Ihmiskokeita ja koiria

Kaikki alkaa Weird Sistersin konsertissa. Tiedäthän tuon punkahtavan tyttöbändin, jonka laulajat ovat mustatukkaisia noitia. Ja sitten ollaankin kohta Glamisin taanin, Macbethin (Antti Luusuaniemi), kotona.

Kuvassa Katariina Kaitue ja Antti Luusuaniemi. Kuvaaja Mitro Härkönen.

Tyylikäs asunto hohtaa rosteripintoja monessa kerroksessa, portaita pitkin pääsee kattoterassille. Lady Macbeth (Katariina Kaitue) on kotosalla. Hän on yhtä aikaa villi ja viekoitteleva, raju ja tyylikäs vaihtuvissa mekoissaan, niin kuin porvariston hillittyä charmia huokuva viileä nykynainen.

Tämä voisi tapahtua juuri nyt, ja niin tapahtuukin, Kansallisteatterin Suuren näyttämön näytelmässä Macbeth. Shakespearen kuulun tragedian ovat suomentaneet ja sovittaneet Eva Buchwald ja Janne Reinikainen. Ja niin 1600-luvun juonenkäänteet sujuvasti taipuvat parempien perheiden illalliskutsuihin ja sukulaiskaunaan, aiheista universaaleimpiin. Samalla dialogi latistuu: paljon puhetta tyhjästä. Vaikka kuinka koettaa kuulla ja kuunnella, ei merkityksistä saa selvää.

Tuhon enteet voi kuitenkin aistia, ja parhaiten niitä välittävät taustavideot, Kansallisteatterin loistavasti hyödynnetty näyttämötekniikka, muuntuva ja moniaistinen kokonaisuus. Muusikko Joakim ”Jusu” Berghällin kiihkeä saksofoni mouruaa ja kaiken yllä mollottaa kohtalokas kuu. Se on elämää kuhiseva juustolautanen, bakteerien viljelyalusta, muuntuva organismi ja kloonattu perimä, joka säilöö tuhon ja mutaation siemenet.

Murhatyö on peruuttamaton, ja angstinen Macbeth näkee harhoja, vaikeroi kuin perheenisä ruotsalaisdekkarissa. Syyllisyys ei jätä rauhaan, vaan ajaa uusiin onnettomuuksiin. Kyse on vallasta ja vallan periytymisestä, ilman muuta, mutta myös ihmisen vastuusta ja ekologisesta perikadosta. Tämähän on meille jo arkipäivää. Ja surulliset koirahahmot videolla nyökyttävät päätään: ihminen tässä leikkii omalla kohtalollaan.

Lopulta myös pyrkyri mestataan, sillä petturuus vaanii joka kulman takana. Ja kun Macbethin pää on säkissä, sitä heitellään ilmaan kuin ryöstösaalista. Kunnes joku hoksaa ja huudahtaa ”Ei helvetti!” Ehkä ihmiskunnalla on sittenkin vielä toivoa.

Macbeth
Suomen Kansallisteatteri

ROOLEISSA;
KOLME NOITAA ”Weird Sisters” Sonja Kuittinen, Pihla Maalismaa ja Fanni Noroila
DUNCAN, Skotlannin kuningas Esko Salminen
MALCOLM, hänen poikansa Fanni Noroila
MACBETH, Glamisin taani, komentaja Duncanin armeijassa Antti Luusuaniemi
LADY MACBETH Katariina Kaitue
SEYTON, Macbethien avustaja Pihla Maalismaa
BANQUO, komentaja Duncanin armeijassa Seppo Pääkkönen
FLEANCE, hänen poikansa  Timo Kalliokoski / Elmeri Ylä-Rautio
MACDUFF, Fifen taani Tero Koponen
LADY MACDUFF Sonja Kuittinen
POIKA, heidän poikansa Timo Kalliokoski / Elmeri Ylä-Rautio
LENNOX, Lordi Karin Pacius

MUUSIKKO Joakim ”Jusu” Berghäll
OHJAUS Janne Reinikainen
SUOMENNOS JA SOVITUS Eva Buchwald ja Janne Reinikainen
DRAMATURGI Eva Buchwald
LAVASTUS Kati Lukka
PUKUSUUNNITTELU Tarja Simone
VALOSUUNNITTELU Max Wikström
MUSIIKKI JA ÄÄNISUUNNITTELU Timo Hietala
VIDEOSUUNNITTELU Henna-Riikka Halonen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Petra Kuntsi