Pehmonallella päin näköä

Satu-Tuuli Karhu ja Juho Uusitalo. Kuva Marko Mäkinen.

 

Pehmonallekasat huoneen nurkissa ja pilvikuvioita repsottava tapetti paljastavat: lastenhuoneessa ollaan, mutta mitä tänne tultiinkaan tekemään? 

Jotain lastennäytelmää tai leffaa harjoitellaan, toinen näyttelijä saa olla cowboy, toinen astronautti, vau! Tommi Korpelaakin odotellaan paikalle, mutta homma ei oikein käynnisty. 

Lavalla ovat Satu-Tuuli ja Juho, opiskeluajan kaverit ja kollegat, joiden ura on kulkenut vähän eri teitä. Tai sitten se vain tuntuu siltä, sillä kateus, kunnianhimo, häpeä ja monet muutkin hankalat tunteet ovat mukana kuvioissa. Toinen on elättänyt itsensä satunnaistöillä ja siivouksella, toinen raivannut tietään menestykseen uhraamalla itsensä ja vapaa-aikansa työtilaisuuksille. Törmäykset, rajutkin, ovat väistämättömiä.

Laura Mattilan Buzz ja minä Teatteri Jurkassa on esitys kateudesta ja kilpailusta, leikkiä ja huumoria unohtamatta. Mattila on kirjoittanut ja ohjannut metadraaman, jossa taiteenlaji tutkii omia asetelmia ja käytäntöjään. Sekaan heitellään tuttuja nimiä Tarmo Mannista Juha Hurmeeseen, ja sehän toki yleisöä kiinnostaa. Mattila itsekin pääsee lavalle Satu-Tuuli Karhun huikean parodiakohtauksen hahmona. 

Perusasetelma on ikiaikainen ja juontuu juuri lastenkamariajoista. Me kaikki haluamme tavoitella rakkautta ja toisten hyväksyntää. Toy Story -elokuvassa cowboylelu Woody kilpailee uutuuslelu Buzz Lightyearin kanssa pikkuisen omistajansa suosiosta. Vuoden 1969 Apollo 11 -lennolla Buzz Aldrin astui kuun pinnalle, mutta vasta Neil Armstrongin jälkeen.

Parituntinen esitys on kahdelle näyttelijälle rankka ponnistus, sillä kierimistä, hyppimistä ja punnerrusliikkeitä on paljon. Raisut eleet ja raikuvat äänenpainot saavat kuitenkin pienessä huoneteatterissa korostuneet mittasuhteet. Kun osaavien näyttelijöiden mielenliikkeet ja silmäkulmassa kimmeltävät kyyneleet näkyvät vaivatta katsomon viimeiselle riville, voisi tätä herkkyyttä hyödyntää toisinkin. Kaiken replikoinnin ei tarvitse asettua akselin forte-pianissimo ääripäihin.

Niin kuin Jurkassa usein, kaikki ulko-ovet ja ikkunat ovat esityksen käytössä. Joskus mietin miten kadulla liikuskelevat näytelmähahmot mahtavat huvittaa Vironkadun asukkaita ja kulkijoita. 

Teatteri Jurkka: Buzz ja minä
Näyttämöllä: Satu Tuuli Karhu ja Juho Uusitalo
Kirjoittanut ja ohjannut: Laura Mattila
Äänisuunnittelu: Markus Tapio
Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen