Koskaan ei liene liian aikaista – tai myöhäistä – puhua alistamisesta, vallankäytöstä ja normeista vapautumisesta.
Kuvassa Rosanna Kemppi, Kreeta Salminen
Kuvaaja Marko Mäkinen.
|
Alma Lehmuskallion raikkaassa ohjauksessa Noran hahmoja on kaksi. He asettuvat toistensa peiliksi, tunnistavat samoja raivon, vihan ja ihanan kevytmielisyyden tunteita. Nuoret Norat (Kreeta Salminen ja Rosanna Kemppi) saavat voimaa toisistaan ja kommentoivat piikikkäästi yhtä lailla viktoriaanisia avioliittonormeja kuin nykyäidin rooliin kohdistuvia vaatimuksia. He heittäytyvät suoranaiseen hulluuteen ja laittavat itsensä pidäkkeettömästi likoon, oksentavat ja ryömivät maton alla etsien sinne lakaistuja naisen tarpeita. Sieltä löytyvät niin ilo, itsetunto, itsenäisyys, päätöksenteko kuin seksuaalisuuskin.
Jurkan
pieni teatterihuone on Norassa saatu
vaikuttamaan kokoaan suuremmalta. Yleisö joutuu samalla kuin huomaamattaan sukeltamaan
naisten yksityiseen elämänpiiriin. Salmisen ja Kempin avoin vuoropuhelu ja henkilökohtaiset
elämänpohdinnat liikuttavat tapahtumien painopistettä tilassa. Näin kaksituntisen
esityksen laajalle tunneskaalalle saadaan tarpeellista väljyyttä.
Jos äitiyden kaava oli 1800-luvulla kapea, on se sitä vieläkin. Monen naisen valintoja ohjaavat yleiset normit ja sovinnaisuuskäsitykset. Asiasta on syytäkin puhua. Rankaksi ja rasittavaksikin asian käsittely äityy kuitenkin, kun taustanauhalta kuunnellaan kertomuksia uralleen ja vakaumukselleen omistautuneiden äitien vaikeista ratkaisuista. Näyttelijät makoilevat patjalla, etsivät asentoa ja järkevää sanottavaa. Mutta joskus arki toki on pitkästyttävää, hankalaa ja epävarmaa, sukupuolesta riippumatta.
Teatteri Jurkka Nora
Teksti: Marie Kajava, Henrik Ibsen ja työryhmä
Ohjaus: Alma Lehmuskallio
Näyttämöllä: Rosanna Kemppi ja Kreeta Salminen
Dramaturgia: Marie Kajava ja Alma Lehmuskallio
Äänisuunnittelu ja musiikki: Viljami Lehtonen
Skenografia: Veera-Maija Murtola
Valot: Viljami Lehtonen, Veera-Maija Murtola ja Saku Kaukiainen
Jos äitiyden kaava oli 1800-luvulla kapea, on se sitä vieläkin. Monen naisen valintoja ohjaavat yleiset normit ja sovinnaisuuskäsitykset. Asiasta on syytäkin puhua. Rankaksi ja rasittavaksikin asian käsittely äityy kuitenkin, kun taustanauhalta kuunnellaan kertomuksia uralleen ja vakaumukselleen omistautuneiden äitien vaikeista ratkaisuista. Näyttelijät makoilevat patjalla, etsivät asentoa ja järkevää sanottavaa. Mutta joskus arki toki on pitkästyttävää, hankalaa ja epävarmaa, sukupuolesta riippumatta.
Teatteri Jurkka Nora
Teksti: Marie Kajava, Henrik Ibsen ja työryhmä
Ohjaus: Alma Lehmuskallio
Näyttämöllä: Rosanna Kemppi ja Kreeta Salminen
Dramaturgia: Marie Kajava ja Alma Lehmuskallio
Äänisuunnittelu ja musiikki: Viljami Lehtonen
Skenografia: Veera-Maija Murtola
Valot: Viljami Lehtonen, Veera-Maija Murtola ja Saku Kaukiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti