Viskistä ja muista perusasioista

Helsingin kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämöllä esitettävä Mestari luottaa konstailemattomaan puheteatteriin ja Taneli Mäkelän charmiin. Tuoreen saksalaisen kamarinäytelmän suomenkielinen kantaesitys palauttaa uskon perusjämäkkään teatteriin, joka toimii ilman ylimääräisiä kikkoja tai erikoistehosteita.

Taneli Mäkelä ja Iikka Forss. Kuva Tapio Vanhatalo.

Ollaan maaseudun rauhassa, säätiön rähjäromanttisessa residenssissä, jossa menneen maailman näytelmäkirjailijasuuruus Benjamin Rubin (Taneli Mäkelä) kohtaa sukupolvensa ääneksi tituleeratun nousevan kirjailijan Martin Wegnerin (Iikka Forss). Paikalla ovat myös Wegnerin taidehistorioitsija-vaimo Gina (Sanna-June Hyde) sekä paikan asiainhoitajaa esittävä virkamies Jouko Klemettilä, joka hänkin haaveilee taiteilijan työstä.

Rubinin on tarkoitus toimia nuoremman kollegansa mentorina, siitä kun on maksettu rahaakin, eikä raha ole pahitteeksi loistonsa päivät jo aikaa sitten ohittaneelle nuhjuiselle kirjailijalle. Äreän vanhan narsistin rooli istuu Mäkelälle kuin nakutettu. Rubinin sutkaukset ja pirulliset kommentit kaikuvat viskisiepon karulla äänellä. Hän vaatii pöytään milloin mitäkin: teetä, kahvia tai Speyn rantojen hienointa viskiä. Kun käsikirjoitusliuskat vihdoin on koottu pöydälle, on konflikti jo käsillä.

Mentori ja mentoroitava ajautuvat mojovaan riitaan ja eripura sotkee myös avioparin välit. Nuori näytelmäkirjailija hakee vimmatusti todisteita kyvykkyydestään sekä vaimoltaan että soittelemalla tutuille ohjaajille. Viski rauhoittaa tilanteen taas, tällä kertaa sitä nauttivat hetken huumaan ajautuvat Rubin ja Gina. Kaikki on niin kuin itse kuvittelemme, mentori todistaa. ”Tätä yötä ei ollut, jos niin haluamme.”

Ohjaaja Kari Heiskanen on rakentanut näyttämölle kompaktin esityksen, joka soljuu eteenpäin neljän taitavan näyttelijän puheen rytmissä sujuvasti ilman väliaikaa. Katariina Kirjavaisen lavastus on ajattoman kaunis ja Eradj Nazimovin loihtima herkkä äänimaailma pysäyttää kuuntelemaan sammakkolammen kaukaisia ääniä. Tilaa jätetään varsinkin mielensisäisille äänille.

Sisäinen mestari taitaa ruoskia ankarammin heitä, jotka ovat valinneet tiekseen taiteilijuuden. Kukaan ei halua olla luuseri, jonka työt ja elämä unohdetaan uusien lupausten ilmaantuessa. Ei edes Rubin itse, joka lopulta hän parjasi uutta käsikirjoitusta vain siksi, ettei itse enää kyennyt samaan. Taide on aina subjektiivista, mutta niin on ihmisen identiteettikin. 

Helsingin Kaupunginteatteri MESTARI
Daniel Kehlmann (suomennos Liisa Urpelainen).
Rooleissa Iikka Forss, Sanna-June Hyde, Jouko Klemettilä ja Taneli Mäkelä. Ohjaus Kari Heiskanen, lavastus Katariina Kirjavainen, puvut Sari Salmela, valot Mika Ijäs, äänet Eradj Nazimov.