Paholaisen tarjottimella

Puheensorina jatkuu, vaikka piippuhyllylle asettunut nuoripari kiistelee – ei enempää tai vähempää – kuin Jumalan olemassaolosta. Kovaääniset katsojat osoittautuvat näyttelijöiksi, jotka ovat tulleet seuraamaan Teatteri Jurkan Faust-näytöstä, kuten me muutkin. Pian selviää, että pikkuruisella näyttämöllä on tarjolla koko elämä. Kinaa käydään kuoleman kanssa, ja samaan tilaan mahtuvat sekä pakanallinen että kristillinen kulttuuriperintömme.

Suomen ainoa ammattihuoneteatteri on pitkän linjan ohjaajan Laura Jäntin johdolla ottanut vastaan megaluokan haasteen. Jäntin sovitus Faust eli Mefistofeleen maaginen teatteri yhdistää keskiajan Faust-tarun sen kaunokirjallisiin muunnelmiin. Terveisiä lähetellään sekä Goethelle, Aristoteleelle että Hamletille. Vironkadun intiimissä teatteritilassa vaikeroiva nyky-Faust on tällä kertaa menestystä janoava näyttelijä, jonka narsistinen onnen tavoittelu saa pontta paholaisen puheista. Kaupat tehdään, ja mies myy sielunsa Mefistofeleelle (Tiina Weckström) 24 vuodeksi. Kaiken muun Faust saa, mutta ei inhimillistä rakkautta.

Tiina Weckström on silinterihatussaan ja hännystakissaan aito Drama Queen, cabaret-tähti, jonka karisma täyttää isommankin salin, ja Faust (Tapani Kalliomäki) ja Gretchen (Pia Andersson) tarinassa uskottavia vastapelureita. Kun näytelmän alkupuoli luottaa Weckströmin vahvaan äänenkäyttöön ja lumovoimaan, voisi jälkipuoli luottaa katsojan oivalluskykyyn. Nyt selitysosio turhaan pitkittyy. Miehen tuomion päivä on lähellä ja hiekka tiimalasissa valuu.

Taiteessa kaikki on mahdollista eikä estetiikalla ole kahleita. Jurkassa kaikki koloset onkin otettu käyttöön; huudellaan luukusta seinän takaa ja roikutaan katonrajan putkistoissa. Kahiseva pakkausmuovi käy verhoksi ja syliin käärittynä lapsukaiseksi. Lavastaja Kati Lukan nerokkaat ratkaisut ovat minimalistisen oivaltavia, samoin puvustaja Tarja Simosen mustan, valkoisen ja verenpunan kontrasteihin nojaava värisymboliikka. Yleisön ylle vyöryvää, paikoin raskasta tekstiä elävöitetään rouhealla videokuvalla.

Goethe uskoi ihmisen luomisvoimaan ja antoi Faustinsa pelastua. Jäntin Faust ja hänen Gretcheninsä loikkaavat demonin kynsistä palo-oven kautta ulos Vironkadun syksyiselle asvaltille. Lavan reunalle kootut Oscar-patsaat jäävät odottelemaan ottajiaan. Tragediastakin voi löytyä pakotie, vaikka paholaisen mielestä se on vain virhelaskelma.

Teatteri Jurkka Faust eli Mefistofeleen maaginen teatteri

Rooleissa: Pia Andersson, Tapani Kalliomäki, Tiina Weckström
Sovitus: Faust-aiheiston pohjalta Laura Jäntti
Lavastus: Kati Lukka
Puvut: Tarja Simonen
Valot: Morten Reinan
Musiikki: Markus Fagerudd
Ohjaus: Laura Jäntti
Esitykset 30.12.2015 saakka

Kuva Stefan Bremer

Maailma muuttuu, ihminen pysyy

Kun valot Kansallisteatterin suuren näyttämön katsomossa himmenevät, seisoo lavalla hurja joukko. Mustiin pukeutuneet siluettihahmot ovat kuin yhteiskunnan sätkynukkeja, ja pian ollaankin konemusiikin tahdittamissa teknoreiveissä. Ja minkälaisen musiikin!  

Timo Santalan sävelmaailma kantaa Aleksis Kiven Nummisuutareita alusta katkeraan loppuun ja luo hienoja musiikillisia leikkauksia kohtauksesta toiseen.

Janne Reinikainen on ohjauksessaan vedellyt Kiven klassikkokomedian nykyaikaisen mankelin läpi. Jäljelle jää ironian lisäksi vain hikeä ja verta. Taiteellinen kesäteatteriesitys, kuten teoksen alaotsakkeena mainitaan. Kiven monipolvisesta tekstistä on suorittu suurimmat mutkat ja juonenkäänteitä silotellaan vähäisin viittauksin. Tutkikoon se, jota kiinnostavat teutaroinnit Hämeen härkämailla. Nyt annetaan tunteiden puhua.

Nummisuutarit on ristiriitojen kudelma, jossa kärjistyvät Eskon ja muun maailman yhteentörmäykset. Isä valmistaa tomppelipoikaansa kosioretkelle junttispan höyryävissä löylyissä. Niin muuttuu maailma, hän ennustaa. Ja katso, häähuoneessa vietetäänkin kansainvälisiä homohäitä, vaikka seinällä komeilee näytelmän julkaisuvuosi 1864.

Esitystä seurannut runsas koululaisjoukko sai nähdä televisiosta tutun Aku Hirviniemen uudenlaisena Eskona. Koomikko onnistuu välttämään maneerinsa ja tekee vakuuttavaa työtä. Hirviniemellä on kaikki edellytykset tulevaisuuden Vesa-Matti Loiriksi, niin sympaattisen rentoa ja sujuvaa on miehen hoippuilu lavalla. Yllättäen hän paljastaa myös koskettavan laulutaitonsa kansanmusiikkiin ja jazzin sävyihin ohjaavan bändin solistina. Voisi melkein kuvitella olevansa UIT:n musiikki-ilottelussa.

Traagiset tapahtumat seuraintalolla kärjistyvät. Kun Eskon puhe ei englanniksi luista, paiskotaan permantoon pöydät ja kristallit. Esko ei sovi vastakkainasettelujen maahan, jossa mittelevät persut, maahanmuuttajat ja kantaväestö. Vaakunapaidassaan hän kokee asemansa uhatuksi. Symboliikkaa riittää ehkä liiankin kanssa. Näyttämölle lipuvat kansallistuntoja nostattavat ikonit haavoittuneesta enkelistä Lemminkäisen äitiin. Love is a losing game, lauletaan taustalla.

Suomalaisessa mäntymetsässä puutkin kasvavat väärinpäin, latvat maata viistäen. Kati Lukan lavastus on jälleen loistotyötä. Korven synkeissä tunnelmissa ystävästä ilkiöksi muuttunut Mikko Vilkastus (Inga Björn) ensin viettelee Esko-polon ja juottaa sitten humalaan, kuinkas muuten. Juopunut Esko kuristaa kraatarin. Ihmisen tyhmyys on universaalia, maailmallakin useasti mainittu, tietää suutarimestari Topias, joka kauhistuu poikansa tekoja. Maailma muuttuu, mutta oppiiko ihminen? Komedian opetus taitaa olla ironinen.

Suomen Kansallisteatteri Nummisuutarit
ROOLEISSA Inga Björn, Aku Hirviniemi, Johannes Holopainen, Leo Honkonen, Olli Ikonen, Paavo Kääriäinen (Näty), Juhani Laitala, Karin Pacius, Seppo Pääkkönen, Tuomas Rinta-Panttila, Markus Riuttu ja Maruska Verona

OHJAUS Janne Reinikainen
SOVITUS Eva Buchwald ja Janne Reinikainen
LAVASTUS Kati Lukka
PUKUSUUNNITTELU Tarja Simonen
MUSIIKKI Timo Hietala
VALOSUUNNITTELU Max Wikström
ÄÄNET Jani Peltola ja Esko Mattila
KOREOGRAFIA Milla Koistinen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Petra Kuntsi

Oman elämänsä ammattilaisia

Täyteen pakatut muuttolaatikot odottavat kuljetusta uuteen osoitteeseen. Mutta vaikka kuljetusliikkeen ammattilaiset ovat ketteriä liikkeissään ja sukkelia suustaan, tilanne hyytyy sateiselle pihalle.

Pian matka-arkuista pompahtelee elämänkokoisia kysymyksiä ja vanhat muistot valtaavat näyttämön. Uudet asuinsijat eivät vielä ole valmiitakaan, joten on aikaa antautua suurten kysymysten vietäväksi.

KOM-teatterin Muuttomiehet on kuuden hengen ensemblella toteutettua filosofista mutta toiminnallista teatteria. Pohditaan itsen ja muiden rajoja: minullakin on ollut tuollaiset mummon nimikoimat lakanat, juuri tuollaisen viherkasvin ostin sympaattiselta kukkakauppiaalta. Tuon ruukun tein ihan itse, vai teinkö. Kuollut exä pulpahtelee mieleen kuin vieteriukko kipeiden käänteiden tiimellyksessä. Kuka hän oikeastaan oli, kenen muistoja nämä ovat? Teksti houkuttelee pohtimaan mikä meissä on kollektiivista ja yleisinhimillistä tajuntaa, mikä ihan omaa menneisyyttä jota kukaan muu ei tunne.

Väliajan jälkeen pihamaalle leiriytynyt muuttajajoukko äityy leikkisäksi ja vauhti kiihtyy. Lapsuuden tikut laudalla lentävät ja kohta ehditään saunomaankin. Hauskaa on, niin kuin näyttämöllä pitää ollakin, mutta ei kuitenkaan niin hauskaa etteikö totuus unohtuisi. Erikokoisista puulaatikoista koottu lavastus toimii muistojen palapelinä. Vilaus paljasta pintaakin nähdään.

Juho Milonoffin ja Eeva Soivion rehvakkaat muuttoapulaiset tuovat oivaa kontrastia menneen rakkauden perään kipuilevan Vilma Melasniemen roolihahmolle. Laura Malmivaaran poikatyttömäinen olemus taas sovittaa hyvin kainaloonsa lokakuun 16. päivän esityksessä Pekka Valkeejärven roolin tehneen ohjaaja Juha Hurmeen omintakeisen ja jyrähtelevän teologin. Eri ammattien ammattilaiset yhtyvät loppukuoroon, joka hakee riipaisevassa tekstissään lisää todisteita ihmisen olemassaololle.

KOM-teatteri Muuttomiehet 12.12.2015 saakka.
Teksti ja ohjaus Juha Hurme. Rooleissa Laura Malmivaara, Vilma Melasniemi, Juho Milonoff, Niko Saarela, Eeva Soivio ja Pekka Valkeejärvi.