Karu
näyttämökuva ja mustavalkoisena lainehtiva viljapelto arveluttavat: ollaankos
tässä Suomi-Filmin alkutaipaleella? Melkein ollaankin, sillä Tampereen Teatterissa
esitetään Johannes Linnankosken
(1869-1913) vuonna 1908 julkaistun romaanin näyttämösovitusta.
Mustanpuhuvat
kyläläiset liikkuvat tiiviinä joukkona ja veisaavat Siionin virsiä. Ankaria
ilmeitä ja totista asetelmaa ei sovi tuomita, sillä juuri se on Mikko Roihan Pakolaiset-ohjauksen parasta antia.
Näytelmän vahva ja ilmaisuvoimainen
liikekieli selittyy myös yhteistyöllä Tanssiteatteri Minimin kanssa. Teknoviritteinen,
nykivä komppi tahdittaa tarinaa, graafiset karikatyyrihahmot, Pekko Käpin raaka jouhikkosoundi sekä videoprojisointien
taidokas hyödyntäminen nostavat kylmiä väreitä ja lupaavat paljon.
Hämäläisperheessä
on tapahtunut onneton hairahdus, tytär Manta (Riikka Puumalainen) on naitettu vanhalle leskimies Uutelalle (Heikki Kinnunen) taloudellisen hyödyn
toivossa. Manta on kuitenkin raskaana toiselle miehelle. Häpeä on valtava, ja nyt
valmistaudutaan pakomatkalle Savoon. Kukaan ei halua lähteä, mutta kärsimys pakottaa
pois omilta mailta. Moe Mustafan
luoma hieno kuvakerronta kuljettaa impressioita kirkkosalista raiteilla lonksuvalle
junamatkalle.
Hämäläiset
ihmisparat ovat paossa paitsi kotiseutuaan myös itseään, he ovat ikävänsä ja
kärsimyksensä vankeja. Nippu Hämeen Sanomia ehtii kotiin jouluksi kuin taivaan
lahja. Mutta ainakin 1900-luvun alussa miehen kunnia lienee ollut naisen tunteita
tärkeämpi, sillä Mantan kohtaloksi jää kärsiä mykkänä. Järjestetty avioliitto
ja aviottoman lapsen odotus jäävät käsittelemättä, vaikka Riikka Puumalainen tulkitsee
naisen sisäisiä kokemuksia koskettavilla tanssisooloilla. Jään myös kaipaamaan
viittauksia nykypäivän maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen, jotka olisivat punoneet
muutoin varsin yksinkertaiseen kudelmaan monitahoisuutta. Ajankohtaista
tarttumapintaa löytyy.
Kaikki
ovat syntisiä ja rakkaudesta sairaita, laulaa Pekko Käppi villinä kuin shamaani,
ja Uutela armahtaa hänet pettäneet kuolinvuoteelllaan. Pakoon tuomitut eivät
kuitenkaan saa rauhaa, sillä häpeän jatkumo on usein ylisukupolvinen.
Johannes
Linnankoski: Pakolaiset
Tampereen Teatteri
Dramatisointi, ohjaus ja lavastussuunnittelu Mikko Roiha
Videosuunnittelu, graafinen suunnittelu ja valokuvat Moe Mustafa
Pukusuunnittelu Heli Roininen
Musiikki Pekko Käppi
Koreografia Riikka Puumalainen
Valosuunnittelu Raimo Salmi
Äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho
Tampereen Teatteri
Dramatisointi, ohjaus ja lavastussuunnittelu Mikko Roiha
Videosuunnittelu, graafinen suunnittelu ja valokuvat Moe Mustafa
Pukusuunnittelu Heli Roininen
Musiikki Pekko Käppi
Koreografia Riikka Puumalainen
Valosuunnittelu Raimo Salmi
Äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho
ROOLEISSA
Heikki Kinnunen, Eeva Hakulinen, Esko Roine, Ritva Jalonen, Martti Manninen,
Antti Tiensuu, Pia Piltz, Elisa Piispanen, Pekko Käppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti