Voimalla kolmen miehen ja yhden naisen

Kun näyttelytilan täyttää Tapio Rautavaaran laulu aavistaa heti, että luvassa on suomalaisen metsurimelankolian ja viinakomiikan suuria peruskysymyksiä. Vainu osuu oikeaan. 

Työryhmä Katrin Pärn, Janek Savolainen, Silver Sepp ja Siim Angerpikk tarjoavat tuoreen näkökulman Aleksis Kiven näytelmään Seitsemän veljestä, ja veljeskansat kumartavat toisilleen.

Tartossa puolisentoista vuotta sitten avattu huikean hieno Viron kansallismuseo (Eesti Rahva Muuseum ERM) on nopeasti noussut sekä paikallisten asukkaiden että turistien suosikiksi. Erilaisia konsertteja ja muita tapahtumia on perusnäyttelyiden ohella järjestetty alusta saakka. Nyt museo osoittaa uutta, monitaiteista rohkeutta antaessaan suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuurihistoriasta kertovan Uralin kaiku -näyttelytilan Kiven veljesten temmellyskentäksi.

Pärnin ja Savolaisen versiossa Seitse Venda ehk Uurali Kajakas on lavalla vain neljä veljestä, silti tarkastelu lavenee esiintyjien lukumäärää suuremmaksi. Tällaisiako olivat Kiven aikojen suomalaiset, entä millaisia he ovat nyt? Entä jos alkumuna olikin Kinder-muna, ja siitä syntyivät niin loput veljeksistä kuin kultakurkut Matti ja Teppo, hyvin vihainen Nasse-setä ja kaikkensa antanut hiihtokuningatar Hämäläinen? Kuinka paljon viinaa voi juoda ennen kuin korkki laitetaan lopullisesti kiinni? Suomalais-virolainen yhteistyö limittyy sujuvaksi kaksikielisyydeksi, mutta ei kaksimieliseksi. Huumorin kyljessä pilkottaa palanen nostalgiaa.

Näyttelijöiden taitavan mimiikan vauhdittama fyysinen teatteri-ilmaisu saa luontevia suvantopaikkoja, kun yleisö seuraa heitä museotilaan rakennetuille katsomopaikoille. Näytelmän keskeiset kohtaukset lukkarin opista Hiidenkivelle, joulusaunasta Impivaaraan järjestäytyvät rauhassa rytmiinsä. Kohtauksia yhteensitovana voimana toimii rytmivelho ja soitinvirtuoosi Silver Sepp, joka soittaa yhtä lailla laudankappaleita, suksia tai eläimen kalloa.

Eesti Rahva Muuseum

Seitse Venda ehk Uurali Kajakas

Ohjaus Katrin Pärn ja Janek Savolainen

ROOLEISSA Katrin Pärn, Janek Savolainen, Silver Sepp, Siim Angerpikk
Video Argo Valdmaa
Musiikki Silver Sepp
Valaistus Taavi Toom
Puvut Epp Peedumäe
Tuotanto Kadi Haamer (ERM)

Äitiys on laatikkoleikki

Foto Gabriela Liivamägi

Espoon Kaupunginteatterin ohjelmistossa on kiitettävästi sekä kotimaisia että ulkomaisia vierailuesityksiä. Jokakeväiset Viro-viikot tarjoaa tänä vuonna kolme näytelmää satavuotiaan naapurimaamme teatteritarjonnasta. 

Suomenkielisellä tekstityksellä varustettuja esityksiä voi hyvin suositella myös viroa taitamattomille.

Ugala Teatterin Emadepaev (Äitienpäivä) sopi hyvin naistenpäivän iltaohjelmaksi, vaikka nimi vähän johtaakin harhaan. Äitiys on kaikille äideille - niin lavalla kuin katsomossa - jokapäiväinen ja pysyvä kunniatehtävä, jonka elämänmittainen ydinlanka vain vahvistuu sen jälkeen, kun napanuora on kerran katkaistu. Tämä tulee toki selväksi viimeistään isoäitien äitiysmuisteluissa.

Äitiyden laatikoita järjestellään lavalla oivaltavasti, ja niistä löytyy kysymyksiä kaikkiin ikäkausiin. Mikä on lapsen oikea aika mennä nukkumaan tai teinin tulla kotiin? Voiko äiti syödä suklaata lapselta salaa, voiko juoda lasin viiniä? Ovatko valkoiset valheet sallittuja? Koska ollaan perillä? Naisten tarpeet ja tunteet sekä vanhemmuuteen liittyvät kliseet ja stereotypiat revitään tehokkaasti esiin raskausajasta alkaen. Odotusajan pelot ja sukulaisten utelut, ruuhkavuosien paniikkiaamut hukassa olevine tavaroineen, kiukunpuuskat, umpiväsymys, epätoivoiset iltapesutilanteet ja ainainen kiire ovat tunnistettavia ja naurattavat ainakin niitä, joilta nuo vaiheet on jo jääneet taakse.  

Ohjaaja Liis Aedmaan mukaan valtaosa näytelmäkirjallisuudesta katsoo maailmaa valkoisen keski-ikäisen miehen kriisien kautta. Hän onkin halunnut tuoda teatterilavalle naisen näkökulman. Mutta tasa-arvoa peräänkuuluttavassa maailmassa olisi sija myös sellaisen vanhemmuuden näyttämötulkinnoille, joissa rakennetaan äitiyttä ja isyyttä yhteistuumin. Isät on tiukasti rajattu pois tästä äitienpäivän vietosta. Vain näkymättömät sankari-isät saavat kiittäviä mainintoja tarhan tädiltä: ”kuinka ihana mies teillä, toi viime viikollakin lapsen ajoissa hoitoon”.

UgalaTeater: Emadepäev

Viro-viikkojen teatteria Espoon Kaupunginteatterin Louhisalissa

ROOLEISSA Jaana Kena, Kadri Lepp, Triinu Meriste ja Terje Pennie
Ohjaaja Liis Aedmaa

Murhaavan rakkauden catwalkilla

Olli Riipinen ja Satu Tuuli Karhu. Kuva Tuomo Manninen.

Pakko se on tunnustaa: Suomen Kansallisteatterin Suuren näyttämön huikeat mahdollisuudet ja ulottuvuudet saavat kerta toisensa jälkeen huokailemaan. 

Nyt Shakespearen kuolematon rakkaustarina Julia & Romeo asettuu tilaan Jussi Nikkilän ohjaamana ja Anna Viitalan sovituksena raikkaasti, henkevästi ja syvästi.

Syvyysvaikutelma on ehdoton. Näin rakastettiin ja riideltiin jo 1500-luvulla, miksei tänäänkin. Montaguetit ja Capuletit ovat kinastelevia naapureita, aina sanaharkassa. Kättä pitempääkin käytetään. Poikajoukot rähinöivät, eikä murhiltaan vältytä, kun ääriryhmät ja alakulttuurien jengit törmäävät.

Kun käsissä ovat ikiaikaiset nuoruuden, rakkauden ja kuoleman teemat, on vaikea tehdä uutta. Nikkilä on kuitenkin löytänyt uuden, raikkaan tavan käsitellä Shakespearia, silti suurin kiitos lankeaa näytelmän lavastukselle ja valosuunnittelulle.

Pietu Pietiäisen valaistusratkaisut tuovat näyttelijäkaartin esiin avarassa galleriatilassa, taustan pystyt ja vaakasuorat värimaalaukset taikovat tilaan hehkua. Kuulas ambient-musiikki taikoo lavasta nuorten näyttelijöiden catwalkin, jolle he astuvat uljaasti konkarikollegoitten keskellä. Näyttelijöistä peräti viisi on TeaKin opiskelijoita.

Lisää liikkumavaraa on tehty katsomoon, jossa yksi penkkirivi on uhrattu kulkusillaksi. Katri Renton lavastus luottaa rohkeasti myös tyhjän tilan voimaan; rakkaus toimii juuri tässä avaruudessa, vaikka se osuukin väärään nimeen. Sillä onnettomasti rakastunut Romeo (Olli Riipinen) on valmis kieltämään nimensä rakkautensa vuoksi. Näytelmä kysyykin, kenen kohtalo on tärkeämpi, ja kenelle uhraus on suurempi? Keiden rakkaudesta on kyse: Romeon ja Julian vai Julian ja Romeon?

Lopulta ratkaisut ovat uhmakkaan nuoren naisen, Julian (Satu Tuuli Karhu) jolle oikeus omaan tahtoon on kaikkein suurin haaste. Sen nimissä monet naiset taistelevat tänäänkin. 

Suomen Kansallisteatteri
Julia ja Romeo

ROOLEISSA:

Jarno Hyökyvaara (TeaK), Olli Ikonen, Katariina Kaitue, Satu Tuuli Karhu (TeaK), Eetu Känkänen (TeaK), Miro Lopperi (TeaK), Sanna-Kaisa Palo, Heikki Pitkänen, Olli Riipinen (TeaK), Kristo Salminen, Sonja Salminen ja Juha Varis. Muusikot Mila Laine ja Aleksi Kaufmann.

Ohjaus Jussi Nikkilä

Sovitus ja esitysdramaturgia Anna Viitala

Suomennos Marja-Leena Mikkola

Sävellys Mila Laine

Lavastus Katri Rentto

Pukusuunnittelu Saija Siekkinen

Koreografia Ima Iduozee

Taistelu­koreografia Kristo Salminen ja Ima Iduozee

Valosuunnittelu Pietu Pietiäinen

Äänisuunnittelu Viljami Lehtonen

Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi

Ohjaajan assistentti Johanna Kokko