 |
| Kuvassa Janne Reinikainen (vas) ja TimoTuominen. Kuva Tommi Mattila. |
Musiikkitermi tritonus on ylinouseva kvartti eli kolmen kokosävelaskelen intervalli, jota myös paholaisen intervalliksi kutsutaan. Räikeän luonteensa vuoksi sen voi kuulla riitasointunakin, keskiajalla sen soittaminen oli jopa laitonta.
Vallilan Kansallisteatterin Tritonus alkaa hätkähdyttävän vahvalla viulusoololla, eikä esityksestä volyymiä tai vauhtia puutu sen edetessäkään.
Johanna
Freundlichin ohjaama ja Michael Baranin dramatisoima Tritonus tuo Kjell
Westön samannimisen romaanin (Otava, 2020) nyt näyttämölle. Tarina kertoo saaristolaisyhteisön
arjesta, vanhenemisesta, menetyksistä, mutta myös ystävyydestä ja musiikista.
Musiikki onkin esityksen huiminta antia, ja suuri osa siitä kuullaan
näyttelijöiden soittamana. Coveryhtye Rainbow jammailee hienosti ja
vastapainoksi kuullaan väkevää Mahleria.
Mutta kaikki mikä toimii kirjassa, ei aina taivu esityslavalle. Saariston
tunnelma ei oikein välity katsomoon, vaikka välillä vaihdetaankin ylle
villapaita ja sadetakki. Osa Westön romaanin laajasta henkilögalleriasta jää
piiloon hämyisiin nurkkiin. Hahmojen pikaiset piipahdukset lavan reunalle jäävät
irrallisiksi. Jos ei tunne kirjan tarinaa, ei esiin piirry sellaista kudelmaa,
jota elämäksi kutsutaan.
Ytimessä on huippukapellimestari Thomasin (Janne Reinikainen) ja koulukuraattori
Reidarin (Timo Tuominen) hitaasti kehkeytyvä ystävyys. Sen ympäriltä olisi
rönsyjä voinut karsia enemmänkin ja keskittyä vain olennaiseen. Nyt tuntuu,
että kirjan juonen perässä juostaan nopeatempoisen dialogin säestämänä.
Minimalistinen näyttämökuva on kuitenkin perusteltua, sillä tilanteet vaihtuvat
kovassa tempossa. Sillä lopulta kertomus on vain pohdintaa ystävyydestä,
ulkopuolisuudesta ja ihmissuhteista. Vanhenevien miesten alakulo ja kaipuu
kouraisee kauniilla tavalla: surraan kuollutta vaimoa, rakastetun menetystä,
tunnetaan pelkoa nuoren polven radikaalin käytöksen vuoksi. Tulevaisuus
ahdistaa, ja uran loistohetket ovat pian takana. Elämä muuttuu, vaikka sitä ei
eläessään aina huomaa.
Musiikkifaneille kolmetuntinen esitys antaa varmasti paljon puhtia, ja teatteriesityksen jälkimainingeissa voi tutustua soittolistoihin, jotka löytyvät Spotifysta. Elon riitasointuiset taitekohdat voivat tuoda esiin myös duurisäveliä.
Suomen
Kansallisteatteri: Tritonus
Rooleissa: Henrik
Heselius, Aleksi Holkko, Maria Kuusiluoma, Petri Liski, Juha-Pekka Mikkola,
Ilja Peltonen, Annika Poijärvi, Janne Reinikainen, Timo Tuominen, Bruno Baer ja
Sofia Motturi
Ohjaus Johanna
Freundlich
Dramatisointi
Michael Baran
Romaanin suomennos
Laura Beck
Äänisuunnittelu
Antti Puumalainen
Lavastussuunnittelu
Katri Rentto
Valosuunnittelu
Max Wickström
Pukusuunnittelu
Ninja Pasanen
Naamioinnin
suunnittelu Minttu Minkkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti