 |
| Kuvassa Minna Suuronen, Alex Anton ja Robin Svartström. Kuva: Mitro Härkönen. |
Kivi voi seistä paikoillaan tuhansia vuosia, mutta yhteiskunta – me ihmiset – siinä ympärillä vaihdamme asentoa moneen kertaan. Ryhmäteatterin näytelmä Rosettan kivi – Muista minut ikuisesti! kertoo muuttuvista näkökulmista ja mielenliikkeistä, kun ihminen tarkastelee kulttuurista perimäänsä.
Rosettan kivi
löydettiin vuonna 1799 Egyptissä Niilin suistosta Rashidin eli Rosettan satamakaupungista.
Kiven löysivät Egyptin sotaretkellään Napoleonin sotilaat, mutta brittien voitettua
sodan kivi tuotiin Englantiin ja asetettiin British Museumiin. Kenen omaisuutta
tämä järkäle siis on, kuka omistaa kulttuurin?
Yli 2000 vuotta sitten kivipaateen hakatut Ptolemaioksen säädökset ovat pitkään
kiehtoneet tutkijoita, mutta kisa hieroglyfien tulkinnasta kiihtyi erityisesti
1800-luvulla. Tarinaa kerrotaan katkelmallisuuden ja kahden aikatason taktiikalla,
ja toinen painopisteistä on juuri 1800-luvun alkupuolella. Silloin seurataan Champollionin
(Alex Anton) vimmaista halua ratkaista tekstien arvoitus. Kun sitten 2020-luvulla
vietetään Rosettan kiven ratkaisun 200-vuotisjuhlaa, osataan jo kiistellä kulttuurisesta
omimisesta.
Näytelmän
alkupuolella johdatellaan kronologiaa ja kerrataan historiaa videoprojisointien
ja aikakauden hienojen musiikkipoimintojen avulla. Nykyaikaan tullessa teemaksi nousee kulttuurin
ja kunnian omistamisen kiinnostava problematiikka. Moni meistä haluaa jättää
jäljen maailmaan. Kuka saa teoistaan tunnustuksen, muotokuvan tai näköispatsaan,
kenet muistetaan ja miten? Ainakin antiikintutkijat haluavat kaivertaa omat
nimensä historiankirjoihin.
Valkoisiin peitteisiin kiedotussa museosalissa suomalainen tulkki ja professori
Kaino (Santtu Karvonen) sekä näyttelyn valvoja, entinen anestesialääkäri
Safiiya (Minna Suuronen) pohtivat egoa, kolonialismia, kunnioitusta ja katsetta.
Kenen katseesta on kyse, ja kenellä on valtaa? Kahden syrjään joutuneen ihmisen
välisissä keskusteluissa sävy on ymmärtävä ja lämmin, molemmilla on taustallaan
traumoja, joista avautua.
Esitys käy hyvin orientin oppitunnista, ja ainakin historian ystävät löytävät tarinasta kivenmurusia, joihin tarttua. Osittain faktoja heitellään liiankin vauhdikkaasti, mutta tukea saa mukaan kotiin huolella tehdystä käsiohjelmasta.
Ryhmäteatteri:
Rosettan kivi – Muista minut ikuisesti!
Näytelmän
kirjoittaja Elina Snicker
Tekstidramaturgit Mimmi
Ahonen ja Heini Junkkaala
Ohjaus Saana
Lavaste
Ohjaajan
assistentti Moe Mustafa
Rooleissa Santtu
Karvonen, Minna Suuronen, Robin Svartström, Alex Anton, Laura Eklund Nhaga
Lavastus- ja
pukusuunnittelu Anna Sinkkonen
Esityksen
teemakappaleen sävellys Sanna Salmenkallio ja Ali Saad
Valo- ja
videosuunnittelu Ville Mäkelä
Äänisuunnittelu Jussi
Kärkkäinen
Maskeeraussuunnittelu
Toni Ahonen
Lavastajan
assistentti ja tarpeistovastaava Linda Maria
