Miehen haava

Kuvassa Marja Salo, Esko Salminen ja Eero Aho. Kuva Stefan Bremer.

Kansallisteatterin kotikirjailijan Paavo Westerbergin näytelmässä Mahdolliset maailmat mies tarkastelee valintojaan 45-vuotisen elämänsä näköalapaikalta. Suurennuslasin alle joutuvat psyyken kerrosten lisäksi suhde naisiin, joka viiltää kipeänä kuin haava sormenpäässä.

Mahdolliset maailmat näyttäytyy episoditeatterina teatterista, jossa tarinan päähenkilö muistuttaa kovasti käsikirjoittajaa. Päähenkilö Antti Tähtinen (Eero Aho) on ohjaaja ja näytelmäkirjailija, joka on tullut elämänsä vedenjakajalle. Mielen kellareissa lymyää turvassa pikkupoika, lapsitähti-Antti (Marja Salo), joka rientää näytelmäharkkoihin silloin, kun muut pojat pelailevat lätkää. Yliminän viisaalla äänellä puhuva vanhus (Esko Salminen) odottaa metrovaunua pimeällä asemalla ja sekös Anttia hirvittää. Elämä on kohtauksia, aikomuksia, ja nyt jos koskaan pitäisi osata tehdä oikeita valintoja.

Se mitä valitsemme, tai mikä valitsee meidät, riippuu ympäristöstämme ja kokemuksistamme. Jos Antti olisi lapsena valinnut pihaleikit, voisi kaikki olla nyt toisin. Vai olisiko sittenkään? Elämää ei voi hallita, mutta ohjaajana Antti haluaa hallita draamaa ja olla kaikkivaltias lavalla. Teatterissa kun piilevät kaikki mahdolliset maailmat.

Näytelmässä ohjaaja Tähtisellä on työn alla Strindbergin Kuolemantanssi, vimmainen näkemys rakkaudesta ja kuolemasta. Muitakin painavia viittauksia löytyy: lapsuuden teatterikokemuksessa pikku-Antti näyttelee Bertold Brechtin Galileo Galilein elämä -näytelmässä. Kurkotellaan merkitsevästi kohti kuuta, planeetat kiertävät, kaikki liikkuu. Tähtisen aikuinen tytär Anna (Pia Andersson), näytelmäkirjailija hänkin, kirjoittaa tutkielmaa perheestä työnimellä Helvetti. Parvella pauhaa harppu, jota enkelimäisen kauniisti soittavat Lily-Marlene Puusepp ja Hanna Kenttämies.

Kansallisteatterin suuren näyttämön hulppea tila on hienosti otettu käyttöön sekä pituus- että syvyyssuunnassa. Näyttelijät säntäilevät sisään katsomon ovista, ja ajoittain lavalla ovat myös videokuvaa screenille ajavat kameramiehet. Välillä Antti vaipuu mielensä pohjakerroksiin ja lava nielaisee hänet. On valotehosteita ja pyrotekniikkaa. Metrovaunujen vääjäämätön kolkutus raiteillaan kohti ikuisuutta muistuttaa jo matkaa Danten tulenleiskuaviin maisemiin. Esitys etenee kohtauksesta ja toiseen ja aikatasot limittyvät. Liki kolmituntisen esityksen aikana ei katsoja ehdi pitkästyä.

Eero Aho aikuisena Anttina tekee huiman energisen roolityön. Housurooliin joutunut Marja Salo pikku-Anttina on suloinen koltiainen ja laulaakin kuin kerubi. Esko Salmisen tietäjän karisma kantaa penkkirivien yli kauas Rautatientorille.

45-vuotiaalla on jo tarpeeksi muistoja, joita järjestellä. Ollaan silti vasta puolivälissä, ja uusi alku on mahdollinen. Antti haluaa elämänsä valinnat järjestykseen, hän haluaa murtautua ulos normeista ja saada uuden kontaktin ympäröivään maailmaan. Teatterin termein kolkutellaan neljättä seinää. Kun seinään puhkeaa valoisia aukkoja, tulee maailma lähemmäksi ja sormen haavakin parantuu. 

Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat
Suomen Kansallisteatteri

ROOLEISSA Eero Aho, Pia Andersson, Kristiina Halttu, Leo Honkonen, Saara Kotkaniemi, Pirjo Luoma-aho, Markku Maalismaa, Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen, Seppo Pääkkönen, Esko Salminen ja Marja Salo

HARPISTI Lily-Marlene Puusepp / Hanna Kenttämies
LAVASTUS Markus Tsokkinen
PUKUSUUNNITTELU Pirjo Valinen
VALOSUUNNITTELU Pietu Pietiäinen
MUSIIKKI JA ÄÄNISUUNNITTELU Sanna Salmenkallio
VIDEOSUUNNITTELU Timo Teräväinen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Laura Sgureva
DRAMATURGIT Eva Buchwald, Minna Leino ja Jukka Viikilä