Kissani Jugoslavia
Kansallisteatterin Willensaunassa kertoo Kosovon albaanien tarinaa Pajtim
Statovcin palkitun esikoisteoksen mukaan. Kotoutumisen haasteet ovat Balkanin
sotaa Suomeen paenneen perheen ongelmista vain pieni osa. Toiseuden ja
ulkopuolisuuden ahdistus kuorruttuu henkilökohtaisen elämän painolastilla.
 |
| Ville Tiihonen ja Toni Harjajärvi. Kuva Tommi Mattila. |
Kissani Jugoslavia -näytelmässä kipu
vetää syvän viillon halki vuosikymmenten. Näkökulmia syihin ja seurauksiin raottavat
perheen äiti Emine (Sari Puumalainen)
ja poika Bekim (Toni
Harjajärvi),
joiden erilaisia maailmoja katsojille tarjoillaan pyörivän näyttämön molemmin
puolin.
Avautuu huimia näköaloja Josip Broz Titon Jugoslaviaan
1980-luvulla. Emine varttuu aikuiseksi vain taipuakseen miehen tahtoon. Perhe
revitään juuriltaan ja poika kasvaa oudossa kylmässä maassa etsien identiteettiään.
Elämää Suomessa hallitsevat pelko ja häpeä.
Johanna Freundlichin ohjaama ja Eva Buchwaldin dramatisoima esitys on runsas ja aistillinen. On monenlaisia hajuja, märän villan tuoksua ja jalkahikeä, erikoisia lyömäsoittimia, ruusunpunaisia häävalmisteluja ja eksoottista laulumusiikkia. Monella aikatasolla liikkuva tarina leikittelee maagisilla kuvilla ja eläimistöstä on helppo löytää symboliikkaa. Kun Bekim hankkii kotiinsa lemmikin, kuningasboan, hän peilaa käärmeeseen minuuspohdintaansa. Homobaarista löytyvä huikea kissa (Ville Tiihonen) johdattaa nöyryytysten kautta kohti hyväksyntää.
Traagisten elämäntarinoiden juoksussa taiteillaan sentimentaalisuuden muurin harjalla, mutta onneksi vältytään putoamasta sudenkuoppaan. Roolisuoritukset ovat kauttaaltaan hienovireisiä ja tarkkoja. Toni Harjajärvi debytoi Kansallisteatterissa Bekimin roolissa herkän ilmeikkäästi. Ville Tiihonen osoittaa taas huiman muuntautumiskykynsä ja Sari Puumalainen muuntuu hehkeästä neidosta alistuneeksi perheenäidiksi. Esityksen synkin hahmo lienee kuitenkin perheen isä Bajram (Petri Liski), jonka hahmo on jylhä ja etäinen, elämäänsä pettynyt mies. Kysymys ”mitä sinä haluat elämältä?” on hänelle liian vaikea vastattavaksi, on helpompaa kuvitella mitä haluaa kuolemaltaan.
Johanna Freundlichin ohjaama ja Eva Buchwaldin dramatisoima esitys on runsas ja aistillinen. On monenlaisia hajuja, märän villan tuoksua ja jalkahikeä, erikoisia lyömäsoittimia, ruusunpunaisia häävalmisteluja ja eksoottista laulumusiikkia. Monella aikatasolla liikkuva tarina leikittelee maagisilla kuvilla ja eläimistöstä on helppo löytää symboliikkaa. Kun Bekim hankkii kotiinsa lemmikin, kuningasboan, hän peilaa käärmeeseen minuuspohdintaansa. Homobaarista löytyvä huikea kissa (Ville Tiihonen) johdattaa nöyryytysten kautta kohti hyväksyntää.
Traagisten elämäntarinoiden juoksussa taiteillaan sentimentaalisuuden muurin harjalla, mutta onneksi vältytään putoamasta sudenkuoppaan. Roolisuoritukset ovat kauttaaltaan hienovireisiä ja tarkkoja. Toni Harjajärvi debytoi Kansallisteatterissa Bekimin roolissa herkän ilmeikkäästi. Ville Tiihonen osoittaa taas huiman muuntautumiskykynsä ja Sari Puumalainen muuntuu hehkeästä neidosta alistuneeksi perheenäidiksi. Esityksen synkin hahmo lienee kuitenkin perheen isä Bajram (Petri Liski), jonka hahmo on jylhä ja etäinen, elämäänsä pettynyt mies. Kysymys ”mitä sinä haluat elämältä?” on hänelle liian vaikea vastattavaksi, on helpompaa kuvitella mitä haluaa kuolemaltaan.
Pajtim
Statovci: Kissani Jugoslavia
Suomen
Kansallisteatteri, Willensauna
Rooleissa:
Toni Harjajärvi, Petri Liski, Sari Puumalainen ja Ville Tiihonen
Ohjaus
Johanna Freundlich
Dramatisointi
Eva Buchwald
Lavastus
Katri Rentto
Pukusuunnittelu
Emilia Eriksson
Valosuunnittelu
Kalle Ropponen
Äänisuunnittelu
Antti Puumalainen
Naamioinnin
suunnittelu Petra Kuntsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti