tiistai 21. marraskuuta 2017

Ajan hylkäämät



Kuvassa Emmi Pesonen, Ella Pyhältö. Kuvaaja Marko Mäkinen

Jackie Kennedyn tädin Edith Bouvier Bealen ja tämän tyttären Edien kummallinen tarina on kiehtonut jo useita teatteri- ja elokuvantekijöitä. Teatteri Jurkassa nyt nähtävä ruotsalaisen Sara Stridsbergin näytelmä Putoamisen taito mukailee Michael Sucsyn tv-elokuvaa Grey Gardens vuodelta 2009.

New Yorkin seurapiireissä vaikuttaneet äiti ja tytär ovat vetäytyneet julkisuudelta syrjään luhistuvaan kartanoonsa. Elämä rapistuvassa talossa kissojen ja pesukarhujen kanssa kissanpissan, vanhojen roolivaatteiden ja muun roinan lemussa rajoittuu yhteen huoneeseen. Ulkomaailmasta muistuttaa vain punainen lankapuhelin, joka silloin tällöin pirahtaa vaativasti. Silloin asialla saattaa olla naisten asuinoloista huolestunut terveysviranomainen tai hyvää tarkoittava Jackie, jonka rahoilla voisi siivota talon kaikki 28 huonetta. Tai tilata paikalle puskutraktorin.

Mutta Edith ja Edie ovat hautautuneet muistoihinsa ja asemiinsa. Sairaalloinen symbioosi pitää heitä kiinni menneessä ja toisissaan. Ella Pyhältön huiman taitavasti esittämän Big Edie Bealen kasvonilmeet paljastavat hauraan, mutta julman vanhuksen. Hampaat louskuvat ja suupielet kiristyvät, kun hän syyllistää tytärtään ja vaatii palveluksia. Tytär olikin vahinko, ja pojat paljon parempia lapsia. Emmi Pesonen Little Edie Bealena on ikuisesti iso lapsi, joka pyristelee pois vangitsevan äitisuhteen piiristä.

Ajan kulku on putoamista historiaan, oman elämänsä tarinaan. Niin kuin gravitaatio vetää kappaleita toisiinsa ja pitää satelliitit radoillaan, on äidin ja tyttären yhteys silti luonnonilmiöistä vahvimpia. Stridsbergin näytelmässä tavoitellaan suhteen rajoja, ja esityksen pituuskin Jurkan pikkuisella näyttämöllä hiukkasen venyy. Osaavien näyttelijöiden vuoksi sen mielellään hyväksyy.

Sara Stridsberg Putoamisen taito
Suomen kantaesitys Teatteri Jurkassa 

Näyttämöllä: Emmi Pesonen ja Ella Pyhältö
Käännös: Emmi Pesonen
Ohjaus: Sakari Kirjavainen
Lavastus ja pukusuunnittelu: Heidi Tsokkinen
Valo- ja äänisuunnittelu: Saku Kaukiainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti