Vallankumous kurkottaa kylpyammeesta

Kuva Raisa Kilpeläinen

Anarkia ja individualismi, valta ja väkivalta, kansanvalta ja diktatuuri sekä muutama muukin periaatteen kysymys herättää nyt kiihkeitä tunteita näyttämöllä. Ja miten lennokkaasti!

Kyse on teatterista teatterissa: Charentonin mielisairaalan potilasjoukko esittää näytelmää, jossa Ranskan vallankumoussankari Jean-Paul Marat ja filosofi, markiisi de Sade kohtaavat. Juha Hurmeen ohjaus Marat/Sade nähtiin viime syksynä Teatteritalo Universumissa, nyt esitys on loikannut Helsingistä Espoon Kaupunginteatterin näyttämölle. Samalla kieli on vaihtunut ruotsista suomeksi.

Peter Weissin (1916-1982) näytelmän virallinen nimi Jean Paul Marat’n vainoaminen ja murha Charentonin mielisairaalan potilaiden näyttelijäryhmän esittämänä herra de Saden johdolla kertoo asian ytimekkäästi. Menossa on vallaton ja intensiivinen tapahtumien ketju, jossa Marat pääsee hengestään. Hullunkurinen potilasjoukko osallistuu – kukin vaivojensa ja taudinkuvansa mukaan – kiihkeään keskusteluun ja aatteiden taistoon.

Marat-parka istuu verisenä kylpyammeessaan, mutta nousee sieltä puolustamaan vallankumousta ja kansan vapautta. Samaan aikaan kiistelty valitusfilosofi, irstailijana ja perverssinä pidetty aristokraatti de Sade hakee nautintoa ja vapautusta sosiaalisista normeista. Painavista aiheistaan huolimatta vallankumouksen jälkeiset kuohut näyttäytyvät lavalla raikkaina ja ilmavina, tragiikan ja komiikan reunamilla liikehtivinä tunteiden aaltoina, joiden parissa yleisö saa vapautuneesti nauttia ja nauraa. Hulluttelu ulottuu etumaisella penkkirivillä istuvien syliin ja kauemmaksikin ja modernin teatterin tapaan myös osallistaa katsojia.

Weissin kirjoittama 1960-luvun näytelmäklassikko on Hurmeen käsittelyssä yhtä aikaa levottoman kuohkea ja koherentti kokonaisuus. Taitavan muusikkoryhmän vahva panos nostaa käsillä olevat aikatasot näkyviksi. Musiikin myötä 1700-luvun lopun kuohuvat vuodet ja Napoleonin ajan mielisairaalamiljöö lyövät kättä oman aikamme esitystaiteen kanssa.

Ei ole ihme, että ruotsinkielinen Marat/Sade palkittiin Thalia-palkinnolla 11.3.2019 esityksenä, jossa ”älykäs fyysinen näyttelijäntaide ja teatterileikki kukoistavat”.

Marat/Sade

Suomenkielinen ensi-ilta Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallissa 22.3.2019

Teksti Peter Weiss

Käännös Mikko Kilpi

Ohjaus Juha Hurme

Ohjaajan assistentti Meimi Taipale

Visuaalinen suunnittelu Raisa Kilpeläinen ja Kalle Ropponen

Alkuperäinen musiikki Hans-Martin Majewski

Äänisuunnittelu ja muusikot Martin Åkesson ja Mirva Tarvainen

Näyttämöllä: Carl Alm, Wilhelm Grotenfelt, Jon Henriksen, Paul Holländer, Paul Olin, Alma Pöysti, Matti Raita, Martina Roos ja Fabian Silén.

Tuotanto: Klockriketeatern, Sirius Teatern, Teater Mestola.

Puumiehen haiku

Yksi Tarton uusimmista teattereista on vuodesta 2008 lähtien toiminut Tartu Uus Teater. Sen kotinäyttämö on Lai-kadulla sijaitsevassa yliopiston entisessä kuntosalirakennuksessa. Parhaillaan teatterilla on käynnissä joukkorahoituskampanja, jonka tuella halutaan ostaa vanha talo omaksi ja luoda paikasta moderni esitystaiteiden keskus. 

Kuva: Gabriela Liivamägi

Sympaattisen tiilirakennuksen lämpiössä toivoo, että rahoituskampanja onnistuu. Väliaikabaari toimii arkipäivisin kahvilana, ja tarjolla on myös keittolounasta. Valikoimissa on drinkkien ja kahvien lisäksi mate-juomia ja matchaa kaminan lämmössä. Yleisö kulkee rennosti lasit kädessä katsomoon.

Teatterin produktioista huomiota on saanut erityisesti viimekesäinen Kremlin satakielet, joka kertoo Jaak Joalasta ja muista neuvostoajan virolaisista musiikkitähdistä. Suosittu esitys palaa taas tulevana kesänä. Sitä esitetään Narvassa Kreenholmin suljetulla tehdasalueella. 1800-luvulla Narva-joen äärelle rakennettu puuvillatehdas oli aikanaan Venäjän imperiumin suurin, se työllisti tsaarin aikana yli 10 000 työntekijää. Nyt hylätty tehdaskompleksi tarjoaa puitteet erilaisille kulttuuritapahtumille, joilla myös pohjustetaan Narvan pyrkimyksiä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2024. 

Maaliskuun alussa Tartu Uus Teaterissa ensi-iltansa saanut Puumees (Puumies) on haikea ja rustiikkiromanttinen kertomus, jonka on kirjoittanut ja teatterille ohjannut valaistustaiteilijana tunnettu Rene Liivamägi. Esitys pohjautuu ohjaajan isoisän tarinaan ja kertoo laajemminkin vanhan kansan elämästä. Pystylaudoitettu näyttämökuva tarjoaa kurkistuksia maaseudulle, ihmissuhteisiin, onnen tavoitteluun ja käden taitoihin. Nuori isäntä toivottaa tervetulleeksi puutöihin: nyt tehdään jokaiselle oma puinen matkalaukku. Mestarin opissa rakenteesta tulee tukeva ja kannesta pitävä. Se, millä kukin laukkunsa täyttää, onkin sitten eri juttu.

Kohtaukset leikkivät valon ja varjon kontrasteilla ja pimeän sävyillä. Synkkä ei näytelmä silti ole, vaan eräänlainen kevyt huokaus, harhailua hämärässä, jossa valokiila osuu elämän sattumuksiin. Musiikkivalinnat korostavat tunnelmanvaihdoksia. Näyttämöllä virolaisyleisöä ilahduttaa myös Margus Mikomägi, joka on viime vuosina työskennellyt pääasiassa teatterikriitikon ja toimittajan roolissa. Vanhan isännän osa on Mikomäen ensimmäinen näyttelijäntyö 15 vuoteen. Karismaattisen hahmon suoritus sujuu konkarin varmuudella.

Rene Liivamägi: Puumees

Tartu Uus Teater

ROOLEISSA:

Margus Mikomägi

Anneli Rahkema (Rakvere Teater)
Helgut Rosenthal
Henri Otsing
Peep Peedumäe

Puvustus Kristjan Suits (Tallinna Linnateater)

Musiikki: Tanel Kadalipp

Videot: Carmen Seljamaa

Dramaturgin assistentti: Kiti Pöld