|
Kuva: Majo Kurki |
Rakkautta ei nykymaailmassa
löydä ilman apua, eikä amorin nuoli osu, ellei sitä vähän tönäise. Raha on tietysti
hyvä apuväline, niinpä lemmen markkinoille on löytänyt myös konsulttien kirjava
joukko.
Helsingin Kaupunginteatterin
nykyesityksen näyttämön eli Studio Pasilan lavalle pelmahtaa pieni lauma cupidoja,
ihan hyvät aikeet mielessään. Ja näitä vekkuleita epeleitä katsookin
mielellään. Työryhmä Royal Hattaran What ever love means on yhtä hauska
ja hellyyttävä, kuin sen sielukkaat, vaahtomuoviset amorit.
Rakkautta etsivän Hertan
(Petra Heinänen) neuvonantajat edustavat kukin omaa näkökulmaansa, reseptejään
tarjoavat niin sosiologi, tunnetaitokupido, Bridget, aluehallintavastaava kuin
runoilijakin. Oletko nyt rakastunut? kysytään, sillä rakkautta kuuluu etsiä. Rakkaudesta
on tullut yhä selvemmin narsistiseen minäprojektiin liittyvä ilmiö, ja intiimeistä
suhteista etsitään minäkuvan vahvistusta. Näin järkeilee myös se ärsyttävä
tieteen saavutuksiin jatkuvasti viittaava, besservisserinä esiintyvä Alaviite-nimeä
kantava konsulttikupido. Ihana hahmo!
Nykynukketeatteria
aikuisille saisi kernaasti esittää enemmänkin. Nuken ja ihmisen yhteipeli on haikeankaunis
ihmisyyden metafora, joka koskettaa katsojaa kuin huomaamatta. Isot ja ilmeikkäät nuket tuovat mieleen takavuosien Muppet shown, mutta
anarkian tilalla on lempeää kritiikkiä hollywoodilaista romanttista komediaa,
television parinhakuohjelmia ja niiden luomaa rakkauden kuvastoa kohtaan. Nukettajien
käsissään taitavasti liikuttelemat superlonpalaset muuttuvat eläviksi, ja lähes
ihmisen kokoiset pehmonuket liikkuvat tiukasti kiinni nukettajissa.
Kun Hertan
tunne-elämä pysyy alavireisenä, iskevät vaahtomuovikaverit entistä kovemmin
panoksin. Paikalla jammaa kovasti pianisti Liberacea muistuttava tyyppi yhdessä
Elton Johnin kanssa. Valttikorttina paikalle raahataan valtava Prince
Charlesin pää, joka ei kihlautuessaankaan osaa määritellä mitä rakkaus on. Kuuluisa
sitaatti antaa koko näytelmälle nimen: ”Whatever ’in love’ means.” Olisiko rakkaus
kuitenkin vain tunteita, niitä, joista tunteiden kohteelle kannattaa puhua?
What ever love means
Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa
Työryhmä
Alkuperäisidea: Merja Pöyhönen, Essi Santala, Riina Tikkanen
Käsikirjoitus: Taija Helminen
Ohjaus: Merja Pöyhönen
Ohjaajan assistentti: Olavi Ermala
Nukenrakennus: Helena Markku
Lavastus: Johanna Latvala
Tarpeisto: Tonja Goldblatt
Valosuunnittelu: Essi Santala
Äänisuunnittelu: Olli-Pekka Jauhiainen ja Petteri Salomaa
Kuvat: Majo Kurki
Esiintyjät: Petra Heinänen, Henni Kervinen, Sirpa Järvenpää, Helena
Markku, Elena Rekola, Miika Suonperä, Riina Tikkanen
Tukijat: Suomen
Kulttuurirahasto, Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto, Taiteen
Edistämiskeskus, Turun Teatterisäätiö, Aura of Puppets
Esitys on
toteutettu Nykyesityksen näyttämön kesäresidenssissä. Näyttämö tuo
nykyesityksen erilaisia muotoja osaksi Helsingin Kaupunginteatterin
ohjelmistokokonaisuutta. Näyttämöä tukee 2024–2025 Koneen Säätiö.