Miten ylläpitää toivoa, kun sitä ei ole?

Kuvassa Timo Tuominen ja Petra Karjalainen. Kuva Katri Naukkarinen.

Kansallisteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotannossa Tunnit, viikot, kuukaudet pohditaan raskaita tunteita, surua, toivoa, uskoa ja syyllisyyttä parantumattoman taudin varjossa. 

Kati Kaartisen kirjoittama teos perustuu kirjailija-ohjaaja Reko Lundánin ja hänen puolisonsa Tina Lundánin romaaniin Viikkoja, kuukausia (2006) ja Tina Lundánin kirjaan Ensimmäinen kesä (2008). 

Reko Lundán kuoli aivokasvaimeen vuonna 2006 vain 37-vuotiaana.

Niille, jotka ovat lukeneet kirjan Viikkoja, kuukausia, tuo näyttämösovitus eteen uudenlaisen maailman. Kirjan dialogimuoto on hienovaraisesti työnnetty taaemmaksi, ja musiikki ottaa katsojat lohdullisesti syliinsä. Kun lavalla on kaksi loistavaa musiikkiteatterin ammattilaista ja neljän miehen orkesteri, ollaan yhtäkkiä keskellä draaman ryydittämää musiikki-iltaa. Petra Karjalainen on ollut useissa Tampereen Työväen Teatterin musikaaleissa, Timo Tuominen taas tunnetaan mm. Brel-tulkinnoistaan. 

Jussi Tuurnan säveltämät laulut kuljettavat tarinaa näyttämöllä, jolle Reko Lundán ohjasi vielä kuolinvuonnaan laulunäytelmän Kutsumattomia vieraita. Siinä esiintyi hänen ystävänsä Timo Tuominen, joka näyttelee nyt kuollutta toveriaan. Esitys onkin kunnianosoitus lahjakkaalle teatterintekijälle ja ystävälle. 

Surun ja lähestyvän kuoleman kuvaus ei silti ole pelkästään pehmeää pumpulihöttöä. Kärsimys ei jalosta, vaan repii ja raastaa, uhmaa ja lannistaa. Väistämättömän edessä on hoidettavana paljon käytännön asioita, eivätkä kumpikaan puolisoista halua parisuhteen muuttuvan hoitosuhteeksi. Lundán tekee ohjaajantöitäkin viimeiseen saakka. Silti näytelmä kysyy: kuinka pitkään voi toivoa, saako uskoa ihmeisiin? Kuinka lujasti voi luottaa Pohjois-Euroopan parhaaseen kirurgiin? Vai pitäisikö vain rukoilla? 

Liialta sentimentaalisuudelta vältytään osin taustakankaan vaihtuvien kuvakollaasien kautta. Ne vievät keskelle perheen tavallista arkea, väläyttävät lenkkarikasoja, värikkäitä hammasharjoja ja -mukeja, pihaleikkejä ja lomailmeitä. Suru puhuu omaa kieltään, ja kasvain menee minne tahtoo. Mutta toivo elää, vaikka sitä ei olisi. Tärkeintä on, että välillä voi silittää kättä ja poskea, eikä ainoastaan pelätä. 

Suomen Kansallisteatteri: Tunnit, viikot, kuukaudet

Rooleissa: Petra Karjalainen (TTT) ja Timo Tuominen
Orkesteri Jussi Tuurna (musiikin johto), Tommi Asplund, Esko Grundström ja Ville Leppilahti
Käsikirjoitus Kati Kaartinen
Alkuperäisteokset Reko ja Tina Lundán
Musiikki Jussi Tuurna
Ohjaus Tuomas Rinta-Panttila
Lavastus-, valo- ja videosuunnittelu Teemu Nurmelin
Pukusuunnittelu Saija Siekkinen
Äänisuunnittelu Ville Leppilahti
Saliääni Sakari Kiiski

Yhteistuotanto Kansallisteatteri ja Tampereen Työväen Teatteri

Euroopan leirinuotioilla

Kuva Tuomo Manninen

Hyljeksityt romanit ovat vaeltaneet Euroopassa jo satoja vuosia ja joutuneet vainotuiksi. Vaeltava joukko on samalla jättänyt vahvan jälkensä eurooppalaiseen kulttuuriin, musiikkiin ja tanssiin. 

