Aiemmin inhottavina, turhina ja pelottavina nähtyjä hyönteisiä on viime vuosina alettu ajatella hyödyllisinä. Hyönteisillä on ekosysteemissä roolinsa, mutta se usein pitää ansaita tuholaisten torjujina tai maaperän muokkaajina.
Hajoaminen kysyykin miten haitta-hyöty-jaottelusta voisi päästä eroon. Voisiko kimalaisessa tai kastemadossa nähdä jotain muuta kuin pelastettavan ressukan tai inhottavan ötökän? Voisiko pienen olion kohdata suoraan sellaisena kuin se on?
Esityksen minimalistinen näyttämötoteutus saa isommat
mittasuhteet oivaltavien videomaisemien kautta. Samalla zoomaillaan maailmankaikkeuden
pienimmistä avaruudellisiin sfääreihin. Kun ihminen asunnossaan kohtaa narsissin varrella
kiipeilevän kimalaisen, voi yhteys olla täynnä huolta ekosysteemistä ja
empatiaa lähimmäistä kohtaan. Pökertymäisillään olevalle oliolle tarjotaan sokerivettä
pullonkorkista, ja ele palauttaa ajatukset elämän perusasioihin. Teoksessa
liu´utaan länsimaisen kulttuurin erottelevasta suhtautumisesta “luontoon” ja
“toiseen” kohti toisenlaista maailmankuvaa, jossa hajoamisen prosessi koskettaa
kaikkia luontokappaleita.
Hajoamisen metaforan rinnalle nousee helposti myös ajatus
rakentumisesta, jossa eri mittakaavan toimijat ovat universumissa toisilleen
tärkeitä ja tiivistävät metamorfoosin maapallolla suotuisaksi jatkumoksi. Tiivis
tunnin pituinen esitys antoi ajateltavaa moneksi illaksi.
Kalteva Company ja Circus Maximus: Hajoaminen
Äänisuunnittelu ja
musiikki Aino Juutilainen
Videosuunnittelu Olli-Pekka Jauhiainen
Visuaalinen kokonaisilme Sarune Peciukonyte
ROOLEISSA Elina
Sarno , Aino Juutilainen ja Olli-Pekka Jauhiainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti