Räjähtävä naiseus ja ne kirotut hiukset

Minä elän kuten itse elän, huutaa uhmakas Tähkäpää ja juoksee pitkin betonilattiaa. Vanhan budosalin karut puitteet ja laajat ulottuvuudet antavat TEHDAS Teatterin Tähkäpää – tornin diiva -esityksessä naiseuttaan etsivälle prinsessalle loistavasti tilaa sekä kiukutella että diivailla.

Riina Tikkanen ja Mickaël Stoeckel. Kuva Jussi Virkkumaa.

Vahvaan fyysiseen tanssi-ilmaisuun tukeutuva näytelmäteos on saanut lisämääreekseen näyttämörunoa ja kiitolaukkaa, eikä suotta. Tanssijat Riina Tikkanen ja Mickaël Stoeckel rimpuilevat toisissaan ja toisistaan irti välillä puoli vartaloa muoviputken sisässä, välillä teräsrullakon kyydissä tai suihkukaapissa pakkausmuoviin kietoutuneena.




Vastakohtaisuuksien vuoropuhelussa kohtaavat perusvoimat, valot ja varjot, jin ja jang.

Kiihkeärytminen esitys pohjautuu Pipsa Longan tekstiin, joka on itsenäinen osa palkitusta kuunnelmasta ja runokokoelmasta Pimeän nimi. Alma Rajalan ohjaus on runotekstille uskollinen, mutta samalla tarjoaa sille mahdollisuudet kasvaa vanhojen viljasiilojen ja kutomorakennusten suomiin korkeuksiin. Launaun hieno metallinsävyjä ja synteettisiä äänimaailmoja maalaileva musiikki korostaa nykynaisen ahdistusta ja ristiriitoja matkalla minuuteen.

Tyttö on aito primadonna, äksyilevä sadun Tähkäpää. Hän on lukinnut itsensä torniin, pyörii, ja näkee itsensä kolmesta suunnasta. Ilo, suru ja tuntematon pitävät hänelle seuraa. Mutta mieli tekee toki muutakin, sillä tämä prinsessa ei alistu. Raivottaren kiihkeydellä hän taistelee sekä ulkopuolisia odotuksia että naiseutensa erilaisia ilmentymiä vastaan. Hiukset, nuo vimmaisesti kasvavat, tuntuvat kuristavan Tähkäpään. Niistä on päästävä eroon, mutta se ei käy vain heittämällä ne alas tornista. Hiuksilla pyyhitään lattiaa ja vedetään köyttä, niiden kanssa aito disco queen tanssii diskopallon alla. Hiuksiin kietoutuu myös seksuaalisuuden voima, tyttö antautuu viettelykselle, antaa maistaa makeaa hunajaa.

Yleisöä liikutellaan näyttämötilassa kohtauksesta toiseen. Ratkaisu pitää otteessaan hyvin, vaikka ei olekaan uutta. Viimeksi samantapaiseen konseptiin oli istutettu pari vuotta sitten Jätkäsaaren Bunkkerissa Helsingissä esitetty Valtteri Raekallion Edustaja, joka pohjasi Eino Santasen runoihin.

Sukupuolirooleilla leikkivä esitys äityy villissä menossaan kimaltelevien asujen drag showksi. Lopulta on kyse itsen heijastumista, omasta ja muiden katseesta, joka kuvastuu lukuisista pinnoista ja peileistä. Kuten aito kansansatu, tämäkin päättyy moniselitteisen onnekkaasti. Tätä tyttöä ei kuitenkaan prinssi nouda, sillä Tähkäpää ratsastaa pois ihan itse.

Tähkäpää – Tornin diiva, esitykset Turussa Alfa-Centerillä, Raunistulantie 25.

Ohjaus: Alma Rajala
Lavastus: Johanna Latvala
Musiikki: Lau Nau
Puvustus ja maskeeraus: Maiju Tainio
Valot: Jarkko Forsman
Esiintyjät: Mickael Stoëckel ja Riina Tikkanen
Tuottaja: Jesper Dolgov
Valokuvat ja video: Jussi Virkkumaa

HUOM!
Tähkäpää-produktiota jatkaa ja laventaa TEHDAS Teatterin aulassa esillä oleva kuuden runoilijan teksti-installaatio Tähkäpään kuvastin, joka heijastelee Tähkäpää – tornin diiva -esityksen teemoja. Tähkäpään kuvastimen on toteuttanut Runoyhdistys Nihil Interitin kirjoittajaryhmä, jossa ovat mukana runoilijat Janette Hannukainen, Satu Heinola, Raisa Jäntti, Niina Oisalo, Tuula Sipilä ja Paula Taimi.