Juhlimme laulaen

Kuva Henry Griin

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta Viron ensimmäisistä laulujuhlista. Tartossa, silloisessa Liivinmaan kuvernementissa vuonna 1869 alkanutta perinnettä juhlitaan isosti Tallinnassa heinäkuun alussa.

Sitä ennen kuitenkin kuorot konsertoivat tulevana viikonloppuna 20.-22.6. Tarton laululavalla, ja laulu raikaa muuallakin kaupungissa.

>> Lue lisää Tarton laulujuhlista

Merkkivuoden tapahtumien johdannoksi sopii hyvin Tarton Uuden Teatterin (Tartu Uus Teater) kamariooppera Emajõe ööbikud (Emajoen satakielet). Esitys palaa aikaan, jolloin Viron kansallisten hankkeiden taustavaikuttaja, lehtimies Johann Voldemar Janssen suunnittelee ensimmäisiä laulujuhlia. Idean hän oli napannut baltiansaksalaisten laulujuhlista.

Lavalla nähdään monia aikakauden vaikuttajia, kuten kansanliikkeen radikaali Carl Robert Jacobson, kielitieteilijä ja kansanrunouden kerääjä Jakob Hurt, taidemaalari Johann Köler ja tietysti Janssenin tytär, kansallisrunoilijana tunnettu Lydia Koidula. Alo Põldmaen musiikin lomassa kuullaan tietysti suomalaisillekin tuttuja sävelmiä, kuten Fredrik Paciuksen Maamme, johon Janssen oli tehnyt vironkieliset sanat. Kappaleesta tuli sittemmin Viron kansallishymni nimellä Mu isamaa, mu õnn ja rõõm.Nuoret kansallismieliset ovat innokkaita, ja palaveripöydän ääressä tutkitaan Postimees-lehteä, jossa päiväys yllättäen voikin olla 2019. Karkean pellavaiset, kesäillan esitysasuiksi epäilemättä kuumat vaatteet ovat kaikkea muuta kuin 1800-luvun vetimiä. Jakobsonin muhkea parta on mainiosti toteutettu tatuointi. Ja virolaisen sävellystyön uranuurtaja Aleksander Kunileid, joka sävelsi Koidulan runoja juhlilla esitettäväksi onkin afroamerikkalainen.

Mutta vaikka kansallisromantiikka ja heimoaate kukoistavat, soraääniäkin kuuluu. Radikaalin siiven Jakobson ja Köler syyttävät laulujuhlia saksalaishenkisyydestä, ja lupa juhliin viipyy venäläisbyrokratian myllyssä. Lavasteina hyödynnettyjen komeiden kaapinovien kätköissä vaanii Venäjän keisarin muotokuva. Laulu kuitenkin kulkee vaivatta ja komeasti. Sekä Teatteri Vanemuisen oopperasolistit että Tarton nuorisokuoro ja orkesteri tekevät oikeutta musiikille ja runoilija Leelo Tungalin libretolle. 

Ohjaaja Ivar Põllun viittauksia päivänpolitiikkaan ei voi olla huomaamatta. Ohjelmaesitteessä esitys onkin omistettu kaikille Viron startup-yrittäjille, jotka muuttavat maailmaa. Omasta kielestä, mielestä, itsenäisyydestä ja kulttuurista on pidettävä kiinni. Toivottavasti se jatkossakin tehdään laulun voimalla.

Tartu Uus Teater: Emajõe ööbikud

ROOLEISSA Maria Listra, Oliver Kuusik, Märt Jakobson, Rasmus Kull, Atlan Karp, Simo Breede, Eva Maria Shepel, Karl-Markus Kaiv.
Ohjaus: Ivar Põllu
Säveltäjä: Alo Põldmäe
Tarton Nuorisokuoro, johtajina Riho, Kadri ja Markus Leppoja.
Musiikin johto: Markus Leppoja
Libretto: Rein Veidemann ja Leelo Tungal

Yhtä suurta metaforaa

Puntti Valtonen, Seela Sella ja Safka Pekkonen.
Kuva Suomen Kansallisteatteri.

Tie, kulkeminen ja matkanteko ovat usein käytettyjä vertauksia silloin, kun etsitään itseä ja pohditaan elämän tarkoitusta.  

Leena Tammisen näytelmässä Yhtä matkaa puksutellaan verkkaisella junamatkalla. Vaikka perille ei päästäkään, voi silti tehdä löytöjä.

Junavaunu on Kansallisteatterin Suuren näyttämön kokoinen, ja sen ainoat matkustajat ovat Aino (Seela Sella) ja Asko (Puntti Valtonen). Vanhan naisen ja keski-ikäisen miehen kohtaamiselle on anteliaasti tilaa. 

Luminen maalaismaisema pilkahtelee junan ikkunoista. Tässä lavastuksessa liikkuva videokuva on oivallinen tehokeino. Ollaan menossa häihin ja hautajaisiin, isojen asioiden äärellä siis.

Vaikka arkinen tilanne voisi hyvin olla totta, liikutaan enimmäkseen maagisen realismin ulottuvuuksissa. Musisoiva konduktööri (Safka Pekkonen) ottaa nopeasti matkanjohtajan roolin ja ohjailee tilanteita mystisesti kuin ikiaikaisten eeposten lautturi. Edetessään hitaasti kohti määräasemaa tulee – niin kuin elämässä aina – mutkia matkaan. Miksi juna joutuu pysähtymään ja sähköt katkeavat? Keitä ovat uhkaavat kyytiin pyrkineet, terroristeja kenties? Ollaanko jo perillä?

Kahden kulkijan yllättävä kohtaaminen junassa tuottaa inhimillistä lämpöä, huumoria ja pohdintoja, joita elämänmatkalla tarvitaan. Esitys tavoittelee myös jännitysnäytelmän sävyjä, mutta kunnollista käännettä ei tapahdu. Katsoja joutuu pettymään, ja osa kysymyksistä jää avoimiksi. Kuka tietää, onko mahdollista tehdä matka uudestaan?

Näytelmäkirjailija Leena Tamminen on tehnyt vuosia yhteistyötä Seela Sellan kanssa, ja tämäkin esitys luottaa tähtinäyttelijän vahvaan lavakarismaan. Sellan valloittava olemus kärkkäänä ja pisteliäänä eukkona täyttää kyllä isonkin lavan. Silti kolmen hengen esityksen voisi helposti nähdä soveltuvan pienemmälle estradille, esimerkiksi intiimiin klubiympäristöön. Kiertäväksi esitykseksi se onkin omiaan: Kansallisteatterin ja Tampereen Työväen teatterin yhteistuotantona toteutettu Yhtä matkaa nähdään syksyllä Tampereella Eino Salmelaisen näyttämöllä.

Leena Tamminen: Yhtä matkaa

Suomen Kansallisteatteri

ROOLEISSA: Seela Sella, Puntti Valtonen ja Safka Pekkonen

Ohjaus Kari Paukkunen

Lavastus Martti Aiha

Pukusuunnittelu Auli Turtiainen

Videosuunnittelu Jonathan Miller

Valosuunnittelu Lari Palander

Äänisuunnittelu Tuomas Fränti

Musiikki Safka Pekkonen

Tuotanto Tuotanto Kulttuurikone / Kari Paukkunen