Timo Santalan sävelmaailma kantaa Aleksis Kiven Nummisuutareita alusta katkeraan loppuun ja luo hienoja musiikillisia leikkauksia kohtauksesta toiseen.
Janne Reinikainen on ohjauksessaan vedellyt Kiven klassikkokomedian nykyaikaisen
mankelin läpi. Jäljelle jää ironian lisäksi vain hikeä ja verta. Taiteellinen kesäteatteriesitys,
kuten teoksen alaotsakkeena mainitaan. Kiven monipolvisesta tekstistä on
suorittu suurimmat mutkat ja juonenkäänteitä silotellaan vähäisin viittauksin.
Tutkikoon se, jota kiinnostavat teutaroinnit Hämeen härkämailla. Nyt annetaan
tunteiden puhua.
Nummisuutarit on ristiriitojen kudelma, jossa kärjistyvät Eskon ja muun maailman
yhteentörmäykset. Isä valmistaa tomppelipoikaansa kosioretkelle junttispan
höyryävissä löylyissä. Niin muuttuu maailma, hän ennustaa. Ja katso, häähuoneessa
vietetäänkin kansainvälisiä homohäitä, vaikka seinällä komeilee näytelmän
julkaisuvuosi 1864.
Esitystä seurannut runsas koululaisjoukko sai nähdä televisiosta tutun
Aku Hirviniemen uudenlaisena Eskona. Koomikko onnistuu välttämään maneerinsa ja
tekee vakuuttavaa työtä. Hirviniemellä on kaikki edellytykset tulevaisuuden Vesa-Matti
Loiriksi, niin sympaattisen rentoa ja sujuvaa on miehen hoippuilu lavalla.
Yllättäen hän paljastaa myös koskettavan laulutaitonsa kansanmusiikkiin ja jazzin
sävyihin ohjaavan bändin solistina. Voisi melkein kuvitella olevansa UIT:n
musiikki-ilottelussa.
Traagiset tapahtumat seuraintalolla kärjistyvät. Kun Eskon puhe ei englanniksi
luista, paiskotaan permantoon pöydät ja kristallit. Esko ei sovi vastakkainasettelujen
maahan, jossa mittelevät persut, maahanmuuttajat ja kantaväestö. Vaakunapaidassaan
hän kokee asemansa uhatuksi. Symboliikkaa riittää ehkä liiankin kanssa.
Näyttämölle lipuvat kansallistuntoja nostattavat ikonit haavoittuneesta
enkelistä Lemminkäisen äitiin. Love is a losing game, lauletaan taustalla.
Suomalaisessa mäntymetsässä puutkin kasvavat väärinpäin, latvat maata
viistäen. Kati Lukan lavastus on jälleen loistotyötä. Korven synkeissä
tunnelmissa ystävästä ilkiöksi muuttunut Mikko Vilkastus (Inga Björn) ensin viettelee
Esko-polon ja juottaa sitten humalaan, kuinkas muuten. Juopunut Esko kuristaa
kraatarin. Ihmisen tyhmyys on universaalia, maailmallakin useasti mainittu,
tietää suutarimestari Topias, joka kauhistuu poikansa tekoja. Maailma muuttuu, mutta oppiiko ihminen? Komedian opetus taitaa
olla ironinen.
Suomen Kansallisteatteri Nummisuutarit
ROOLEISSA Inga Björn, Aku Hirviniemi, Johannes Holopainen, Leo Honkonen, Olli Ikonen, Paavo Kääriäinen (Näty), Juhani Laitala, Karin Pacius, Seppo Pääkkönen, Tuomas Rinta-Panttila, Markus Riuttu ja Maruska Verona
OHJAUS Janne Reinikainen
SOVITUS Eva Buchwald ja Janne Reinikainen
LAVASTUS Kati Lukka
PUKUSUUNNITTELU Tarja Simonen
MUSIIKKI Timo Hietala
VALOSUUNNITTELU Max Wikström
ÄÄNET Jani Peltola ja Esko Mattila
KOREOGRAFIA Milla Koistinen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Petra Kuntsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti