Kuva Katri Naukkarinen. |
Kjell Westön Rikinkeltainen taivas (Otava 2017) on kolmen sukupolven kuvaus, joka kattaa suomen-ruotsalaisen ystäväpiirin vaiheet 1960-luvulta tähän päivään. Kiitetty romaani on nyt sovitettu Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle.
Kirjan lukenut katsoja voi joko hämmentyä tai ilahtua. Dramatisointi ja ohjaus noudattelevat hyvinkin teoksen juonikuvioita, ja se varmasti auttaa seuraamaan tapahtumia.
Mutta runsaasti henkilöitä, monia tapahtumia ja vuosikymmeniä
kattavaa kertomusta ei saisi taipumaan näyttämölle ilman radikaaleja ratkaisuja.
Avuksi onkin otettu nerokkaita keinoja. Päähenkilö on lavalla samaan aikaan
nuorena poikana ja kuuttakymppiä lähestyvänä kertojana. Hän juoksuttaa tarinaa tallentamalla
sitä sanelulaitteeseen ja kuuntelemalla siitä katkelmia.
Kohtaukset limittyvät ja
toistuvat ja ne esitetään kuin fragmentteina todellisuudesta. Toistoa hyödynnetään
vahvasti, ja lopulta ei olekaan väliä sillä, kuinka tarkasti näytelmä kuljettaa
Westön tekstiä. Kyse on paljon enemmästä: kyvystämme rakastaa ja muistaa.
Kertoja
on keskiluokkainen kirjailija K (Timo Tuominen / Pyry Nikkilä),
jonka elämä on vuosikymmenten ajan kietoutunut varakkaan Rabellin sisarusten
vaiheisiin. Rakkaus Stella Rabelliin (Annika Poijärvi) syttyi jo
pikkupoikana, eikä pari pyristelyistään huolimatta oikein koskaan pääse toisistaan
eroon. Kuljetaan tietysti tuttuja helsinkiläiskatuja ja saaristomaisemissa.
Esityksessä
kuultava musiikki korostaa nostalgiaa, fyysinen esitystapa ja rajuksikin
yltyvät tanssikohtaukset nostavat näyttämöversion irti proosateoksesta. Vaikuttavinta
on kuitenkin kääntää näyttämön backstage kohti yleisöä. Näin meille havainnollistetaan
elämä, näin se meni mutta olisi voinut mennä toisinkin. Muistot ovat epävarmoja,
niiden oikeellisuutta ei voi taata. Mitä me oikeastaan muistamme siitä, mitä
tapahtui? Minkälaiset haavat ja arvet me jätämme toisiimme?
Kjell
Westö: Rikinkeltainen taivas
ROOLEISSA
Pirjo
Lonka, Pyry Nikkilä, Annika Poijärvi, Johannes Purovaara, Timo Tuominen ja Juha
Varis.
Ohjaus
Juhana von Bagh
Dramatisointi
Michael Baran
Suomennos
Laura Beck
Koreografia
Jyrki Karttunen
Lavastus
Kati Lukka
Pukusuunnittelu
Tarja Simone
Valosuunnittelu
Ville Toikka
Äänisuunnittelu
Tatu Nenonen
Videosuunnittelu
Pyry Hyttinen
Naamioinnin
suunnittelu Jari Kettunen
Ohjaajan
assistentti Alise Polačenko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti