tiistai 31. elokuuta 2021

Lajityypillistä käyttäytymistä

Nyt on tarjolla uudenlaista, vivahteikasta ja moniulotteista teatteria, joka ravistelee totuttuja luontokäsityksiämme. Näytelmäkirjailija Pipsa Longan Fyra dagar av närhet (Neljän päivän läheisyys) Viirus-teatterissa avaa katsojille ekosysteemin, jossa ihminen ei olekaan näyttämön valtias, vaan laji muiden joukossa. 

Lonka on myös aiemmissa näytelmissään tarkastellut ihmisen suhdetta luontoon ja ympäristöön. Vuonna 2018 Viiruksessa nähtiin Longan näytelmä Toinen luonto

Nyt asetelma on kutkuttava: pitkä ja verkkaisesti etenevä, toteava kerronta tunkeutuu rantalomalaisten hotellihuoneisiin ja saa olon tuntumaan kiusalliselta. Ihminen katsoo maisemaa, heittää kiviä veteen, nukkuu, leikkaa kynsiä tai juo olutta. Lokit pyydystävät kaloja, lentävät ja kirkuvat. Välillä lintu tulee sisään avoimesta ikkunasta, maistelee sipsipussista pudonneita herkkuja ja lattialle tipahtaneita pähkinöitä, siis ihan samaa kuin me ihmisetkin.

Koko seinän kattava videokuva vyöryttää yleisön ylle aavan meren aallot, rannat ja linnut. Kaukana seinien ja verhojen takana liikuskelevat hahmot etääntyvät ja rinnastuvat toisiinsa. Tämä on oikeaa tositv:tä, humorististakin.

Jos kuva ensin tuntuu omituiselta, se alkaakin pian kiinnostaa ja huomaa pohtivansa mitä oikeastaan tapahtuu. Vai tapahtuuko mitään? Esitys on yhtä mieletön ja hullu kuin elämämme, olemisen mielivaltaisuus hiipii mieleen. Intensiteetti kuitenkin kasvaa tapahtumien edetessä, ja oivallukset syntyvät paljolti huimien musiikillisten mielikuvien kautta. Upea musiikki on säveltäjä Markus Fageruddin ja sen esittäjät, Wegelius Kamarijousten muusikot, tekevät hienon työn näyttämön laidalla. Kokonaisuudessa korostuu kokeellisen teoksen monikanavaisuus. 

Kun me ihmiset katsomossa tirkistelemme lajien kummallista käyttäytymistä myös lokit tarkastelevat meitä nisäkkäitä. Rinnastus saa huipennuksensa näytelmän viimeisessä kuorokohtauksessa, jossa lauletaan vahva kantaatti – kuinkas muuten kuin lokkien kielellä kriaah, ke ke ke klaiiija kej-akej-a-kej krreeääh. Teksti on litteroitu lintuoppaiden ääntämisohjeista. 

Minimalistinen kerronta tekee teoksesta nautinnollisen proosarunon, jossa joka sanaa ei tarvitse ymmärtää. Ruotsin kieltä arasteleva teatterinystäväkin pärjää hyvin, kun lataa puhelimeensa helppokäyttöisen tekstitysapplikaation. 


Fyra dagar av närhet, kantaesitys Viirus-teatterissa 19.2. 2021, uusinta ensi-ilta 18.8. 2021.

Käsikirjoitus Pipsa Lonka
Käännös Sofia Aminoff
Ohjaus Susanna Airaksinen
Näyttämöllä Maria Ahlroth, Martin Bahne, Lidia Bäck, Iida Kuningas, Oskar Pöysti ja Jessica Raita

Sävellys Markus Fagerudd
Lavastus ja pukusuunnittelu Vilma Mattila
Valo- ja videosuunnittelu Teemu Nurmelin
Tekninen äänisuunnittelu Glen Loit
Ohjaajan assistentti Kiia Laine

Musiikin esittää Wegelius Kammarstråkar
Viulu Annemarie Åström / Pia Sundroos
Alttoviulu Kristina Grönqvist / Mauri Kuokkanen
Sello Anna Westerlund / Joanna Hanhikoski / Elina Mattila

Kuva Ernest Protasiewicz

keskiviikko 11. elokuuta 2021

Vilpitöntä iloa ja rehellistä naurua

Kuvassa Asta Sveholm ja Sami Lalou. Kuva: Stefan Bremer.

Miten mahtava kesäilta – kävin teatterissa! Astuminen elävän kulttuurin seuraan tuntui jo itsessään juhlalta. Mutta kun tarjolla oli klassista komediaa ja nautittavaa satiiria rennon rouheassa tilassa, jossa tunnelmaa sävyttivät boheemit kynttiläkruunut ja laskevan auringon säteet, olin myyty.

Vallilan Kansallisteatteri on uusi teatteritila urbaanissa teollisuusmiljöössä, VR:n entisellä konepaja-alueella. Kansallisteatterin peruskorjauksen aikana se korvaa Pienen näyttämön. Vajaasta kolmestasadasta katsojapaikasta käytössä oli tietysti vain pieni osa, mutta atmosfääri kohosi korkealle kohti vanhoja kattoikkunoita.


Tila on remontoitu esitystekniikan vaatimusten mukaan, mutta samalla käytetty paljon vanhaa ja kierrätettyä. Pienen näyttämön violetit tuolit ovat nyt katsomossa suorissa riveissä, vanhasta samettiesiripusta on loihdittu verhoja, valaisimia kaivettu esiin varastoista. Kun tiiliseinät vielä huokuvat teollista historiaa ei voi välttyä ajatukselta, että ehkä nyt ollaankin Berliinissä.
Kansallisteatterin tekninen tuottaja Jukka Vuokko kertoi teatterin aulatilaan kokoontuneille kuulijoille projektin monenlaisia vaiheita. Viimeksi kirpputorina toimineen hallin rakennusvaiheessa ei totisesti ole säästytty yllätyksiltä. Monet niistä liittyivät viranomaismääräyksiin ja rakennustekniikkaan, mutta myös koronapandemia on hankaloittanut tilannetta. Nyt ollaan jo voiton puolella. Väliaikaiseksi ajateltu teatteritila toimii paikalla ainakin vuoteen 2023, ja tulevaisuuden suhteen ollaan avoimia.


Syksyn teatterikauden aloitus Vallilan Kansallisteatterissa on näyttelijälegenda Vesa Vierikon ohjaus Jean-Baptiste Molièren (1622–1673) Saiturista. Kantava juoni on klassiselle komedialle tyypillinen: isä on rakastunut samaan naiseen kuin poika, ja nuoret rakastavaiset saavat toisensa vasta uskomattomien juonenkäänteiden jälkeen.


Vierikon tulkinta klassikosta on silkkaa saippuaoopperaa. Se leikittelee räiskyvillä karikatyyreillä, joille ei voi kuin nauraa. Tyyppigalleriassa näyttäytyvät ahneus, itsekkyys, typeryys, tekopyhyys, turhamaisuus ja kieroilu. Puvustuksella ja herkullisilla äänimaailmoilla esitykseen ujutetaan hienovaraisia vihjeitä, jotka sekoittavat aikakausia. Ylevä ja vipitön morsio Mariane (Marketta Tikkanen) kulkee villapipo päässä, ja varakas mutta yksinkertainen kitupiikki Harpagon (Markku Maalismaa) loikkii Adidas-sortseissa. Rakkaus ja raha ovat tämän päivän Suomessa yhtä kuranttia tavaraa kuin 1600-luvun Pariisissa. Ne löytyvät edelleen suurten tuhojen ja onnettomuuksien taustalta, joskus toki myös onnen.


Koomiset väärinymmärrykset kuljettavat yhden päivän näytelmää kohti iltaa. Vasta lopun yllättävät juonenkäänteet tuovat ratkaisuja jupakkaan, josta sukeutuukin onnellinen perhekokous. Niin kuin hyvissä saduissa aina, rakkaus voittaa. Mutta kysymys onkin: oppiiko itara vanhus tästä selkkauksesta mitään?


Molière: Saituri
Vallilan Kansallisteatteri


Rooleissa: Sami Lalou (TeaK), Markku Maalismaa, Karin Pacius, Jussi-Petteri Peräinen (Teak), Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen, Paula Siimes, Asta Sveholm (TeaK), Marketta Tikkanen ja Juha Varis


Ohjaus Vesa Vierikko

Suomennos Arto af Hällström

Dramaturgi Eva Buchwald

Lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone

Valosuunnittelu Ville Toikka

Äänisuunnittelu Esa Mattila

Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi


Näytelmä on Sami Laloun, Jussi-Petteri Peräisen ja Asta Sveholmin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun (TeaK) näyttelijäntyön koulutusohjelman taiteellinen opinnäyte.