Kun kirjava sakki nyt kulkee Transilvaniasta Ranskan Galliaan, nousee matka-arkuista esiin kokonainen sirkus, yllätyksiä, nokkeluuksia ja satiirisia viittauksia nyky-Euroopan tilanteeseen. Musta Saara -näytelmän historiallinen maaperä on muhevaa.

Pirkko Saision Suomen Kansallisteatterille kirjoittama musiikkinäytelmä Musta Saara on näyttämötaiteellinen kaivo, jossa ei ole pohjaa, yltäkylläinen ja ehtymätön burleski, joka kurottelee yli maantieteellisten ulottuvuuksiensa. Romanimusiikki soi ja leirinuotion tunnelma imaisee taikapiiriinsä heti esiripun noustessa.

Jussi Tuurnan oivallinen musiikki, osaavat laulajat ja upeat muusikot täydentävät cabaret-tunnelman. Illan annista muodostuu täyspitkä viihdekattaus, joka toimii kuten yhteiskunnallisen taiteen kuuluukin, piikikkäänä, humoristisena ja ironisena. Tässä on sulateltavaa pitkäksi aikaa. Faktojen tarkistelun apuna toimii ansiokkaasti toimitettu käsiohjelma, johon omat osionsa ovat kirjoittaneet mm. Heikki Aittokoski ja Jani Saxell.

Romanien vaellus kohti suojeluspyhimys Mustan Saaran kaupunkia Camargueta tarjoaa näytelmässä kehyskertomuksen, jossa seikkailevat myös sika (Jani Karvinen), tanssiva karhu (Erkki Saarela) ja tarinankertojana toimiva naiskolmikko (Sinikka Sokka, Ulla Tapaninen, Tiina Weckström). Juha Mujeen esittämä puoluejohtaja ja Katariina Kaitue hänen tyttärenään kietovat kudelmaan ristiriitojen seittiä, jonka todellinen vastine on lähihistoriaamme. Kuumailmapallon kyydistä nähdään tarkasti vanhan mantereen kipupisteet. Näin teatteri voi peilata yhteiskuntaa ja esittää sen uudessa valossa.

Kun ranskalainen oikeistopopulismi vertautuu kreivi Draculan magiaan, ei peilistä näy enää mitään. Sika on persoonaton ja tunteeton ja siksi sopiva ylimmäksi johtajaksi. Mutta kuka pelastaisi Euroopan? Kuten aina, pian voimalle syntyy vastavoima, ja kapinahenki koituu sian turmioksi. On vain toivottava, että mestattavaksi ei joutunut väärä messias.

Saision kyky yhdistellä historian kerrostumia ja poimia satiirin ainekset niin arjen komiikasta kuin päivän politiikasta tuottaa herkullisen keitoksen, joka haastaa, mutta myös ravitsee ja viihdyttää.

Suomen Kansallisteatteri Musta Saara

Ohjaus Laura Jäntti

Musiikki Jussi Tuurna

Lavastus Kati Lukka

Pukusuunnittelu Tarja Simone

Valosuunnittelu Morten Reinan

Äänisuunnittelu Jussi Matikainen

Saliäänisuunnittelu Sakari Kiiski

Koreografia Janne Marja-aho

Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen

Ohjaajan assistentti Helena Vierikko

ROOLEISSA Kristiina Halttu, Linda Hämäläinen, Katariina Kaitue, Panu Kangas, Jani Karvinen, Mikko Kauppila, Petri Knuuttila, Janne Marja-aho, Juha Muje, Ville Mäkinen, Harri Nousiainen, Annika Poijärvi, Erkki Saarela, Sinikka Sokka, Taru Still, Ulla Tapaninen, Timo Tuominen ja Tiina Weckström.