Somemyrsky ravistelee akateemista uskoa

Yhteiskunnallisista tarkastelukulmistaan tunnetun ohjaajan, näytelmäkirjailija Juha Jokelan Dosentit sai vihdoin kantaesityksensä Suomen Kansallisteatterissa. Koronatilanteen vuoksi vuodella siirtynyt näytelmä hahmottelee näkökulmia nykymaailmaan tieteellisen viitekehyksen sisällä. Keskiössä on ideaaleilleen uskollinen professori, joka kipuilee teorioiden ja yksityiselämänsä solmukohdissa. 

Kuvassa Marja Salo ja Ria Kataja. Kuva Katri Naukkarinen.

Jokelan tekemä taustatyö on vaikuttava, tietä viitoittavat mm. filosofit Foucault, Wittgenstein ja Weil. Esiin nostetaan ainakin yliopistomaailman rakenteet ja nykytila valtataisteluineen, aivovuoto, tutkijoiden pahoinvointi ja akateeminen tieteenperintö. Sosiaalipsykologian professori Johanna Virtanen (Ria Kataja) yrittää tutkimusprojektissaan pureutua niihin kaikkiin, mutta huonostihan siinä käy. 

Viereisellä penkillä istuneen kokemusasiantuntijan, emeritusprofessorin, mielestä lavalla nähtiin varsin uskottava suoritus. Näyttelijäkaarti on rooleissansa vakuuttava ja Ria Katajan suoritus suorastaan huima. Vain jakkunsa riisumalla hän vaihtaa roolia tiukkailmeisestä professorista abiturienttipojastaan huolehtivan äidin moodiin. Kotioloja sotkee lisäksi ex-mies, joka niin ikään puuhaa akateemisessa maailmassa sekä ulkomainen kollega, jolle osoitetaan rakkaudentunnustuksia videopuheluissa. Siirtymissä kotisohvalta palaveripöytään ja yliopistoruokalasta tutkijankammioon auttaa vähäeleinen mutta oivaltava liikkuvien elementtien käyttö ja videoprojisoinnit. Jälleen kerran täydet pisteet Suuren näyttämön lavastukselle. 

Professorin yksityiselämän raottaminen on tarpeellinen sivujuonne, muuten vuolaana virtaava teksti olisi voinut upottaa katsojan tieteelliseen retoriikkaan. Liike-elämän konsulttipuhetta näytelmän tutkijat sekä kavahtavat että kritisoivat, mutta kuulevatko he omaa kieltään? Vaikka tiedemaailma kaipaa businessyhteyksiä, suopeita poliittisia päätöksiä ja rahoittajia, on yhteiseen ymmärrykseen saattava kommunikaatio vielä hakusessa. 

Voisi kysyä mitä esityksestä jää käteen katsojalle, jolla ei ole omaa kokemusta yliopistomaailmasta ja tarkastelee sitä kauempaa. Toivottavasti kuitenkin jotain, sillä loppua kohden mukaan tulee tummempia draaman sävyjä. Vankkumattomia periaatteitaan vaaliva idealisti kokee usein ympäristönsä uhkana, oli toimiala mikä tahansa, ja uupuminen vaanii työlleen intohimoisesti omistautuvia. Näin käy myös yliopistoprofessorille, jonka työ joutuu raivokkaan twiittivyöryn ja somehyökkäyksen kohteeksi. Julkinen teilaaminen ja henkilökohtaiset solvaukset vievät lopulta työkyvyn. Onkin sääli, jos tie eteenpäin aukeaa vain niille, jotka huutavat kovimmin. 

Suomen Kansallisteatteri: Dosentit

Rooleissa Hannu-Pekka Björkman, Ria Kataja, Tommi Korpela, Maria Kuusiluoma, Otto Rokka (TeaK) ja Marja Salo sekä videolla Snezhina Petrova

Ohjaus Juha Jokela
Lavastus Kati Lukka
Pukusuunnittelu Auli Turtiainen
Valosuunnittelu Nadja Räikkä
Musiikki ja äänisuunnittelu Tuuli Kyttälä
Videosuunnittelu Timo Teräväinen
Naamioinnin suunnittelu Tuire Kerälä
Dramaturgit Minna Leino ja Hanna Suutela
Ohjaajan assistentit Alise Polačenko ja Venla Pulkkinen