Kuva Tero Ahonen |
Kun klovnit
Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen) samoilevat Ilmari
Kiannon jalanjäljissä Kainuun korpimailla, kokee kanssakulkija löytämisen
riemua. Punanenien seurassa kirjallisuutemme klassikkoteos Punainen viiva saa uutta makua. On kuin poimisi matkalleen sammalmättäässä
pilkistäviä karpaloita, tuoreita, kirpeitä ja makeita.
Vuonna
2005 perustettu, Suomen ainoa teatteriklovneriaan erikoistunut teatteriryhmä Red
Nose Company on tarttunut vahvaan aiheeseen. Eletään kevättä 1907 maamme
ensimmäisten eduskuntavaalien alla. Topi ja Riika asuvat erämaamökissä kurjuuden keskellä. Ja sitten: kuin
ennusmerkkinä kantautuu tieto, että vetämällä äänestyslipukkeeseen punaisen
viivan voisivat köyhälistön olot kohentua.
Vilpittömästi
ja vetoavasti yleisön eteen asettuvat klovnit kommentoivat sekä tarinan
henkilöhahmoja että Iki-Kiannon ristiriitaista persoonaa. Mitä Kianto on mahtanut
tarkoittaa tällä kuvalla, he heittävät?
Suomussalmen sulttaaniksikin sanottu kirjailija herätti aikanaan hämmennystä muun muassa lapsilleen antamilla oudoilla nimillä ja tunnustautumalla moniavioisuuden kannattajaksi. Yleisössä istuvalta nuorisolta pellet kysyvät lähestyvään festarikesään vedoten, löytyykö Kiannon näkemyksille kannatusta. Katsomossa tunnelma lämpenee, ja pian yleisö osaa jo ottaa oman roolinsa sihistäen lavalle lisää löylyä klovnien viittoilun tahdissa. Samaan tahtiin heitellään täkyjä päivänpolitiikasta ja some-elämästä. Topi ja Riika kuvataan aikansa hipstereiksi. Ollaan suomalaisen kulttuuriperinnön ytimessä, johon kateus, kursailu ja vihapuhe kuuluvat yhtä tiukasti kuin karjalanpiirakat.
Suomussalmen sulttaaniksikin sanottu kirjailija herätti aikanaan hämmennystä muun muassa lapsilleen antamilla oudoilla nimillä ja tunnustautumalla moniavioisuuden kannattajaksi. Yleisössä istuvalta nuorisolta pellet kysyvät lähestyvään festarikesään vedoten, löytyykö Kiannon näkemyksille kannatusta. Katsomossa tunnelma lämpenee, ja pian yleisö osaa jo ottaa oman roolinsa sihistäen lavalle lisää löylyä klovnien viittoilun tahdissa. Samaan tahtiin heitellään täkyjä päivänpolitiikasta ja some-elämästä. Topi ja Riika kuvataan aikansa hipstereiksi. Ollaan suomalaisen kulttuuriperinnön ytimessä, johon kateus, kursailu ja vihapuhe kuuluvat yhtä tiukasti kuin karjalanpiirakat.
Mike ja Zin
vetävät Topin ja Riikan viivat koko kehollaan, nenillään. Jälki koetaan kuitenkin
Jumalan pilkaksi, joka saa kostonsa, kun perheen viidestä lapsesta kolme
menehtyy sairauteen. Luonto voittaa myös Topin, sillä uniltaan heräävä karhu raatelee
kirveen kanssa eläintä vastustavan talon isännän. Jäljelle jää vain verinen
viiva.
Mutta
kuten usein, ilo ja suru kulkevat käsi kädessä. Karun tarinan loppu ei ole lohduton,
vaikka
klovnien maskin alla pilkistääkin haikeus. Surumielisyys syvenee tunnelmoinniksi,
kun loistaviksi muusikoiksi osoittautuvat Vasama ja Ruuskanen esittävät lauluosuuksia
sähkökitaran ja haitarin kanssa. Ollaan rajalla, jossa ikikuusten huminassa
sata vuotta sitten kärsineiden Topin ja Riikan kohtalo alkaakin tuntua kummallisen
ajankohtaiselta ja ikiaikaiselta.
Klovnit kääntävät intensiivisen katseensa yleisöön ja kehottavat haaveilemaan; ennen pitkää haave toteutuu, vaikka siihen menisi sata vuotta. Jokainen voi vetää oman viivansa, he uskovat.
Klovnit kääntävät intensiivisen katseensa yleisöön ja kehottavat haaveilemaan; ennen pitkää haave toteutuu, vaikka siihen menisi sata vuotta. Jokainen voi vetää oman viivansa, he uskovat.
RedNose Company: Punainen viiva
Teatteri Avoimet ovet
Teatteri Avoimet ovet
Teksti:
Ilmari Kianto ja työryhmä
Näyttämöllä:
Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen)
Ohjaus:
Otso Kautto / Teatteri Quo Vadis
Pukusuunnittelu:
Tuomas Lampinen / Turun kaupunginteatteri
Valosuunnittelu:
Antti Kujala / Teatteri Avoimet Ovet ja työryhmä
Tuotanto:
Niina Bergius ja Tuukka Vasama / Red Nose Company
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti