 |
Mahdolliset
maailmat näyttäytyy episoditeatterina teatterista, jossa tarinan päähenkilö
muistuttaa kovasti käsikirjoittajaa. Päähenkilö Antti Tähtinen (Eero Aho)
on ohjaaja ja näytelmäkirjailija, joka on tullut elämänsä vedenjakajalle.
Mielen kellareissa lymyää turvassa pikkupoika, lapsitähti-Antti (Marja Salo), joka
rientää näytelmäharkkoihin silloin, kun muut pojat pelailevat lätkää. Yliminän
viisaalla äänellä puhuva vanhus (Esko
Salminen) odottaa metrovaunua pimeällä asemalla ja sekös Anttia hirvittää.
Elämä on kohtauksia, aikomuksia, ja nyt jos koskaan pitäisi osata tehdä oikeita
valintoja.
Se mitä
valitsemme, tai mikä valitsee meidät, riippuu ympäristöstämme ja
kokemuksistamme. Jos Antti olisi lapsena valinnut pihaleikit, voisi kaikki olla
nyt toisin. Vai olisiko sittenkään? Elämää ei voi hallita, mutta ohjaajana
Antti haluaa hallita draamaa ja olla kaikkivaltias lavalla. Teatterissa kun
piilevät kaikki mahdolliset maailmat.
Näytelmässä
ohjaaja Tähtisellä on työn alla Strindbergin
Kuolemantanssi, vimmainen näkemys rakkaudesta ja kuolemasta. Muitakin
painavia viittauksia löytyy: lapsuuden teatterikokemuksessa pikku-Antti
näyttelee Bertold Brechtin Galileo
Galilein elämä -näytelmässä. Kurkotellaan merkitsevästi kohti kuuta, planeetat
kiertävät, kaikki liikkuu. Tähtisen aikuinen tytär Anna (Pia Andersson),
näytelmäkirjailija hänkin, kirjoittaa tutkielmaa perheestä työnimellä Helvetti.
Parvella pauhaa harppu, jota enkelimäisen kauniisti soittavat Lily-Marlene Puusepp ja Hanna Kenttämies.
Kansallisteatterin suuren näyttämön hulppea tila on hienosti otettu käyttöön sekä pituus- että syvyyssuunnassa. Näyttelijät säntäilevät sisään katsomon ovista, ja ajoittain lavalla ovat myös videokuvaa screenille ajavat kameramiehet. Välillä Antti vaipuu mielensä pohjakerroksiin ja lava nielaisee hänet. On valotehosteita ja pyrotekniikkaa. Metrovaunujen vääjäämätön kolkutus raiteillaan kohti ikuisuutta muistuttaa jo matkaa Danten tulenleiskuaviin maisemiin. Esitys etenee kohtauksesta ja toiseen ja aikatasot limittyvät. Liki kolmituntisen esityksen aikana ei katsoja ehdi pitkästyä.
Kansallisteatterin suuren näyttämön hulppea tila on hienosti otettu käyttöön sekä pituus- että syvyyssuunnassa. Näyttelijät säntäilevät sisään katsomon ovista, ja ajoittain lavalla ovat myös videokuvaa screenille ajavat kameramiehet. Välillä Antti vaipuu mielensä pohjakerroksiin ja lava nielaisee hänet. On valotehosteita ja pyrotekniikkaa. Metrovaunujen vääjäämätön kolkutus raiteillaan kohti ikuisuutta muistuttaa jo matkaa Danten tulenleiskuaviin maisemiin. Esitys etenee kohtauksesta ja toiseen ja aikatasot limittyvät. Liki kolmituntisen esityksen aikana ei katsoja ehdi pitkästyä.
Eero
Aho aikuisena Anttina tekee huiman energisen roolityön. Housurooliin joutunut
Marja Salo pikku-Anttina on suloinen koltiainen ja laulaakin kuin kerubi. Esko
Salmisen tietäjän karisma kantaa penkkirivien yli kauas Rautatientorille.
45-vuotiaalla on jo tarpeeksi muistoja, joita järjestellä.
Ollaan silti vasta puolivälissä, ja uusi alku on mahdollinen. Antti haluaa
elämänsä valinnat järjestykseen, hän haluaa murtautua ulos normeista ja saada uuden
kontaktin ympäröivään maailmaan. Teatterin termein kolkutellaan neljättä
seinää. Kun seinään puhkeaa valoisia aukkoja, tulee maailma lähemmäksi ja
sormen haavakin parantuu.
Suomen Kansallisteatteri
ROOLEISSA Eero Aho, Pia Andersson, Kristiina Halttu, Leo Honkonen, Saara Kotkaniemi, Pirjo Luoma-aho, Markku Maalismaa, Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen, Seppo Pääkkönen, Esko Salminen ja Marja Salo
HARPISTI Lily-Marlene Puusepp / Hanna Kenttämies
LAVASTUS Markus Tsokkinen
PUKUSUUNNITTELU Pirjo Valinen
VALOSUUNNITTELU Pietu Pietiäinen
MUSIIKKI JA ÄÄNISUUNNITTELU Sanna Salmenkallio
VIDEOSUUNNITTELU Timo Teräväinen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Laura Sgureva
DRAMATURGIT Eva Buchwald, Minna Leino ja Jukka Viikilä
