Yhtä suurta metaforaa

Puntti Valtonen, Seela Sella ja Safka Pekkonen.
Kuva Suomen Kansallisteatteri.

Tie, kulkeminen ja matkanteko ovat usein käytettyjä vertauksia silloin, kun etsitään itseä ja pohditaan elämän tarkoitusta.  

Leena Tammisen näytelmässä Yhtä matkaa puksutellaan verkkaisella junamatkalla. Vaikka perille ei päästäkään, voi silti tehdä löytöjä.

Junavaunu on Kansallisteatterin Suuren näyttämön kokoinen, ja sen ainoat matkustajat ovat Aino (Seela Sella) ja Asko (Puntti Valtonen). Vanhan naisen ja keski-ikäisen miehen kohtaamiselle on anteliaasti tilaa. 

Luminen maalaismaisema pilkahtelee junan ikkunoista. Tässä lavastuksessa liikkuva videokuva on oivallinen tehokeino. Ollaan menossa häihin ja hautajaisiin, isojen asioiden äärellä siis.

Vaikka arkinen tilanne voisi hyvin olla totta, liikutaan enimmäkseen maagisen realismin ulottuvuuksissa. Musisoiva konduktööri (Safka Pekkonen) ottaa nopeasti matkanjohtajan roolin ja ohjailee tilanteita mystisesti kuin ikiaikaisten eeposten lautturi. Edetessään hitaasti kohti määräasemaa tulee – niin kuin elämässä aina – mutkia matkaan. Miksi juna joutuu pysähtymään ja sähköt katkeavat? Keitä ovat uhkaavat kyytiin pyrkineet, terroristeja kenties? Ollaanko jo perillä?

Kahden kulkijan yllättävä kohtaaminen junassa tuottaa inhimillistä lämpöä, huumoria ja pohdintoja, joita elämänmatkalla tarvitaan. Esitys tavoittelee myös jännitysnäytelmän sävyjä, mutta kunnollista käännettä ei tapahdu. Katsoja joutuu pettymään, ja osa kysymyksistä jää avoimiksi. Kuka tietää, onko mahdollista tehdä matka uudestaan?

Näytelmäkirjailija Leena Tamminen on tehnyt vuosia yhteistyötä Seela Sellan kanssa, ja tämäkin esitys luottaa tähtinäyttelijän vahvaan lavakarismaan. Sellan valloittava olemus kärkkäänä ja pisteliäänä eukkona täyttää kyllä isonkin lavan. Silti kolmen hengen esityksen voisi helposti nähdä soveltuvan pienemmälle estradille, esimerkiksi intiimiin klubiympäristöön. Kiertäväksi esitykseksi se onkin omiaan: Kansallisteatterin ja Tampereen Työväen teatterin yhteistuotantona toteutettu Yhtä matkaa nähdään syksyllä Tampereella Eino Salmelaisen näyttämöllä.

Leena Tamminen: Yhtä matkaa

Suomen Kansallisteatteri

ROOLEISSA: Seela Sella, Puntti Valtonen ja Safka Pekkonen

Ohjaus Kari Paukkunen

Lavastus Martti Aiha

Pukusuunnittelu Auli Turtiainen

Videosuunnittelu Jonathan Miller

Valosuunnittelu Lari Palander

Äänisuunnittelu Tuomas Fränti

Musiikki Safka Pekkonen

Tuotanto Tuotanto Kulttuurikone / Kari Paukkunen

Vallankumous kurkottaa kylpyammeesta

Kuva Raisa Kilpeläinen

Anarkia ja individualismi, valta ja väkivalta, kansanvalta ja diktatuuri sekä muutama muukin periaatteen kysymys herättää nyt kiihkeitä tunteita näyttämöllä. Ja miten lennokkaasti!

Kyse on teatterista teatterissa: Charentonin mielisairaalan potilasjoukko esittää näytelmää, jossa Ranskan vallankumoussankari Jean-Paul Marat ja filosofi, markiisi de Sade kohtaavat. Juha Hurmeen ohjaus Marat/Sade nähtiin viime syksynä Teatteritalo Universumissa, nyt esitys on loikannut Helsingistä Espoon Kaupunginteatterin näyttämölle. Samalla kieli on vaihtunut ruotsista suomeksi.

Peter Weissin (1916-1982) näytelmän virallinen nimi Jean Paul Marat’n vainoaminen ja murha Charentonin mielisairaalan potilaiden näyttelijäryhmän esittämänä herra de Saden johdolla kertoo asian ytimekkäästi. Menossa on vallaton ja intensiivinen tapahtumien ketju, jossa Marat pääsee hengestään. Hullunkurinen potilasjoukko osallistuu – kukin vaivojensa ja taudinkuvansa mukaan – kiihkeään keskusteluun ja aatteiden taistoon.

Marat-parka istuu verisenä kylpyammeessaan, mutta nousee sieltä puolustamaan vallankumousta ja kansan vapautta. Samaan aikaan kiistelty valitusfilosofi, irstailijana ja perverssinä pidetty aristokraatti de Sade hakee nautintoa ja vapautusta sosiaalisista normeista. Painavista aiheistaan huolimatta vallankumouksen jälkeiset kuohut näyttäytyvät lavalla raikkaina ja ilmavina, tragiikan ja komiikan reunamilla liikehtivinä tunteiden aaltoina, joiden parissa yleisö saa vapautuneesti nauttia ja nauraa. Hulluttelu ulottuu etumaisella penkkirivillä istuvien syliin ja kauemmaksikin ja modernin teatterin tapaan myös osallistaa katsojia.

Weissin kirjoittama 1960-luvun näytelmäklassikko on Hurmeen käsittelyssä yhtä aikaa levottoman kuohkea ja koherentti kokonaisuus. Taitavan muusikkoryhmän vahva panos nostaa käsillä olevat aikatasot näkyviksi. Musiikin myötä 1700-luvun lopun kuohuvat vuodet ja Napoleonin ajan mielisairaalamiljöö lyövät kättä oman aikamme esitystaiteen kanssa.

Ei ole ihme, että ruotsinkielinen Marat/Sade palkittiin Thalia-palkinnolla 11.3.2019 esityksenä, jossa ”älykäs fyysinen näyttelijäntaide ja teatterileikki kukoistavat”.

Marat/Sade

Suomenkielinen ensi-ilta Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallissa 22.3.2019

Teksti Peter Weiss

Käännös Mikko Kilpi

Ohjaus Juha Hurme

Ohjaajan assistentti Meimi Taipale

Visuaalinen suunnittelu Raisa Kilpeläinen ja Kalle Ropponen

Alkuperäinen musiikki Hans-Martin Majewski

Äänisuunnittelu ja muusikot Martin Åkesson ja Mirva Tarvainen

Näyttämöllä: Carl Alm, Wilhelm Grotenfelt, Jon Henriksen, Paul Holländer, Paul Olin, Alma Pöysti, Matti Raita, Martina Roos ja Fabian Silén.

Tuotanto: Klockriketeatern, Sirius Teatern, Teater Mestola.