Loputon metamorfoosi

Kuvassa Aino Venna ja Kati Outinen. Kuva Kastehelmi Korpijaakko.

Leena Krohnin Tainaron-kirjaansa luoma fantastinen hyönteismaailma on kuoriutunut metamorfoosin hämärästä ja välähtelee nyt näyttämösovituksena Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä. 

Esitys on yhtä outo ja kevyt kuin alkuperäisteos, kuin perhosensiipi täynnä irrallisia ajatuksenkulkuja ja olemassaolon mahdollisuuksia. Essi Rossin ohjaus ja dramatisointi yhdessä Iida Hämeen-Anttilan kanssa seurailee kirjaa tarkasti.

Tainaron – postia toisesta kaupungista (1985) koostuu kirjeistä, joita kaupungista lähetetään tuntemattomalle vastaanottajalle. Kirjoittaja kokee olonsa vieraaksi kummallisessa ympäristössä, tuliperäisessä Tainaronissa. Hän kuvaa hyönteisiä, kasveja, illan valoa, kaupungin karttaa ja kukkuloita ja kuuntelee maailman radioasemia, jotka välittävät suhisevia ääniä universumin laidoilta.

Absurdien ötököiden maailmassa Kati Outinen ja Aino Venna ovat lavalla ainoita ihmisnäyttelijöitä, kanssanäyttelijät ja -eläjät kun ovat torakankokoisia, moottoroituja robottiolioita. Kombinaatio toimii! Esinemaailma, naamiointi ja puvustus yhdessä irtolehtinä lennähtelevien kirjekohtausten kanssa tekevät näytelmästä eräänlaisen ilmavan performanssin, jossa lajit kohtaavat toisensa. Upeaääninen Venna on yhtä aikaa sielukas chanson-laulaja ja iloinen menninkäinen, jonka läsnäolo ja musiikki tiivistävät kudelman.

Tainaronissa kaikki liikkuu ja virtaa kuin luonnon loputon muodonmuutos. Yhden muuttuminen on nopeaa, toisen ankaraa työtä. Ja vaikka muutos on ainoa pysyvä olotila, juuri sitä meidän on vaikea hyväksyä. Olemme tottuneet tiettyyn pysyvyyteen, kuudennessa kirjeessä pohditaan.

Näytelmästä – kuten kirjastakin – olisi helppo todeta, että se on täysin käsittämätöntä. Mutta juoneton esitys itsessään välttää luokitteluja ja kategorioita ja siksi ymmärtäminen onkin turhaa. Ehkä voimme vain ihmetellä maailmaa, kääntää huomiomme itsestä muihin ja kysyä: Kuinka on laitasi?

Leena Krohn: Tainaron
Suomen Kansallisteatteri Pieni näyttämö

ROOLEISSA Kati Outinen ja Aino Venna

Ohjaus Essi Rossi

Dramatisointi Iida Hämeen-Anttila ja Essi Rossi

Esitysdramaturgia Essi Rossi ja Iida Hämeen-Anttila

Lavastus ja valosuunnittelu Milla Martikainen

Videoiden suunnittelu ja toteutus Milla Martikainen ja Aino Venna

Pukusuunnittelu Auli Turtiainen

Musiikki Aino Venna

Äänisuunnittelu Pauli Riikonen

Naamioinnin suunnittelu Krista Karppinen

Robottien suunnittelu Iiro Tujula

Robottien rakennus Iiro Tujula ja Mikko Murtomaa

Hulluilla on hauskempaa

Kuvassa Tommi Eronen, Robin Svartström, Robert Kock ja Amira Khalifa

Kuva © Mitro Härkönen

Niille, jotka lämmöllä muistelevat Jack Nicholsonin tähdittämää ja useilla Oscareilla palkittua 70-luvun elokuvaa, voi Ryhmäteatterin Yksi lensi yli käenpesän Suomenlinnan kesäteatterissa olla lievä pettymys.

Juha Kukkosen ohjaus Ken Keseyn klassikosta näyttää silti kiinnostavan teatterikansaa. Katsomo Hyvän omantunnon linnakkeessa oli elokuun alun helteisenä iltana aivan täynnä. 


Milos Formanin kulttileffa on ehkä epäreilu vertailukohta, sillä teatterin ja elokuvan ehdot ja keinot ovat erilaiset. On ihan kunnioitettavaa, että tämän kesän yleisömagneetiksi on valittu vakavia ja yhteiskunnallisia aiheita esiin nostava satiiri mielisairaalamaailmasta. Demokraattisen yhteiskunnan säännöt, vallankäyttö, vapaus ja alistuminen mielivaltaiseen komentoon ovat aiheita, jotka voivat näyttäytyä sekä farssina että murhenäytelmänä.

Kesäteatteri taitaa kuitenkin olla varsin ponnetonta hupia, sillä alkuasetelma hapuilee. Osastolla hilluva potilasjoukko on hullunkurinen perhe. Heitä viedään askarteluterapiaan kuin pässejä narussa, eivätkä tilanteet tunnu uskottavilta. Oman haasteensa luo äänentoisto, jossa repliikit hukkuvat linnakkeen paksuihin muureihin. Saaren yllä lentelevät helikopterit hurisevat taustamusiikkiaan. Mutta kaikilla on kuitenkin mukavaa.

Syy lievään turhautumiseen ei ole nimekkään näyttelijäjoukon; varsinkin Robin Svartström huhkii pipopäisenä McMurphynä uskottavasti, ja Robert Kock täyttää hyvin hullujenhuoneen puhumattoman profeetan, Päällikkö Bromdenin mitat. Mutta kunnolla esitys pääsee svengaamaan vasta väliajan jälkeen. Kun ryhmä rämä sääntöjä kunnioittamattoman McMurphyn johdolla pistää bileet pystyyn, ollaan jo uudella tasolla. Sovinnaisuuden rajat kaatuvat ja kuvio hajoaa. Lopun koskettavin hetki on, kun suuri Päällikkö löytää itsensä ja loikkaa vapauteensa, ja armahtaa samalla sielunveljensä McMurphyn.

Ryhmäteatteri Yksi lensi ylikäenpesän

Ken Keseyn romaanin pohjalta näytelmäksi sovittanut Dale Wasserman, suomennos Sami Parkkinen.
Ohjaus Juha Kukkonen

ROOLEISSA Robin Svartström, Minna Suuronen, Robert Kock, Wanda Dubiel, Tommi Eronen, Amira Khalifa, Tiia Louste, Samuli Niittymäki, Mikko Penttilä, Alex Anton (TeaK) ja Jutta Järvinen (TeaK)
Lavastus Janne Siltavuori
Valosuunnittelu Ville Mäkelä
Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen
Pukusuunnittelu Ninja Pasanen
Maskeeraussuunnittelu Ari Haapaniemi