Sadun vastustamaton lumous

Vahva, vauhdikas ja viehättävällä tavalla vanhanaikainenkin Disney-musikaali Kaunotar ja hirviö (Kaunitar ja koletis) ihastuttaa nyt Tarton Vanemuine-teatterissa ruotsalaisen ohjaajakonkari Georg Malviuksen ohjaamana. Vuonna 1994 ensi-iltansa saanut, piirroselokuvaan perustuva musikaali on voittanut konseptina useita palkintoja.

Koko perheen elämykseksi mainittu Broadway-hitti sopii toki monille, mutta alle kouluikäisille meno voi olla liian hurjaa. Joitakin perheen pienimpiä talutettiin pois katsomosta pian alkutahtien jälkeen. Ei niin, etteivätkö nykylapset olisi tottuneet piirroselokuvien tempoon. Ison orkesterin volyymi ja eloon heräävien animaatiohahmojen koreus vain voivat olla liikaa.

Vanhempi väki, jota katsomossa oli runsaasti, näytti kyllä nauttivan. Alan Menkenin melodinen musiikki valloittaa, visuaaliset efektit ja kertomuksen lempeä huumori antavat maustetta. Tarinan teemoissa korostuvat nuoren naisen kasvu ja erilaisuuden sietämisen välttämättömyys. Samalla herkästä maalaistytöstä kasvaa moderni ja rohkea nuori nainen. Ollaan musikaaliviihteen ytimessä.

Monipuolisuus on Viron vanhimman vironkielisen ammattiteatterin valtti, ja Vanemuisen lavoilla esitetään niin oopperaa, draamaa kuin balettiakin. 700-paikkainen suuri näyttämö ei mitoiltaan ole teattereiden suurimpia, mutta pärjää ulottuvuuksiltaan isojen rinnalla. Kaunotar ja hirviö -musikaalissa oivallisella valosuunnittelulla on saatu lisää tilaa ja vaikuttavuutta sekä ylös että syvyyksiin.

Näyttävät tanssikohtaukset ovat Kaunotar ja hirviö -esityksen huippuhetkiä, ja syvänpunaisen päivälliskohtauksen sävyissä lähestytään Punaisen Myllyn revyyiloittelua. Tanssimassa ovat niin teepannu, kuppi, kynttelikkö kuin kellokin. Juuri lavastus ja loistavan kekseliäät puvut synnyttävät aidon sadun lumouksen. Hyvä voittaa ja satu saa onnellisen lopun, liikutukseltakaan ei voi välttyä. Rakastaa voi lopulta vain omasta vapaasta tahdostaan.


Musiikki ALAN MENKEN
Sanat HOWARD ASHMAN & TIM RICE
Libretto LINDA WOOLVERTON
Alkuperäistuotanto DISNEY THEATRICAL PRODUCTIONS

Ohjaus Georg Malvius (Ruotsi)
Musiikin johto Martin Sildos
Koreografia Adrienne Ǻbjörn (Ruotsi)
Lavastus Iir Hermeliin
Valaistus Palle Palmé (Ruotsi)
Puvustus Mare Raidma

ROOLEISSA Saara Kadak (Rakvere Teater) / Kärt Anton, Kalle Sepp (ETA revüüteater ”Starlight Cabaret”) /René Soom (RO Estonia), Aivar Tommingas / Lauri Liiv, Silver Laas / Juss Haasma, Mihkel Tikerpalu (Nukuteater) / Oliver Timmusk, Andres Mähar / Simo Breede, Merle Jalakas / Ele Millistfer, Anett Viinalass / Nele-Liis Vaiksoo, Norman Salumäe / Saamuel Pilpak, Karmen Puis / Kristina Vähi, Risto Orav. Vanemuisen oopperakuoro, balettiryhmä ja sinfoniaorkesteri.

Tahtonaisia selittämässä

Susanna Mikkonen ja Santeri Kinnunen. Kuva Tapio Vanhatalo.

Ajatus on kyllä kutkuttava: kuinka monesti me yritämmekään ennakkoon pohtia asioiden kulkua ja tapahtumien käänteitä? 

Entä jos tietäisimme missä olemme vuosien kuluttua, ja mitä meille tapahtuu? Henrik Ibsenin perhedraamassa Nukkekoti (1879) päähenkilö Nora lähti kotoaan ovet paukkuen ja palaa nyt samasta ovesta takaisin viidentoista vuoden jälkeen.

Yhdysvaltalainen Lucas Hnath on kirjoittanut Noran tarinalle jatkoa näytelmässään Nukkekoti, osa 2 (A Doll's House, Part 2), jota viime vuonna esitettiin Broadwayllä. Näytelmä nähdään nyt siis varsin tuoreena suomennoksena Helsingin Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä.

Nora törmää luutuneisiin asenteisiin heti kotiovensa kynnyksellä. Riitahan siitä syntyy. Anne Marie (Ursula Salo) on juureva vanhan ajan taloudenhoitaja, joka ei voi ymmärtää että naisellakin on oma ääni ja tahto. Maailmalla menestynyt Nora (Susanna Mikkonen) on kirjoittanut kirjan elämästään ja saanut feministisillä teoillaan myös vihamiehiä. Nyt eräs tuomari uhkaa paljastaa, että Nora on yhä naimisissa, jollei Nora peru puheitaan. Siksi onkin paikallaan tavata aviomies Torvald (Santeri Kinnunen).

Käsitykset siitä, mitä naimisissa oleva nainen sai tehdä eivät 1800-luvun lopussa muuttuneet hetkessä - ei edes 15 vuodessa. Norakin unelmoi ajasta kaksi-kolmekymmentä vuotta eteenpäin, jolloin ehkä koittaisi liberaalimpi aikakausi. Toisin kävi, ja ehkä siksi lavalle luodaan nyt jyrkempää kontrastia. Epookkipuvustus antaa viitteitä menneestä maailmasta, mutta dialogia käydään kovin tutunkuuloisella puhekielellä. Halutaan osoittaa, kuinka ongelmat ovat edelleen olemassa, ja sovinnaisuusajattelusta on nyky-yhteiskunnassakin vaikea irrottautua. Naisen tahto tuntuu edelleen olevan miehen taskussa, ja klassisen naisellisesti Norakin sortuu lavalla sievään saivarteluun ja ironiaan.

Kyse on silti vakavista asioista vallasta, vastuusta ja vapaudesta, ja siinä samalla myös rakastamisen vaikeudesta. Harmillisesti näytelmän jännite kärsii liiasta selittelystä, vahvat naishahmot kun puhuvat Torvaldin suohon. Katsomossa ollaan kuin avioliittodraaman salakuuntelijoita, ja se vaivaannuttaa. Siinä melskeessä tuolejakin rikotaan niin, että säpäleet lentävät. Juonitteluun osallistuu myös Noran ja Torvaldin aikuinen tytär Emmy (Elina Hietala), jonka rakkaudensokea usko sulhaseensa on jo melko kiusallista kuultavaa.

Kiinnostavaa on, että erilaisia Nora-tulkintoja voi tänä talvena Helsingissä nähdä kaksin kappalein. Ne kannattaa katsoa molemmat. Teatteri Jurkan ohjelmistossa on Alma Lehmuskallion ohjaus, jossa naiseuden ja sovinnaisuuden rajoja rikotaan ja ristiriitoja ratkotaan kahden Noran avulla. Kirjoitukseni Jurkan Norasta täällä.

Ihmiset, niin naiset kuin miehetkin, ovat usein aikakautensa ajattelun vankeja, ja vain harva uskaltaa olla toisinajattelija ja -tekijä.

Helsingin Kaupunginteatteri: Nukkekoti, osa 2
(A Doll's House, Part 2, 2017)

Suomennos Reita Lounatvuori
Ohjaus Liisa Mustonen
Lavastus ja puvut Antti Mattila
Valosuunnittelu William Iles
Äänisuunnittelu Eradj Nazimov

ROOLEISSA Elina Hietala, Santeri Kinnunen, Susanna Mikkonen, Ursula Salo