Biologiset robotit näyttämöllä

Kuvassa Maija Rissanen, Angelica Meusel, Jan-Christian Söderholm.
Kuva Ilkka Saastamoinen.

Pienoisnäytelmiä on aikojen saatossa totuttu näkemään lähinnä koulujen juhlasaleissa ja harrastajateattereissa. Nyt näytelmäkirjailijat Marko Järvikallas, Harri Virtanen ja Okko Leo haluavat elvyttää traditiota ja tuoda pienoisnäytelmiä myös laajemmalle yleisölle. 

Työryhmän tapaamisten, keskustelujen ja yhteisen kirjoitusprosessin kautta on syntynyt teoskokonaisuus 3 kuvaa tulevaisuudesta, joka sai kantaesityksensä Espoon Kaupunginteatterissa.

Kirjoittajien lähtökohdat ovat samat, mutta silti tulevaisuudenkuvat kurottelevat kukin omiin suuntiinsa. Yhteistä niille on pysytteleminen perheessä ja parisuhteessa sekä niihin liittyvissä tunteissa, haaveissa, peloissa ja kaipauksessa. Kolmikko on nimennyt genren perhe-scifiksi. Inhimilliset perustarpeet säilyvät, vaikka tekoäly valtaa ja robotit ottavat pian ohjakset käsiinsä.

Teostutkielmat esittävät vaihtoehtoisia näkemyksiä lähitulevaisuudesta, jossa keskeiset uhat ja mahdollisuudet ovat ihmisen kehon ja mielen muokkaamisessa. Mitä meistä tulee tekoälyn ja geenimanipulaation kautta, kun tunteet nähdään vain algoritmeina? Voiko perheenjäsenen korvata robotilla? Onko robotilla ihmisoikeuksia?

Kolmesta itsenäisestä teoksesta ensimmäisenä nähtiin Marko Järvikallaksen Piraatti. Suru menetetystä lapsesta ja robottityttären toive olla hyvä ihminen kääntyvät siinä kohti absurdia huumoria. Valtion lanseeraamat robottimallit muistuttavat 60-luvun uskomattomista, aikanaan hauskoiksi koetuista fantasiamaailmoista.

Harri Virtasen näytelmässä on psykoanalyyttinen ote. Turingin testi nojaa klassiseen tekoälytutkimukseen, ja näytelmän visiossa ollaan jo vuodessa 2065. Kysymykseen, onko keskustelukumppani ihminen vai kone ei löydy selvyyttä, sillä vuorovaikutus on käsittämätöntä. Luulimme olevamme ihmisiä, mutta olemmekin olleet robotteja jo kauan, koneet julistavat.

Väliajan jälkeen nähty Okko Leon Data Error lyö korkeimmat ylilyönnit ja vie selkeimmin komiikan puolelle Bollywood-tansseineen. Halu lähestyä toista ihmistä saa mittasuhteet, joissa omaa kehoa ja sen ihmispitoisuutta muokataan yli turvarajojen. Huonostihan siinä käy, on palattava perusasetuksiin. Lääkäri kysyy aiheellisesti: kenen ovat tekijänoikeudet?

Näytelmän luomien raskaiden tulevaisuuskuvien loppu vie kohti kevenevää kevätiltaa, ja katsomo vapautuu hereään nauruun.


3 kuvaa tulevaisuudesta Espoon Kaupunginteatteri
Teatteri Quo Vadiksen, Rakastajat-teatterin ja Espoon Kaupunginteatterin yhteistuotanto.

Käsikirjoittajat Marko Järvikallas, Okko Leo, Harri Virtanen
Ohjaus Maarit Pyökäri, Erik Söderblom, Tuire Tuomisto

ROOLEISSA Niina Hosiasluoma, Minerva Kautto, Angelika Meusel, Mika Piispa, Maija Rissanen,  Jan-Christian Söderholm, Kai Tanner

Lavaste- ja pukusuunnittelu Paula Koivunen
Valo- ja äänisuunnittelu Jere Kolehmainen
Tuottajat Linnea Kotiniemi ja Krista Mäkinen
Yhteistuotanto Rakastajat-teatteri, Teatteri Quo Vadis & Espoon Kaupunginteatteri

Avuttomat auttajat

Kuvassa Pyry Nikkilä ja Alina Tomnikov. Kuva Katri Naukkarinen.

Paula Salmisen kirjoittama ja Saana Lavasteen ohjaama Ilmasilta Suomen Kansallisteatterin Willensaunassa on mainio osoitus teatterin mahdollisuuksista käsitellä ajankohtaisia ja tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä viihdyttävällä tavalla. 

Jo alku on loistava: Pirjo Luoma-ahon taiturimainen monologi tuo lavalle yksinäisen, ikääntyvän perheenäidin, joka kuluttaa aikaa tarkkaillen säätä ja tv-uutisia, jotka välittävät kuvia katastrofialueilta. Aika käy pitkäksi, lapset ovat maailmalla. Hän haluaisi auttaa jotakuta, mutta ketä ja miten? Miten autettavaa lähestytään?

Poika (Pyry Nikkilä) on kiireinen lääkäri, joka matkustaa kriisialueille auttamaan, mutta ei ehdi kotikonnuilleen äitiään tervehtimään. Tytär (Alina Tomnikov) taas on urheilijatähti, joka antautuu markkinointiväen pyynnöille ja auttajaksi nuorten pelaajien esikuvana.

Ilmasilta piirtää kolme tarkkanäköistä muotokuvaa avuttomista auttajista, ja yhtäkkiä avuntarpeessa olevan hätä rinnastuu auttajan hämmennykseen. Avustusjärjestöt tekevät työtään hitaasti ja puhuvat organisaatioiden konsulttikieltä. Äidin tekemä omenasose kiinnostaa Kirkon ulkomaanapua vain, jos hillolla tarkoitetaan rahaa. Onko lainkaan mahdollista tarjota apua ihmiseltä ihmiselle? Kaiken yllä leijuu kolonialistinen perinne ja länsimaisen valkoisen pelastajan syyllisyys.

Aiheen monitahoinen käsittely kerää kierroksia näytelmän edetessä. Terävä, kriittinen ja paikoin humoristinenkin näytelmä esitetään vain kolmen näyttelijän voimin, mutta roolihahmoja on hyvän matkaa toistakymmentä. Niinpä loppua kohden tuntuu, että puhujia on yhtä paljon kuin hiekanjyviä Syyrian pakolaisleirillä.  

Suomen Kansallisteatterin tiivistunnelmainen Willensaunan näyttämö sulkeutuu pian ja siirtyy väistötiloihin peruskorjauksen ajaksi. Toivottavasti myös vuonna 2023 avautuvat uusitut tilat tarjoavat yhtä monitahoisia ja oivaltavia näyttämötoteutuksia.

Paula Salminen: Ilmasilta
Suomen Kansallisteatteri, Willensauna

ROOLEISSA: Pirjo Luoma-aho, Pyry Nikkilä ja Alina Tomnikov

Ohjaus Saana Lavaste

Dramaturgi Minna Leino

Lavastus Sampo Pyhälä

Pukusuunnittelu Saija Siekkinen

Valosuunnittelu Ville Toikka

Äänisuunnittelu Saija Raskulla

Videosuunnittelu Sampo Pyhälä

Naamioinnin suunnittelu Tuire Kerälä

Ohjaajan assistentti Maruska Verona