Kerrosten välissä, ihmisten ohitse

Viemärivesi lorisee, kengännauhojen solmiminen vaatii paneutuvaa keskittymistä, oven alta luiskahtaa sisään mystinen kirje. Karu ja rähjäinen kellaritila luo taustan, jonka harmaudesta pienet yksityiskohdat zoomautuvat esiin. Harold Pinterin (1930–2008) pienoisnäytelmä Ruokahissi houkuttelee näkemään merkityksiä sielläkin, missä niitä ei ole.

Santeri Kinnunen (vas.) ja Esa-Matti Lång.
Kuva Mitro Härkönen.

Pinterin kierossa komediassa kaksi palkkamurhaajaa odottaa pomoltaan tappokäskyä hämärässä kellarihuoneistossa. Ben (Santeri Kinnunen) ja Gus (Esa-Matti Lång) ovat ganstereiksi vähän hölmöjä ja rooleihinsa alistuneita, parivaljakkona kuin vanha aviopari, joka ei enää jaksa pyristellä irti asetelmansa siteistä. 

He puhuvat perienglantilaiseen tapaan teenkeitosta ja jalkapallosta, mutta sanailu on irrelevanttia eikä johda toimintaan. Odottelu käy molempien hermoille, katsojallekaan ei kerrota kuka on uhri, miksi murha tehdään ja kuka sen on tilannut.

Mitä enemmän tarinassa on aukkokohtia, sitä innokkaammin mieli alkaa niitä täyttää. Se on tarkoituskin. Myös Samuel Becket, Pinterin aikalainen ja ystävä, on käyttänyt paradokseja suosivaa absurdismia näytelmissään. Vaikka vuonna 1957 kirjoitettu Ruokahissi on kiinni oman aikansa viitekehyksessä, eivät ahdistus ja elämän mielettömyys teemoina vanhene. Vesa Vierikon ohjauksessa kylmänkalseasta tilanteesta löytyy myös huumorin sävyjä, ja huipputekijät sujahtavat 50-luvun kostyymeihin vakuuttavasti.

Jämähtäneelle tilanteelle voi helposti löytää vastaavuutta sekä historiasta että nykyarjesta. Vallankäytön problematiikka peilautuu monista pinnoista, niistä syvimmällä lienevät juutalaistaustaisen Pinterin omat lapsuudenkokemukset. Valtapelin ohessa Pinter tarjoilee pureskeltavaksi vaatimuksia ja odotuksia, pelkoa ja syyllisyyttä, petosta ja uskollisuutta. Kommunikaatio on minimalistista, oudot uutiset päivän sanomalehdessä tuottavat onttoja ällistyksen huudahduksia. Tämän päivän analogia wow-ilmiöineen löytyy somemaailmasta.

Kerrosten välissä liikkuva ruokahissi viimein liikauttaa sommitelmaa kellariin kolahtaessaan. Kun mikään ei ole varmaa, voi huomata kuvan käännähtävän ja joutua itse pian maalitauluksi.

 

Harold Pinter: Ruokahissi
Suomen Kansallisteatterin Omapohja

Rooleissa Santeri Kinnunen ja Esa-Matti Long
Ohjaus Vesa Vierikko
Suomennos Lauri Sipari
Dramatugia Eva Buchwald
Lavastus ja pukusuunnittelu Auli Turtiainen
Valosuunnittelu Matti Tiilama
Äänisuunnittelu Jani Peltola