keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Kotimaana toisilleen

Kuva Mitro Härkönen

Lantapalloa pyörittelevän sittisontiaisen muotoiseksi tehty amuletti eli skarabee oli muinaisessa Egyptissä elämän symboli. Hautajaismenoissa se sijoitettiin vainajan sydämen paikalle. 

Myös Teatteri Avoimien Ovien Sontiainen ‒ balladi koti-ikävästä sattuu sydämeen – niin traagisuudessaan kuin fingliskaa pursuvassa elämänilossaan.

Pakolaisuuden, maahanmuuton ja vierauden teemat hyppäävät silmille musiikkinäytelmän ensi tahdeissa. On lähdetty Suomesta Amerikkaan tavoittelemaan onnea ja unelmia, mutta elämän realiteetit Atlantin tuolla puolen ovatkin ankarat. Kaivosonnettomuudet kaatavat miehiä ja keuhkotaudit lapsia, toisten kohtaloksi koituvat alkoholi tai itsemurha. Siirtolaiset kokevat syrjintää ja vihaa, se taas nostaa pintaan tunteita häpeästä ja ulkopuolisuudesta. Ei ole vaikea löytää tarinasta yhtymäkohtia tämän päivän maahanmuuttoon ja pakolaispolitiikkaan.

Sontiainen virittelee näyttämölle kaihoisan balladin, jonka ytimessä on tositarina sisukkaasta siirtolaisesta Tom Sukasesta. Minnesotaan muuttaneen väkivahvan Sukasen suunnitelmissa oli rakentaa höyrylaiva ja seilata sillä takaisin Suomeen. Sitkeä päähänpinttymä vei kuitenkin mieheltä perheen ja lopulta myös järjen. Sontiaiseksi ristitty laiva jäi keskelle preeriaa. 

Amerikansuomalaista musiikkiperinnettä ja ihmiskohtaloita valottava näyttämöteos on lajissaan ainutlaatuinen, ja viisihenkinen ensemble antautuu sille komeasti. Lännen-Jukan alias J. Karjalaisen musiikki ja perinnemelodiat soivat yhtä aikaa vauhdikkaina ja mystisen haikeina.

Kovia kokeneet farmarit ja mainarit kaipaavat jatkuvasti kotiin, ja koti-ikävä vaivaa niitäkin, jotka eivät ole Suomessa asuneetkaan. Pitkällä tiellä he voivat vain olla kotimaana toisilleen.

Avoimien Ovien viime vuonna käynnistämässä Toiset-hankkeessa toiseuden teemaa tarkastellaan yhteiskunnallisena, sosiaalisena ja filosofisena ilmiönä. Sontiainen ‒ balladi koti-ikävästä on ensimmäinen teos kolmevuotisesta hankkeesta.


Teksti ja ohjaus Hanna Kirjavainen
Skenografia Ia Ensterä
Valosuunnittelu Jere Kolehmainen
Musiikin sovitus ja johto Pekka Lehti
Näyttelijät / muusikot Aarni Kivinen, Johanna Koivu, Pekka Lehti, Juha Pulli ja Anna-Riikka Rajanen
Kuva Mitro Härkönen

torstai 3. syyskuuta 2020

Epätäydellisyyden ylistys



Kuva Mitro Härkönen
Ihanaa! Syksyn teatterikausi on käynnistynyt ja elämyksistä voi taas nauttia livenä, toki terveenä ja kasvomaskein. 

EMMA – Espoon modernin taiteen museossa turvaväleistä huolehditaan hyvin, kun yleisön eteen tuodaan  itävaltalaisen Thomas Bernhardin komedia Vanhat mestarit. Taidemuseomiljööseen sijoittuvaa Kansallisteatterin tuotantoa on aiemmin esitetty myös Ateneumissa ja Sara Hildenin taidemuseossa.

Yrmeän oloiset valkopartaiset herrat, Hannu-Pekka BjörkmanHannu Kivioja ja Markku Maalismaa, muodostavat eräänlaisen itseään pyörittävän hyrrän. He oleskelevat Wienin taidehistoriallisessa museossa, jossa musiikkikriitikko Reger on tarkastellut vanhojen mestareiden töitä, erityisesti Tintoretton Valkopartainen mies -maalausta jo 36 vuoden ajan. Regeriä taas tarkastelee kirjailija Atzbacher, jota puolestaan tarkastelee museon vahtimestari Irrsigler.

Kolmen herran filosofointia leimaa epäilevä kriittisyys. Taide, niin kuvataide kuin kirjallisuuskin, on huonoa, halpamaista ja epätäydellistä. Varsinkin itävaltalainen taide on ihmisten huijaamista ja ala-arvoista, he sättivät. Kovimmin taiteen ja yhteiskunnan tilaa ja aikaansaannoksia arvioi Reger. Hänen mielestään Wien on lisäksi likainen kaupunki, jonka saastaiset käymälät vähentävät ihania leivonnaisia tarjoavien kahviloiden houkuttelevuutta.

Partaherrat kommentoivat toistensa lauseita ja kiertävät yleisön keskelle asettuja korokkeita välillä niiden lomassa seisten, välillä kuutioiden päällä istuen. Repliikit kiertyvät kuin kehäpäätelmä ja teksti piirtyy yhtä aikaa koomisena ja vakavana – sillä kun puhutaan taiteesta, puhutaan tietysti elämästä.

Lopulta Regerin epätoivoinen yksinäisyys saa hänet lähestymään ystäväänsä, hän kutsuu Atzbacherin kanssaan teatteriin. Sillä juuri elämän – ja taiteen – epätäydellisyys on se, joka meidät pitää hengissä ja pelastaa. Mutta yksin se ei ole hauskaa, vain toisen ihmisen kanssa koettuna taide syttyy eloon.

EMMAssa Vanhat mestarit -esityksen lisäksi nähdään kuin kommenttipuheenvuorona Marja Salon esittämä monologi Maalaustaide. Raikas valkoinen naishahmo tuo terävöittävän kontrastin valkopartaisten miesten täyttämälle estradille.

Thomas Bernhard: Vanhat mestarit
Martin Crimp: Maalaustaide

Konsepti, sovitus ja ohjaus Minna Leino
Vanhat mestarit -romaanin suomennos Tarja Roinila
Maalaustaide-monologin suomennos Minna Leino
Taiteellinen suunnittelu Minna Leino ja työryhmä: Jari Kettunen, Kati Lukka, Kare Markkola, Heikki Nylund, Johanna Storm, Ville Toikka ja Auli Turtiainen
Dramaturgit Jukka-Pekka Pajunen ja Eva Buchwald.