Kuvassa Taisto Reimaluoto. Kuva Lennart Laberenz. |
Asialla on pohjoisen sielunmaiseman tunteva Kristian Smeds, joka on herättänyt läpimurtonäytelmänsä Jääkuvia
(1996) uuteen eloon.
Lähtökohta on sama, vaikka välissä on kulunut parikymmentä
vuotta. Kuvat kertovat episodeja karusta ihmiselämästä, vihasta, uskonnosta,
rakkaudesta, kuolemasta. Myös alkoholilla, väkivallalla ja uskonnollisilla tabuilla
on osuutta asiassa. Mutta tässä näytelmässä ei mässäillä runsaudella, vaikka
aiheita riittääkin. Pikemminkin yksittäiset kuvat piirtävät itsensä esiin
minimalismin keinoin. Liikutaan itkun ja naurun rajapinnassa.
Smedsin
suoraviivaisen osoitteleva ohjaus kasaa yhteen pohjoissuomalaisen
suvun elämän peruskiviä. Tytär pyrkii suureen maailmaan, saa lapsen
ja palaa pettyneenä kotiin, viinaan menevä yksinhuoltajaäiti kaipaa miehen
kosketusta. Isät pysyvät poissa. On lapsi, joka hukkuu jäihin ja saarnamies,
joka manipuloi kuulijoitaan. ”Ihminen ei opi mitään”, hän tokaisee, ja
tottavie! Se tuntuu nykypäivänä olevan tuskallisen totta.
Monitaitoiset
näyttelijät yksi toisensa jälkeen osoittavat sanansa muutaman
katsomorivin kokoiselle yleisölle, ja sanat uppoavat maaliin. Ja niin kuin hyvässä tekstissä usein käy, yksityisestä tuleekin
yleistä. Kun alussa Taisto Reimaluodon
huikeasti esittämä vinksahtanut ressukka tuntee ahdistusta, siirtyy sama angsti
ja ihmisyyden hätä lopussa Petri
Mannisen oopperaa kuuntelevaan pukumieshahmoon. Tällaisia me ihmiset
olemme.
Jääkuvia on runollinen ihmisyyden dilemma, jossa takaovi jää auki, jotta toivo ja rakkaus kuitenkin löytäisivät kotiin.
Jääkuvia on runollinen ihmisyyden dilemma, jossa takaovi jää auki, jotta toivo ja rakkaus kuitenkin löytäisivät kotiin.
JääkuviaKansallisteatterin Lavaklubilla
Rooleissa: Pirjo Luoma-aho, Esa-Matti Long, Petri Manninen, Rea Mauranen ja Taisto
Reimaluoto.
Ohjaus
Kristian Smeds
Äänisuunnittelu
Sanna Salmenkallio
Valosuunnittelu
Teemu Nurmelin
Pukusuunnittelu
Heli Hynynen ja Kristian Smeds
Naamioinnin
suunnittelu Heikki Nylund ja Jari Kettunen
Ohjaajan
assistentti Hanna Rajakangas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti