 |
| Kuva: Valtimonteatteri |
Tunnetun anekdootin mukaan ”koira puri miestä" ei ole uutinen, mutta "mies puri koiraa" on. Tämä sopii myös draaman totuuksiin, ainakin runoilija Anja Erämajan kirjoittamassa näytelmässä Ei mikään pikku juttu.
Valtimonteatterin lavalla vaikeroiva
naisparka tavoittelee oman elämänsä huippua kuin Himalajaa, mutta hallitsematon
arki iskee vuoren varmuudella takaisin. Menisit organiser-kurssille, kehottaa
ystävätär, mutta elämänhallinta on vaikeaa. Uusavuton naiseläjä alistuu
ankeudelle. Suru on hänelle harrastus, uuden miehen hankintakin liian suuri
ponnistus.
Karvaankirpeä dialogi on
soinnuttelussaan tunnistettavaa Erämajaa, sarkasmin sävyillä leikkivää ja
itseironista. Viisikymppisen naisen elämä liukuu kriisistä toiseen. Toista oli
nuoruudessa, jolloin saattoi kiinnittyä kaukaiseen idoliin ja elää ryhdikkäästi
esikuvansa kannattelemana. Nyt Demis Roussos on kuollut, ja hujopiksi kasvanut
poikakin puhuu käsittämätöntä nettikieltä.
Runoilijan kynästä syntynyt esikoisnäytelmä
jatkaa luontevasti Erämajan arkirealiteetteja pohtivan ja esityksellisen
proosarunon jäljillä. Välillä vuoropuhelu muistuttaa itseään reflektoivien
roolihahmojen päänsisäistä absurdismia, josta yleisön on otettava kiinni
lennosta. Paikoin tunteekin olevansa lausuntamatineassa. Avuksi tulee Minna
”Kumman kaa” Koskelan ohjaus, jossa tunnelmaa kevennetään ennen kuin se menee
liian synkäksi. Pulmalliset episodit seuraavat toisiaan kepeästi kuin
sketsisarjassa sitcom-huumoriin oivallisesti istuvan musiikin tahtiin. Yleisö
säestää rooleihinsa antaumuksella eläytyvää kolmikkoa asiaankuuluvin
naurunpyrähdyksin.
Kun keski-ikäisyyttä poteva nainen
yrittää kukistaa kotiharmautensa ja nousta sen tavoittamattomiin
baarijakkaralle, on asetelma monelle ikääntyvälle tuttu. Ulkoiset vaatimukset
kasvavat kiivetessä: miten voi yhtä aikaa olla itsensä työllistäjä, psyykkaaja,
hoitaja ja valmentaja? Ei mikään pikku juttu vihjaakin, että nämä elämää
suuremmat kysymykset ovat ajassamme jo suhteettomia, ja vuoren varjo voi kaataa
taitavimmankin satiirikon. Kivun kautta kirkastuu, tokaisee näytelmän
päähenkilö.
Anja Erämaja: Ei mikään pikku juttu
Näyttämöllä: Pinja Hahtola, Niina Hosiasluoma ja Pyry Äikää
Ohjaus Minna Koskela
Työryhmä:
Petra Lampinen – äänet, valot, sävellys
Pauliina Alanko – tuotanto
Kati Hynninen – tuotanto
Milla Martikainen – graafinen
suunnittelu ja valokuvaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti