Puhetta poissaolevista

Kuva Aki Loponen

Kristian Smedsin kirjoittama, vuonna 2013 ensiesityksen saanut Sad Songs from the Heart of Europe jatkaa kulkuaan ympäri Eurooppaa. Toukokuussa Jari Juutisen ohjaus ja helsinkiläinen sadsongskomplex:fi -taiteilijaryhmä vieraili Tarton Vanemuine-teatterissa.  

Fjodor Dostojevskin romaaniin Rikos ja rangaistus nojaava monologiesitys osoittelee sormellaan eurooppalaisia moraalikäsityksiä ja osuu kipeisiin kohtiin myös 2000-luvulla. Tarinahan on alunperin kirjoitettu 1800-luvun Pietarissa. Mikä nyt on toisin? Syyllisyyden, katumuksen, rakkauden ja anteeksiannon ongelmatiikkaa ei tarkastella esityksessä murhamies Raskolnikovin, vaan hänen rakastettunsa, prostituoitu Sonjan näkökulmasta. Mutta onko mikään muuttunut?

Monologiesityksen kaikki roolit esittää Liisa Sofia Pöntinen. Hän muuntuu ilotytöstä vanhukseksi ja rajuksi punkrokkariksi. Näemme uutiskuvia köyhyydestä, resuisista lapsista ja laitapuolen kulkijoista. Yhtäkkiä tulee vaivaantunut olo: tässä puhutaan paljon mutta vain heistä, jotka ovat muualla. Kuinka poissaolevat saisivat suunvuoron?

Alun hienovaraisen teatraalinen lähestyminen kasvattaa episodista toiseen edetessään kierroksia. Pöntinen pukee ja riisuu takkeja ja huiveja, kokeilee korkokenkiä. Vanhat, elämää nähneet matkalaukut lavasteina kertovat perheiden ja kansojen liikkeistä, muutoista, pyrkimyksistä, ja joskus myös pysähtyneisyydestä. Kuva Euroopasta ei aina ole kaunis.

Smedsin parikymmentä vuotta sitten kirjoittama Jääkuvia, joka vastikään nähtiin uutena ohjauksena Kansallisteatterissa, paljastaa teatterintekijän armollisen asenteen ja asettaa tällekin esitykselle vertailukohdan. Myös Sad Songs from the Heart of Europen kohtauksittain rakentuvat, irralliset kuvat vievät vastustamattomasti kohti sovinnollista ratkaisua. Rakkaus voi pelastaa puukottajan ja murhamiehen, mutta pelastaako se maailman? Nat King Colen 1940-luvun hitti Nature boyn sanoin: The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return.

Kristian Smeds: Kurvad laulud Euroopa südamest

Teater Vanemuine

Ohjaus Jari Juutinen

Rooleissa Liisa Sofia Pöntinen

Äänisuunnittelu Opa Pyysing, Jari Juutinen, Liisa Sofia Pöntinen

Valosuunnittelu Teemu Nurmelin, Jari Juutinen

Skenografia Riitta Ukkonen, Jari Juutinen, Liisa Sofia Pöntinen

sadsongskomplexfi.wordpress.com

Episodeja hyisestä elämästä

Kuvassa Taisto Reimaluoto. Kuva Lennart Laberenz.

Kuinka hyytävää! Jäät ovat vasta lähteneet Helsingin rannoilta, mutta Kansallisteatteri esittää intiimiksi näyttämöksi muunnetun Lavaklubin illassa hyisiä perhekuvia. 

Asialla on pohjoisen sielunmaiseman tunteva Kristian Smeds, joka on herättänyt läpimurtonäytelmänsä Jääkuvia (1996) uuteen eloon.

Lähtökohta on sama, vaikka välissä on kulunut parikymmentä vuotta. Kuvat kertovat episodeja karusta ihmiselämästä, vihasta, uskonnosta, rakkaudesta, kuolemasta. Myös alkoholilla, väkivallalla ja uskonnollisilla tabuilla on osuutta asiassa. Mutta tässä näytelmässä ei mässäillä runsaudella, vaikka aiheita riittääkin. Pikemminkin yksittäiset kuvat piirtävät itsensä esiin minimalismin keinoin. Liikutaan itkun ja naurun rajapinnassa.

Smedsin suoraviivaisen osoitteleva ohjaus kasaa yhteen pohjoissuomalaisen suvun elämän peruskiviä. Tytär pyrkii suureen maailmaan, saa lapsen ja palaa pettyneenä kotiin, viinaan menevä yksinhuoltajaäiti kaipaa miehen kosketusta. Isät pysyvät poissa. On lapsi, joka hukkuu jäihin ja saarnamies, joka manipuloi kuulijoitaan. ”Ihminen ei opi mitään”, hän tokaisee, ja tottavie! Se tuntuu nykypäivänä olevan tuskallisen totta.

Monitaitoiset näyttelijät yksi toisensa jälkeen osoittavat sanansa muutaman katsomorivin kokoiselle yleisölle, ja sanat uppoavat maaliin. Ja niin kuin hyvässä tekstissä usein käy, yksityisestä tuleekin yleistä. Kun alussa Taisto Reimaluodon huikeasti esittämä vinksahtanut ressukka tuntee ahdistusta, siirtyy sama angsti ja ihmisyyden hätä lopussa Petri Mannisen oopperaa kuuntelevaan pukumieshahmoon. Tällaisia me ihmiset olemme.

Jääkuvia on runollinen ihmisyyden dilemma, jossa takaovi jää auki, jotta toivo ja rakkaus kuitenkin löytäisivät kotiin.

JääkuviaKansallisteatterin Lavaklubilla

Rooleissa: Pirjo Luoma-aho, Esa-Matti Long, Petri Manninen, Rea Mauranen ja Taisto Reimaluoto.

Ohjaus Kristian Smeds

Äänisuunnittelu Sanna Salmenkallio

Valosuunnittelu Teemu Nurmelin

Pukusuunnittelu Heli Hynynen ja Kristian Smeds

Naamioinnin suunnittelu Heikki Nylund ja Jari Kettunen

Ohjaajan assistentti Hanna Rajakangas