Kuva Mitro Härkönen |
Ihanaa! Syksyn teatterikausi
on käynnistynyt ja elämyksistä voi taas nauttia livenä, toki terveenä ja
kasvomaskein.
EMMA – Espoon modernin taiteen museossa turvaväleistä
huolehditaan hyvin, kun yleisön eteen tuodaan itävaltalaisen Thomas Bernhardin komedia Vanhat
mestarit. Taidemuseomiljööseen sijoittuvaa Kansallisteatterin
tuotantoa on aiemmin esitetty myös Ateneumissa ja Sara
Hildenin taidemuseossa.
Yrmeän oloiset
valkopartaiset herrat, Hannu-Pekka Björkman, Hannu Kivioja ja Markku Maalismaa, muodostavat eräänlaisen itseään
pyörittävän hyrrän. He oleskelevat Wienin taidehistoriallisessa museossa,
jossa musiikkikriitikko Reger on tarkastellut vanhojen mestareiden töitä,
erityisesti Tintoretton Valkopartainen
mies -maalausta jo 36 vuoden ajan. Regeriä taas
tarkastelee kirjailija Atzbacher, jota puolestaan tarkastelee museon
vahtimestari Irrsigler.
Kolmen herran
filosofointia leimaa epäilevä kriittisyys. Taide, niin kuvataide kuin
kirjallisuuskin, on huonoa, halpamaista ja epätäydellistä. Varsinkin itävaltalainen
taide on ihmisten huijaamista ja ala-arvoista, he sättivät. Kovimmin taiteen ja
yhteiskunnan tilaa ja aikaansaannoksia arvioi Reger. Hänen mielestään Wien on
lisäksi likainen kaupunki, jonka saastaiset käymälät vähentävät ihania
leivonnaisia tarjoavien kahviloiden houkuttelevuutta.
Partaherrat kommentoivat
toistensa lauseita ja kiertävät yleisön keskelle asettuja korokkeita välillä
niiden lomassa seisten, välillä kuutioiden päällä istuen. Repliikit kiertyvät kuin
kehäpäätelmä ja teksti piirtyy yhtä aikaa koomisena ja vakavana – sillä kun
puhutaan taiteesta, puhutaan tietysti elämästä.
Lopulta Regerin epätoivoinen yksinäisyys saa hänet lähestymään ystäväänsä, hän kutsuu Atzbacherin kanssaan teatteriin. Sillä juuri elämän – ja taiteen – epätäydellisyys on se, joka meidät pitää hengissä ja pelastaa. Mutta yksin se ei ole hauskaa, vain toisen ihmisen kanssa koettuna taide syttyy eloon.
Lopulta Regerin epätoivoinen yksinäisyys saa hänet lähestymään ystäväänsä, hän kutsuu Atzbacherin kanssaan teatteriin. Sillä juuri elämän – ja taiteen – epätäydellisyys on se, joka meidät pitää hengissä ja pelastaa. Mutta yksin se ei ole hauskaa, vain toisen ihmisen kanssa koettuna taide syttyy eloon.
EMMAssa Vanhat
mestarit -esityksen lisäksi nähdään kuin kommenttipuheenvuorona Marja
Salon esittämä monologi Maalaustaide. Raikas valkoinen naishahmo tuo
terävöittävän kontrastin valkopartaisten miesten täyttämälle estradille.
Thomas Bernhard: Vanhat
mestarit
Martin Crimp: Maalaustaide
Martin Crimp: Maalaustaide
Konsepti, sovitus ja ohjaus Minna
Leino
Vanhat mestarit -romaanin
suomennos Tarja Roinila
Maalaustaide-monologin suomennos
Minna Leino
Taiteellinen suunnittelu Minna
Leino ja työryhmä: Jari Kettunen, Kati Lukka, Kare Markkola, Heikki Nylund,
Johanna Storm, Ville Toikka ja Auli Turtiainen
Dramaturgit Jukka-Pekka Pajunen
ja Eva Buchwald.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti