLz3D3EfRDkflxP8Gfw7JEJ6c6mauSowCOvRbFm/s755/52427158994_d5a4eb76a1_c.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="511" data-original-width="755" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk4CZT-Dq7Ze3JGa8Dp3oOW99weW8vWz4DAB2GZHH6htUiiUtbOzGIuCc3L3fvnufE6q3shtAs9Kl3jCu1OgdLOuLNNYTyxdZ9tzF1vICKUDArxZLsRdjcmel-ezc6Dza3FQFEq3X3QkeZW6uhZzLz3D3EfRDkflxP8Gfw7JEJ6c6mauSowCOvRbFm/s320/52427158994_d5a4eb76a1_c.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Ulla Raitio ja Henry Hanikka. Kuva Mitro Härkönen.</span></td></tr></tbody></table><p>Kun onnellinen mies tupsahtaa Sveitsin junasta keskelle sirkusta, pääsee teatteriyleisökin hyppäämään suoraan tarinaan. Alkuasetelma tarjoaa vain vähän vihjeitä siitä missä ollaan ja mennään, jossain Pietarin liepeillä varmaankin, mutta nyt rynnätäänkin Dostojevskin kyydissä elämän sirkukseen. </p><p><b>Fjodor Mihalilovitš Dostojevskin </b>klassikkoromaani <i>Idiootti </i>(1868) on kautta aikojen vedonnut teatterintekijöihin. Teatteri Avoimissa Ovissa se on nyt sijoitettu sirkuslaisten maailmaan. Kiertueista ohjaaja <b>Hanna Kirjavaisella </b>onkin jo kokemusta.</p><p>Hän teki 2000-luvun lopulla Idiootista sovituksen kiertuenäyttämölle oman Pohjois-Karjalaa kiertäneen Rospuutto-ryhmänsä kanssa. Nyt hän omien sanojensa mukaan haluaa räjäyttää dostojevskilaisen maailman helsinkiläiseen teatteriinsa. </p><p>Sirkusareenalla on näytelmässä vahva merkitys, ja sen symboliikka tarjoilee paitsi punaisia valoja ja silmänruokaa myös ravintoa mielikuvitukselle. Sirkus tuo näyttämölle vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kohtaukset hypähtelevät eteenpäin yhtä taitavasti kuin lavalla taituroivat akrobaatit. Esitys tehdään yhteistyössä Agit-Cirk-nykysirkusryhmän kanssa.</p><p>Ohjaaja Kirjavainen toteaa näytelmän tarkastelevan maailmaa vajavaisuuksien ja kömpelyyksien kautta. Tirehtööri, veitsenheittäjä, selvännäkijä ja muut estradin viihdyttäjähahmot ovat ehkä ovelia ja epäluuloisia, mutta parantolasta palannut ruhtinas Myškin (<b>Henry Hanikka</b>) on vain vilpittömän naiivi ja hyväntahtoinen. Onko sellaisia ihmisiä olemassa?</p><p>Näytelmän juonenkäänteisiin kuuluvat peruselementit rakkaus, juonittelu ja rahan mahti. Lisäksi Jumalusko saa osansa, kun sitä sekä kyseenalaistetaan että implementoidaan. Ilma-akrobaatin köysien kannatellessa Myškinin käsiä on vaikea välttyä näkemästä edessään ristillä riippuvaa Jeesusta. </p><p>Lennokkaasti etenevä näytelmä on täynnä metaforia, assosiaatioin eteneviä kohtauksia ja lyyristä replikointia. Vaikka vain idiootti uskoo hyvään, on elämän kulissien takana ainakin pyrittävä idiotismiin.</p><p>Teatteri Avoimet Ovet: <a href="https://www.avoimetovet.fi/ohjelmistossa-nyt/idiootti/" target="_blank">Idiootti</a></p><p>Lea Pyykön suomentaman F. M. Dostojevskin romaanin dramatisointi ja ohjaus Hanna Kirjavainen.<br />Rooleissa: Henry Hanikka, Jari Virman, Ulla Raitio, Jenni Lehtinen ja Sasu Peistola.</p><p><span style="white-space: pre;"> </span></p><div><br /></div>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3102058263837409474.post-36550378148662888802022-10-07T02:16:00.007-07:002022-10-07T03:40:22.956-07:00150-vuotias Kansallisteatteri juhlii<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ86kNxGmKhOHR_WfTfSnysULbbWTPfyU3PlwT4t7Jo3_z7dk6bcLNUsC5Y1lCW9jBCWyd0mNRd_H0R3HcK3797hcZ9-hIfmA-rEy-LsC9A2NnyDryApH9EkFuF-a4oErqKkYMzuCeBc7R1lw-hK5Fd6JnJMM2zSoPx7pSizOXnmdNDv4NJ941ob49/s799/52394332576_a7a2b73306_c.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="799" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ86kNxGmKhOHR_WfTfSnysULbbWTPfyU3PlwT4t7Jo3_z7dk6bcLNUsC5Y1lCW9jBCWyd0mNRd_H0R3HcK3797hcZ9-hIfmA-rEy-LsC9A2NnyDryApH9EkFuF-a4oErqKkYMzuCeBc7R1lw-hK5Fd6JnJMM2zSoPx7pSizOXnmdNDv4NJ941ob49/s320/52394332576_a7a2b73306_c.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div><span style="font-size: x-small;"><span style="text-align: left;">Kuvassa Vesa Vierikko ja Kristiina Halttu.<br /></span><span style="text-align: left;">Kuva Mitro Härkönen.</span></span></div></td></tr></tbody></table><div>Historiankirjoja availlaan Suomen Kansallisteatterissa taas merkittävältä kohdalta. <b>Esa Leskisen </b><i>Ensimmäinen tasavalta </i>luotaa itsenäisen Suomen hankalia alkuvaiheita, jotka väistämättä peilautuvat sotaisen aikamme ajankohtaisiin kysymyksiin. Onko Euroopassa opittu mitään? </div><div><br /></div><div>Juhlanäytelmän keskiössä on <b>Vesa Vierikon </b>esittämä <b>Kaarlo Juho Ståhlberg </b>(1865‒1952), joka maamme ensimmäisenä presidenttinä (1919–1925) parhaansa mukaan selvitteli mm. sisällissodan jälkimaininkeja, suojeluskuntakriisiä ja ristiriitoja kommunistien kanssa. </div><div><br /></div><div>Oikeusoppinut ja tasavaltaisen hallitusmuodon luoja, kansanvallan ja parlamentarismin rauhallinen tukipylväs ankkuroi maan liberaaliin demokratiaan, mutta on henkilönä jäänyt vaikuttavien tekojensa varjoon. Tähän pureutuu 150-vuotista taivaltaan juhlivan Kansallisteatterin näytelmä. </div><div><br /></div><div>Valtiomies Ståhlbergin elämänkulku ja Kansallisteatterin vaiheet risteävät näytelmässä kiinnostavalla tavalla. Suomen Kansallisteatteri perustettiin seitsemän vuotta Ståhlbergin syntymän jälkeen, ja Rautatientorin laidalla seisova uljas teatterirakennus valmistui vuonna 1902. Silloin Suomussalmelta lähtenyt Kaarlo Juho oli jo helsinkiläistynyt neljän lapsen isä ja senaatin siviilitoimituskunnan protokollasihteeri. Vuosien saatossa teatteri oli usein tapahtumapaikkana, tekstissä viitataan esimerkiksi Willensaunan näyttämöön, joka myöhemmin 1970-luvulla rakennettiin Suomen ensimmäisen teatteriravintolan paikalle.</div><div><br /></div><div>Näytelmä vilisee menneiden vuosikymmenten poliitikkoja, ja kaikilla näyttelijöillä on useita rooleja. Aina ei vauhdissa tahdo pysyä mukana. Tekstitykset vähän kyllä auttavat, ja taustan dokumentaariset videokuvat jäsentävät tilanteita kiinnostavasti. Hallitusta ja sen ministereitä parjataan kovin tutun kuuloisesti: ”He eivät tajua tilannetta!” Kontrasti menneen ja nykyisyyden välillä nousee hauskasti esiin juuri lavalla liikkuvien videokuvaajien myötä. Eletään yhtä aikaa nykyisyyttä ja menneisyyttä, totta ja teatteria. </div><div><br /></div><div>Varsinaisen urakan tekee lavalla myös <b>Jussi Tuurna</b>. Hän on säveltänyt näytelmän musiikin ja myös soittaa sen ollen koko esityksen ajan näyttämöllä. Joukkokohtaukset, lavastus ja valot ovat Kansallisteatterin vakaata laatua, kuin luottaen pitkän historian mukanaan tuomaan kokemusvarantoon. Mitään uutta ja yllättävää ei yleisö saa nähtäväkseen, mutta aina ei kai tarvitakaan hätkähdyttäviä momentteja. </div><div><br /></div><div>Koskettavimmillaan fennomaani Ståhlberg on istuessaan vanhuudenkodissaan Kulosaaressa vaimonsa <b>Esterin </b>(<b>Kristiina Halttu</b>) kanssa. Kahden aikuisena avioituneen lesken yhteiselo oli sopuisaa, ja yhdessä he pyrkivät rakentamaan tulevaisuutta väkivaltaa välttäen. Esterin sanoin: ”Rakennetaan enemmän kuin revitään”. Se käy demokraattisessa yhteiskunnassa ohjenuoraksi edelleen. Onnea, Suomen Kansallisteatteri!</div><div><br /></div><div>Suomen Kansallisteatteri <a href="https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/ensimmainen-tasavalta#introduction " target="_blank">Ensimmäinen tasavalta</a> </div><div>Ohjaus Esa Leskinen </div><div><br />Rooleissa
Kristiina Halttu, Eino Heiskanen, Katariina Kaitue, Esa-Matti Long, Taisto Oksanen, Jukka Puotila, Sari Puumalainen, Antti Pääkkönen, Helena Vierikko, Vesa Vierikko </div><div><br /></div><div>Lavastussuunnittelu Kati Lukka
<br />Pukusuunnittelu Tarja Simone
<br />Musiikki Jussi Tuurna
<br />Taustoittava tutkija Aleksi Ahtola
<br />Valosuunnittelu Ville Seppänen
<br />Videosuunnittelu Joona Pettersson
<br />Livevideosuunnittelu Ida Järvinen
<br />Äänisuunnittelu Esa Mattila
<br />Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi
<br />Videoiden arkistomateriaalin hankinta Paula Lehtonen
<br />Ohjaajan assistentti Helena Vierikko
<br /><br /></div>Tuula Sipilähttp://www.blogger.com/profile/02418205954221288803noreply@blogger.com0