 |
| Susanna Mikkonen ja Santeri Kinnunen. Kuva Tapio Vanhatalo. |
Ajatus
on kyllä kutkuttava: kuinka monesti me yritämmekään ennakkoon pohtia asioiden
kulkua ja tapahtumien käänteitä?
Entä jos tietäisimme missä olemme vuosien kuluttua, ja mitä meille tapahtuu? Henrik Ibsenin perhedraamassa Nukkekoti (1879) päähenkilö Nora lähti kotoaan ovet paukkuen ja palaa nyt samasta ovesta takaisin viidentoista vuoden jälkeen.
Entä jos tietäisimme missä olemme vuosien kuluttua, ja mitä meille tapahtuu? Henrik Ibsenin perhedraamassa Nukkekoti (1879) päähenkilö Nora lähti kotoaan ovet paukkuen ja palaa nyt samasta ovesta takaisin viidentoista vuoden jälkeen.
Yhdysvaltalainen
Lucas Hnath on kirjoittanut
Noran tarinalle jatkoa näytelmässään Nukkekoti,
osa 2 (A
Doll's House, Part 2), jota viime vuonna esitettiin Broadwayllä. Näytelmä
nähdään nyt siis varsin tuoreena suomennoksena Helsingin Kaupunginteatterin Pienellä
näyttämöllä.
Nora törmää luutuneisiin asenteisiin heti kotiovensa kynnyksellä. Riitahan siitä syntyy. Anne Marie (Ursula Salo) on juureva vanhan ajan taloudenhoitaja, joka ei voi ymmärtää että naisellakin on oma ääni ja tahto. Maailmalla menestynyt Nora (Susanna Mikkonen) on kirjoittanut kirjan elämästään ja saanut feministisillä teoillaan myös vihamiehiä. Nyt eräs tuomari uhkaa paljastaa, että Nora on yhä naimisissa, jollei Nora peru puheitaan. Siksi onkin paikallaan tavata aviomies Torvald (Santeri Kinnunen).
Nora törmää luutuneisiin asenteisiin heti kotiovensa kynnyksellä. Riitahan siitä syntyy. Anne Marie (Ursula Salo) on juureva vanhan ajan taloudenhoitaja, joka ei voi ymmärtää että naisellakin on oma ääni ja tahto. Maailmalla menestynyt Nora (Susanna Mikkonen) on kirjoittanut kirjan elämästään ja saanut feministisillä teoillaan myös vihamiehiä. Nyt eräs tuomari uhkaa paljastaa, että Nora on yhä naimisissa, jollei Nora peru puheitaan. Siksi onkin paikallaan tavata aviomies Torvald (Santeri Kinnunen).
Käsitykset
siitä, mitä naimisissa oleva nainen sai tehdä eivät 1800-luvun lopussa muuttuneet
hetkessä - ei edes 15 vuodessa. Norakin unelmoi ajasta kaksi-kolmekymmentä vuotta eteenpäin, jolloin
ehkä koittaisi liberaalimpi aikakausi. Toisin kävi, ja ehkä siksi lavalle
luodaan nyt jyrkempää kontrastia. Epookkipuvustus antaa viitteitä menneestä
maailmasta, mutta dialogia käydään kovin tutunkuuloisella puhekielellä. Halutaan
osoittaa, kuinka ongelmat ovat edelleen olemassa, ja sovinnaisuusajattelusta on
nyky-yhteiskunnassakin vaikea irrottautua. Naisen tahto tuntuu edelleen olevan miehen
taskussa, ja klassisen naisellisesti Norakin sortuu lavalla sievään saivarteluun
ja ironiaan.
Kyse on silti vakavista asioista vallasta, vastuusta ja vapaudesta, ja siinä samalla myös rakastamisen vaikeudesta. Harmillisesti näytelmän jännite kärsii liiasta selittelystä, vahvat naishahmot kun puhuvat Torvaldin suohon. Katsomossa ollaan kuin avioliittodraaman salakuuntelijoita, ja se vaivaannuttaa. Siinä melskeessä tuolejakin rikotaan niin, että säpäleet lentävät. Juonitteluun osallistuu myös Noran ja Torvaldin aikuinen tytär Emmy (Elina Hietala), jonka rakkaudensokea usko sulhaseensa on jo melko kiusallista kuultavaa.
Kiinnostavaa on, että erilaisia Nora-tulkintoja voi tänä talvena Helsingissä nähdä kaksin kappalein. Ne kannattaa katsoa molemmat. Teatteri Jurkan ohjelmistossa on Alma Lehmuskallion ohjaus, jossa naiseuden ja sovinnaisuuden rajoja rikotaan ja ristiriitoja ratkotaan kahden Noran avulla. Kirjoitukseni Jurkan Norasta täällä.
Ihmiset, niin naiset kuin miehetkin, ovat usein aikakautensa ajattelun vankeja, ja vain harva uskaltaa olla toisinajattelija ja -tekijä.
Kyse on silti vakavista asioista vallasta, vastuusta ja vapaudesta, ja siinä samalla myös rakastamisen vaikeudesta. Harmillisesti näytelmän jännite kärsii liiasta selittelystä, vahvat naishahmot kun puhuvat Torvaldin suohon. Katsomossa ollaan kuin avioliittodraaman salakuuntelijoita, ja se vaivaannuttaa. Siinä melskeessä tuolejakin rikotaan niin, että säpäleet lentävät. Juonitteluun osallistuu myös Noran ja Torvaldin aikuinen tytär Emmy (Elina Hietala), jonka rakkaudensokea usko sulhaseensa on jo melko kiusallista kuultavaa.
Kiinnostavaa on, että erilaisia Nora-tulkintoja voi tänä talvena Helsingissä nähdä kaksin kappalein. Ne kannattaa katsoa molemmat. Teatteri Jurkan ohjelmistossa on Alma Lehmuskallion ohjaus, jossa naiseuden ja sovinnaisuuden rajoja rikotaan ja ristiriitoja ratkotaan kahden Noran avulla. Kirjoitukseni Jurkan Norasta täällä.
Ihmiset, niin naiset kuin miehetkin, ovat usein aikakautensa ajattelun vankeja, ja vain harva uskaltaa olla toisinajattelija ja -tekijä.
Helsingin Kaupunginteatteri: Nukkekoti, osa 2
(A Doll's House, Part 2, 2017)
(A Doll's House, Part 2, 2017)
Suomennos Reita Lounatvuori
Ohjaus Liisa Mustonen
Lavastus ja puvut Antti Mattila
Valosuunnittelu William Iles
Äänisuunnittelu Eradj Nazimov
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti