Kasvutarinoita kenkätehtaassa

Kuva Mirka Kleemola

Jos joku vielä suhtautuu musikaaligenreen epäilevästi, nyt on aika päivittää asenteet. Helsingin Kaupunginteatterin Kinky Boots lähestyy katsojia ilon kautta. Tule sellaisena kuin olet!

Vuonna 2005 valmistuneen Kinky Boots -elokuvan innoittamana tehty musikaaliversio kantaesitettiin Broadwayllä 2013, ja sen jälkeen huima show on kiertänyt maailmalla. Poplaulaja ja näyttelijä Cindy Lauperin säveltämä ja sanoittama musikaali kertoo teemoista, jotka ovat olleet Lauperille läheisiä jo 1990-luvulta; drag artisteista, homo- ja transkulttuureista ja ennen kaikkea inhimillisestä suvaitsevaisuudesta. Juonellisesti kevyiksi koetut musikaalit ja musiikkinäytelmät voivat uskottavasti käsitellä vaikeitakin teemoja.

Oman tiensä löytämisen ja itsensä hyväksymisen teemat ovat teatterille perusaiheita. Kinky Bootsissa niiden kehyskertomuksena on kannattamaton kenkätehdas, jonka Charlie (Petrus Kähkönen) vastentahtoisesti saa pelastettavakseen. Elämäntehtävän periytyminen isältä pojalle kun on ollut tapana. Isän hyväksyntää on elämässään hakenut myös drag artisti Lola (Lauri Mikkola). Kun miehet kohtaavat, syntyy idea korkeakorkoisten saappaiden valmistamisesta miehille.

Musikaaleissa useimmiten juuri joukkokohtaukset sykähdyttävät voimallaan, niin tässäkin, mutta Kinky Bootsissa huomio kiinnittyy lisäksi miespääosien esittäjien herkkään karismaan. Kun Lola ja Charlie luopuvat ennakkoasenteistaan he huomaavat, etteivät olekaan kovin erilaisia. Syntyy aito ja paljas kohtaaminen. Tunteikas duetto miesten vessassa koskettaa.

Tarina sekoittaa sukupuolirooleja riemukkaasti. Lavalla ollaan välillä northamptonilaisessa pubissa, välillä machoillaan nyrkkeilykehässä. Uskomattominta akrobatiaa esittää korkokengissään kuuden miehen drag queen -ryhmä Enkelit. Esitys saa kysymään mikä on miehistä, mikä naisellista ja mitä merkitystä sillä onkaan..

Kun lavantäysi ensamble kaiken kimalluksen keskellä kiiltävissä saappaissaan ja stilettikoroissa laulaa "siitä selvitään", on sanomasta helppo vakuuttua. Ohjaaja Samuel Harjanteen Kinky Boots -versio on täysverinen varietee, joka musiikki ja laulunumerot kuljettavat vauhdilla ja saavat ihon kananlihalle. Eikä yleisö säästele suosionosoituksiaan, vaan aplodeeraa seisten.

Kinky Boots. Helsingin kau­punginteatteri. Suomenkielinen kanta­esitys.

ROOLEISSA mm. Petrus Kähkönen, Lauri Mikkola, Raili Raitala, Anna Victoria Eriksson, Tero Kopo­nen, Heikki Ranta, Antti Timonen, Anton Engström, Paavo Kääriäinen, Tomi Lappi, Jero Mäkeläinen, Henri Sarajärvi, Christoffer Strandberg.

Käsikirjoitus Harvey Fierstein
Musiikki ja laulujen sanat Cyndi Lauper
Suomen­nos Kari Arffman ja Hanna Kaila
Ohjaus Samuel Har­janne
Orkestraatio Stephen Oremus
Kapellimestari Eeva Kontu
Koreografia Gunilla Olsson-Karlsson
Lavastus Peter Ahlqvist
Puvut Tuomas Lampinen
Naamiointi ja kampaukset Henri Karja­lainen
Valot William Iles
Ääni Kai Poutanen.

Ikuisuusaiheista uusin keinoin

Jukka Pitkänen, Ella Pyhältö, Mirjami Heikkinen, Tatu Mönttinen.
Kuva Mitro Härkönen.

Ensi maaliskuussa tulee kuluneeksi 175 vuotta Minna Canthin (1844–1897) syntymästä. Teatteri Avoimet Ovet on Heini Tolan johdolla aloittanut omat Canth-juhlansa jo vuosia sitten tuomalla näyttämölle uusia tulkintoja Canthin klassikkonäytelmistä. 

Viitisen vuotta sitten nähdyn Työmiehen vaimon ja pari vuotta sitten ihastuttaneen Anna-Liisan jälkeen on nyt vuorossa Papin perhe, jolla teatteri juhlistaa myös omaa 20-vuotista taivaltaan.

Linjakkaita näyttämötoteutuksia on Avoimissa Ovissa saatu ihailla aiemminkin. Papin perheessä skenografian eli visuaalisuuden, valaistuksen ja näyttämötekniikan rakentamat tunnelmat kannattelevat ja kehystävät upeasti tapahtumia perheessä, jossa sukupolvien asenteet ja ajatusmaailmat törmäävät. Katsomoon tullessa astutaan melkein sakraaliin tilaan, minimalistisesti lavastettu näyttämö huokuu ankaraa puritanismia ja kaukana kumisevat kirkonkellot luovat uhkaavaa tunnelmaa.

Musiikki vaihtelee Siionin virren ja letkeiden foxinrytmien välillä. Kultafoliolla päällystetyt arkit tuovat lavalle auringonpaisteen, ja näyttelijöiden väliinsä pingottama valkoinen kangas asettuu käden käänteessä pöydäksi.

Canthin aikoinaan esiin nostamat yhteiskunnalliset teemat, kuten tasa-arvo, koulutus, naisten asema ja sananvapaus ovat ikuisia ja aina ajankohtaisia. Tiukan vanhoillinen pastori-isä (Jukka Pitkänen) ja hänen kolme lastaan elävät eri todellisuuksissa, eivätkä he osaa kuunnella toisiaan. Välirikko on väistämätön, ja siitä kärsivät kaikki. Uskonnon nimissä on aina tehty pahaa niin yhteiskunnassa kuin ihmissuhteissa.

Hankalin osa on perheen äidillä (Ella Pyhältö), joka turhaan yrittää sovitella ja lieventää perheensä tulehtunutta tilannetta. Hän on kuin näyttämön taustakuvaksi asetettu maalaus linnuille saarnaavasta suojeluspyhimys Franciscus Assisilaisesta, toivon symboli. Kun lapset karkaavat omille teilleen lehahtavat animoidut linnut siivilleen.

Sekä Minnan Canthin että ohjaaja Heini Tolan tavoitteena on osoittaa yleisölle askeleita suvaitsevaisuuteen, ymmärrykseen ja toisen kuuntelemiseen. Siinä Papin perhe onnistuu kiitettävästi.

Teatteri Avoimet ovet: Papin perhe

ROOLEISSA Mirjami Heikkinen, Seppo Merviä, Tatu Mönttinen, Jukka Pitkänen, Ella Pyhältö, Outi Vuoriranta

Teksti Minna Canth
Sovitus ja ohjaus Heini Tola
Kokonaisskenografia Raisa Kilpeläinen, Veera-Maija Murtola
Äänisuunnittelu Juuso Voltti
Kuvat Raisa Kilpeläinen