Assarin salatut elämät

Kuva Marko Mäkinen

Urbaanin sanakirjan mukaan vlogi on ”video jossa tyyppi puhuu jostain aiheesta”. Teatteri Jurkan tuoreessa monologissa Das Ria – diivan kuolema tyyppi on näyttelijä Ria Kataja, joka puhuu monestakin aiheesta ja monen tyypin suulla.

Elokuvan kuvauspaikalla ovat ainakin tuotantoharjoittelija Alli, diiva Ritva, ohjaaja, pari näyttelijää, tuottaja ja toimittajia. On yleisö, joka on joutunut koomisen lehdistötilaisuuden sopulilaumaksi. Odotellaan kaiken alkamista ja sähläillään, leivät saadaan mutta mehut puuttuvat. Alli hoitaa, niin kuin vain parikymppinen harkkari - pian assari - filmituotannon tuoksinassa osaa, ja kohta ollaankin jo täydessä vauhdissa.

Mutta otetaan vielä askel taaksepäin: Kataja lämmittelee jo ennen ennakkoesitystä someyleisöä, joka näkee videoblogissa arkisesti työtään ja päivän tapahtumia kelailevan näyttelijän. Otokset ovat paitsi digiajan markkinointia oikeastaan vaivaannuttavaa katsottavaa. Sama olon hankalaksi saava tirkistelyn sävy säilyy myös teatterin lavalla. Epävarmuuttaan kipuileva Alli tutkii tietään ja mahdollisuuksiaan elämässä. Äitikin soittaa, ja menneisyyden traaginen salaisuus piinaa.

Minna Koskelan käsikirjoitus ja ohjaus nivoo yhteen tositv-ajan hashtageineen, joulunalussesonkiin hyvin istuvan pikkunäppärän komiikan ja ihmisyyden isot teemat. Androgyne filmsin tuotantoharjoittelija Alli tuo mustassa pipossaan ja panosvyötä muistuttavassa varustelussaan väistämättä mieleen tehtäväänsä suorittavan terroristin. 

Alli pääsee suuren diivan apulaiseksi, mutta sortuu tirkistelemään idoliaan. Muutkin toki tirkistelevät: kuka milloinkin on kenen kanssa? Kenen mielenterveys järkkyy ja mitä produktiossa lopulta tapahtuu? Oliko se tottakaan vai pelkkä kuva todellisuudesta, heijastus? Jälkeenpäin sitä ei muista edes terhakkaasti karismaansa kannatteleva Ritva, hänelle kun ihmiset edustavat vain askelmia oman uran tikapuilla.

Das Ria – diivan kuolema on ilmeikkään Ria Katajan näköinen esitys ja muuntautumiskykyisen esittäjän taidonnäyte. Kataja vie kohtaukset nimiinsä vakuuttavasti minimalistisin elein. Hahmot piirtyvät niukalla rekvisiitalla, tarvitaan vain tuoli, mikrofoni, irtoviikset ja silmälasit.

Nykyajan huomiotaloudessa paikkaansa etsivillä mobiililaite on kädessä kuin ase. Poukkoilu tykkäysten perässä saattaa tuottaa hauskoja tilanteita teatteriin ja valkokankaalle, mutta jättää seuraajilleen metallisen sivumaun.  

Kuva Marko Mäkinen

Teatteri Jurkka: Das Ria – diivan kuolema

Ennakkonäytös 17.11.2015
Roolissa: Ria Kataja

Käsikirjoitus ja ohjaus: Minna Koskela