sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Hauskaa katkeraan loppuun saakka


 
Kuvassa Matti Ristinen, Liisa Mustonen. Kuva Marko Mäkinen.
Parisuhdekomediat ovat teatterilavoilla suosittuja, niin myös Teatteri Jurkassa nyt ensi-iltansa saanut Avoin liitto

Nobelisti Dario Fon (1926-2016) yhdessä puolisonsa Franca Ramen kanssa 1980-luvulla kirjoittamaa farssia on esitetty Suomessakin tiuhaan viime vuosina.

Jurkan versiossa pariskuntana esiintyvät Matti Ristinen ja Liisa Mustonen, joka on myös ohjannut näytelmän. Mutta ihan tavallisen kepeästä avioliittohulluttelusta ei Mustosen ohjauksessa ole kyse. Pienen huoneteatterin ulottuvuudet ottavat hyvin vastaan kipakan dialogin säkenet, ja tilanne on arkisuudessaan teeskentelemätön. Hupaisuudestaan huolimatta näkymä huoneeseen puistattaa.

Kun aviopari rakastaa ja vihaa toisiaan niin, että molemmat kilpailevat valheiden, uhkailun ja itsemurhalla kiristyksen mittareilla, on tosiaankin aika ottaa aikalisä ja kokeilla vaikkapa avointa liittoa. Nopeasti käy ilmi, että naisen ja miehen aseet taistelussa ovat erilaiset. Mies kannattaa avoimuutta ja suoraa toimintaa, niin kauan kuin ne kuuluvat hänelle. Naisen valtteina ovat sujuvat puheet ja nopea tilanneanalyysi. Alakynteen jäävä mies taantuu veteläksi pikkupojaksi, josta älykäs nainen nopeasti ottaa henkisen pihtiotteen. Mutta mitä näytelmän nainen oikeasti haluaa? Ei ainakaan äidin roolia.  

Jurkan Avoin liitto on täysverinen farssi, josta ei puutu edes paljaita pyllyjä tai pieruhuumoria. Mutta avoimuudellakin näyttää olevan rajansa. Traaginen loppu on todennäköinen, jos sodankäynnissä ei osata kulkea sovittelun kultaista keskitietä.

Käsikirjoitus: Dario Fo ja Franca Rame
Ohjaus: Liisa Mustonen
Suomennos: Aira Buffa
Näyttämöllä: Liisa Mustonen ja Matti Ristinen

perjantai 25. tammikuuta 2019

Kun käärme tulee kylään


Kissani Jugoslavia Kansallisteatterin Willensaunassa kertoo Kosovon albaanien tarinaa Pajtim Statovcin palkitun esikoisteoksen mukaan. Kotoutumisen haasteet ovat Balkanin sotaa Suomeen paenneen perheen ongelmista vain pieni osa. Toiseuden ja ulkopuolisuuden ahdistus kuorruttuu henkilökohtaisen elämän painolastilla. 
Ville Tiihonen ja Toni Harjajärvi. Kuva Tommi Mattila.

Kissani Jugoslavia -näytelmässä kipu vetää syvän viillon halki vuosikymmenten. Näkökulmia syihin ja seurauksiin raottavat perheen äiti Emine (Sari Puumalainen) ja poika Bekim (Toni Harjajärvi), joiden erilaisia maailmoja katsojille tarjoillaan pyörivän näyttämön molemmin puolin. 

Avautuu huimia näköaloja Josip Broz Titon Jugoslaviaan 1980-luvulla. Emine varttuu aikuiseksi vain taipuakseen miehen tahtoon. Perhe revitään juuriltaan ja poika kasvaa oudossa kylmässä maassa etsien identiteettiään. Elämää Suomessa hallitsevat pelko ja häpeä.

Johanna Freundlichin ohjaama ja Eva Buchwaldin dramatisoima esitys on runsas ja aistillinen. On monenlaisia hajuja, märän villan tuoksua ja jalkahikeä, erikoisia lyömäsoittimia, ruusunpunaisia häävalmisteluja ja eksoottista laulumusiikkia. Monella aikatasolla liikkuva tarina leikittelee maagisilla kuvilla ja eläimistöstä on helppo löytää symboliikkaa. Kun Bekim hankkii kotiinsa lemmikin, kuningasboan, hän peilaa käärmeeseen minuuspohdintaansa. Homobaarista löytyvä huikea kissa (Ville Tiihonen) johdattaa nöyryytysten kautta kohti hyväksyntää.

Traagisten elämäntarinoiden juoksussa taiteillaan sentimentaalisuuden muurin harjalla, mutta onneksi vältytään putoamasta sudenkuoppaan. Roolisuoritukset ovat kauttaaltaan hienovireisiä ja tarkkoja. Toni Harjajärvi debytoi Kansallisteatterissa Bekimin roolissa herkän ilmeikkäästi. Ville Tiihonen osoittaa taas huiman muuntautumiskykynsä ja Sari Puumalainen muuntuu hehkeästä neidosta alistuneeksi perheenäidiksi. Esityksen synkin hahmo lienee kuitenkin perheen isä Bajram (Petri Liski), jonka hahmo on jylhä ja etäinen, elämäänsä pettynyt mies. Kysymys ”mitä sinä haluat elämältä?” on hänelle liian vaikea vastattavaksi, on helpompaa kuvitella mitä haluaa kuolemaltaan.


Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Suomen Kansallisteatteri, Willensauna

Rooleissa: Toni Harjajärvi, Petri Liski, Sari Puumalainen ja Ville Tiihonen
Ohjaus Johanna Freundlich
Dramatisointi Eva Buchwald
Lavastus Katri Rentto
Pukusuunnittelu Emilia Eriksson
Valosuunnittelu Kalle Ropponen
Äänisuunnittelu Antti Puumalainen
Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi