Rahasta vai rakkaudesta?

Kuvassa: Sanna June-Hyde, Vappu Nalbantoglu ja Tuukka Leppänen
Kuva © Mirka Kleemola

Kun Maria Gustaava Jotuni (1880-1943) kirjoitti Kultaista vasikkaansa maailmansodan tunnelmissa 1918, oli ranskalainen laulajatar Edit Piaf vasta kolmivuotias taapero. Vuonna 1960 Piaf teki tunnetuksi laulun Non, je ne regrette rien, jonka melodia nyt vahvasti kehystää näytelmää Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Aika uhmakas leikkaus vuosikymmenten läpi!

Mutta rahan ja rakkauden, miehen ja naisen suhteesta kun puhutaan, ei kannata katua, taitaa Heidi Räsänen ohjauksessaan sanoa. Vahvat naiset tekevät mitä tahtovat, monessa sukupolvessa. Ja feministinä ja yhteiskunnallisten epäkohtien pohtijana tunnetun Jotunin teksti antaa iättömälle aiheelle lupaavat raamit. Kun vielä näytelmän päähenkilön nimi on Eedit (Vappu Nalbantoglu), on asetelma ajatuksia herättävä ja ajaton.

Alku ihastuttaa: selloa soittaa lintuihminen, hämyistä lavastusta kannattelevat tukevat ikihongat. Mieli etsii kiivaasti hienojen näyttämökuvien syvempiä merkityksiä. Sitten päästään asiaan, ja asiaa on paljon. Naiset puhuvat, mistäpä muusta kuin miehistä – ja rahasta. Lavalle tulee lisää henkilöitä, palvelija, perhettä, mutta aiheesta ei oikein päästä eteenpäin. Itse kunkin tavoitteena ja palvonnan kohteena on epäjumalaksi muodostunut raha, Raamatun Kultainen vasikka. Esitys jumittuu naisen asemaan ja mahdollisuuksiin, joita raha määrittää. Kumpi sitten tekee sen tarkemmin: raha vai rakkaus?

Metsän lintujen ja männynrunkojen lisäksi lavalla nähdään muitakin merkityksiä hakevia kuvia. Palvelija Liina (Ursula Salo) ahmii kermakakkua järkyttävällä vimmalla. Näyttelijäjoukon laulaessa melodiaa kukin omalla tavallaan varioiden on tuloksena lopulta upea, rytminen lintujen ääntelykohtaus. Perheen tyttären Lahjan (Helmi-Leena Nummela) energistä ja akrobaattista liikkumista seuraa mielellään.

Mutta jotain jää puuttumaan, eikä vastaus löydy aarniometsästäkään. Väärin voi tehdä vain lain sallimissa rajoissa. Tarinan ajankohtainen pohdinta viedään turhan sovinnolliseen päätökseen, jossa kaikki onkin hyvin. Olisin suonut kiivaan dialogin näyttävän tietä myös vaihtoehtoisiin polkuihin.

Helsingin kaupunginteatteri: Kultainen vasikka

ROOLEISSA Rooleissa Vappu Nalbantoglu, Tuukka Leppänen, Heidi Herala, Jari Pehkonen, Helmi-Leena Nummela, Sanna-June Hyde, Rauno Ahonen, Aino Seppo, Ursula Salo, Petrus Kähkönen.

TEKSTI Maria Jotuni
OHJAUS Heidi Räsänen
LAVASTUS Antti Mattila
PUKUSUUNNITTELU Sanna Levo
DRAMTURGI Henna Piirto
VALOSUUNNITTELU Mika Ijäs
ÄÄNISUUNNITTELU Eradj Nazimov
MUSIIKKI, SOVITUS JA SELLO Petrus Kähkönen
NAAMIOINTI Jutta Kainulainen
KAMPAUKSET Taina Tervo.