Kanaleipä kaikilla mausteilla

Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä hiljalleen rehevöityvä Kaktuksen kukka leikittelee väärinkäsityksillä ja hassuilla sattumilla. Ilmiselvää farssiainesta siis. Katsojan on silti turha odottaa kaksi ja puolituntiselta esitykseltä irtiottoa arjesta, päinvastoin. Niin tiukasti arkilemmen peruskysymysten äärellä ollaan.

Satu Silvo, Frans Isotalo ja Vappu Nalbantoglu. 

Kuva Tapio Vanhatalo

Vappu Nalbantoglun esittämän hippityttö Antonian lemmitty on komea hammaslääkäri, jota palvovat sekä asiakkaat että vastaanottoapulainen Stéphanie (Satu Silvo), jonka työlleen omistautuva olemus puolestaan kiinnostaa tohtori Julienin (Santeri Kinnunen) uskollista potilasta herra Cochetia (Jouko Klemettilä). Valkotakkista hurmuria liehittelee myös epäilyttävän usein juurihoidossa pistäytyvä rouva Durand-Benechol (Eija Vilpas).

Tohtori Julien toki haluaisi Antonian, mutta ilman velvoitteita, ja samaa tyttöä haluaa myös nuori ja komea mallipoika Igor (Frans Isotalo). Tilannetta hämmentävät lisäksi Norbert (Eero Saarinen) jykevissä pulisongeissaan ja hänen muusansa, blonditupeerattu Botticellin Kevät (Ilona Chevakova). Soppa on valmis, tai paremminkin kanaleipä, jota Stéphanie innokkaasti tarjoaa tohtorin lemmennälkään.

Pierre Barillet´n ja Jean-Pierre Grédyn kirjoittama romanttinen komedia on nähty Broadwayllakin Lauren Bacallin tähdittämänä. Nyt sen on Kaupunginteatterille ohjannut Arn-Henrik Blomqvist, jonka edellinen Arena-näyttämön ohjaus Otetaas toiset nauratti yleisöä muutama vuosi sitten. Myös ranskalaismausteiden ryydittämän 60-lukulaisen keitoksen huumori osuu ja uppoaa, vaikka 2010-lukua eletäänkin.

Suurin hyvän mielen kiitos lankeaa virtuoosimaiselle näyttelijäjoukolle, jonka taituruutta ei voi kiistää. Santeri Kinnunen on vakuuttava lääkärikomistus, Jouko Klemettilän Cochet on hykerryttävä ja Eija Vilppaan hysteerinen Durand-Benechol saa kiljahtelemaan. Satu Silvon mainio Stéphanie lisää kierroksia esityksen edetessä: hammaslääkärin assistentin takakireän työtakin alta paljastuu elämäniloinen ranskatar, joka puhkeaa kukkaan ja antautuu rakkaudelle. Kukapa ei vapautusi ilonpidolle minkkistoolassa?

Musiikki ja asuvalinnat luovat autenttista ajankuvaa ja ohjaavat ajatukset kukkaiskansan vuosikymmenelle. Riitta Anttonen-Palon puvustus tuo lavalle muistojemme kirjavat trikookuosit, trumpettihousut ja lantiovyöt. Jyrki Karttusen suunnittelemat tanssit iskevät suoraan hippimusiikin valaisemaan tajuntaan.

Huvinäytelmän huvittavuus perustuu aavistukseen, että kelle tahansa voi käydä hupaisasti – tai hullusti. Toisaalta varmuus siitä, että toisilleen tarkoitetut lemmenparit löytävät toisensa esteidenkin takaa, rauhoittaa. Arki on komediaa, joka syödään välipalaksi, kun oikea elämä ahdistaa. Sen syvemmälle merkityksiin ei kannata sukeltaa, sillä jokapäiväisyydessä on tarpeeksi pureksittavaa.

Pierre Barillet - Jean-Pierre Grédy: Kaktuksen kukka
Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämö

Rooleissa  Santeri Kinnunen, Satu Silvo, Vappu Nalbantoglu, Frans Isotalo, Eero Saarinen, Jouko Klemettilä, Eija Vilpas, Ilona Chevakova

Ohjaus Arn-Henrik Blomqvist

Suomennos Esko Elstelä

Lavastus Jyrki Seppä

Puvut Riitta Anttonen-Palo

Koreografia Jyrki Karttunen

Valosuunnittelu Kari Leppälä

Äänisuunnittelu Mauri Siirala

Naamiointi ja kampaukset Anne Gorlewski-Leino, Taina Tervo

Akrobatiaa Berliinissä

Berliinin yltäkylläisestä kulttuuritarjonnasta on iltaohjelmaksi tarjolla hengästyttävä määrä eri vaihtoehtoja. Jos aikaa on vain muutamalle tärpille, niin nykysirkus sopii mainiosti ja poistaa myös esimerkiksi teatteriesityksen mukanaan tuomat mahdolliset kieliongelmat. 

Tammikuisen sunnuntain ohjelmassa oli siis australialaisen Circa-ryhmän esitys Wunderkammer CHAMÄLEON-teatterissa.

Neljän miehen ja kolmen naisen esiintyjäryhmä tuo lavalle perinteisen sirkusareenan ja varieteenäyttämön perustyypit ja nauraa niille hyväntahtoisesti päin naamaa. Näemme parrakkaan voimamiehen, loistavan vannetaiturin, syväkatseisen drag queenin, seremoniamestarin ja hupaisat pellehahmot - kaikki pienissä, punamustissa pikkuhousuissaan. Paljaan ihon ja fyysisen voiman kouriintuntuva läheisyys yhdistyvät burleskin syntisiin sävyihin oudolla tavalla. Syntyy kimara, joka maistuu yhtä aikaa rohkealta elämänilolta ja suloisenkatkeralta kaipaukselta.

Ohjaaja Yaron Lifschitz on ryhmänsä kanssa luonut maagisen sadun, joka luottaa sekä raakaan lihasvoimaan että paljaaseen ihmisyyteen. Kun trapetsilla pää alaspäin roikkuva akrobaatti luopuu vaatekappaleistaan yksi toisensa jälkeen, hän saattaa näkyväksi sekä voimansa että heikkoutensa. 

Hurjassa permantoakrobatianumerossa esiintyjät antautuvat ryhmätovereittensa heiteltävinä sekä elämälle että kuolemalle. He verhoutuvat, piiloutuvat ja paljastavat yhtä lailla lihaksensa kuin pelkonsa ja toiveensa.

Numeroiden taustalle valitulla musiikilla on iso rooli, se kuljettaa katsojaa näkyvän tarinan taakse ja sisään. Lyyriset laulumelodiat vaihtuvat hilpeiden revyysävelten kautta klassiseen viulumusiikkiin. Peter Gabrielin Book of love säestää ilma-akrobaatin riipaisevaa taidokkuutta. Kiiltävän ihon eroottisuus ja seksikkyys nostetaan valokiilaan pikkutuhman huumorin kabarevivahteissa.

Circa-ryhmän jäsenten vahvat ryhmänumerot ja taituruus ovat huimaa katsottavaa. Jos välillä estradilla tapahtuikin joka nurkassa ja vähän liikaakin, tasapainottui kokonaisuus välillä nähdyillä rauhallisilla sooloesityksillä. Pehmeäliikkeistä räsynukkea muistuttavan miespolon tankotanssinumero oli mestarillisuudessaan ainutlaatuinen.

Kun kaikki mahdollinen on nähty, otetaan pois loputkin. Loppukohtauksessa niukkaakin niukempien esiintymisasujen kerroksia kuoriessaan esiintyjät antautuvat yleisölle, elämälle, taiteelle ja toisilleen. Aplodit ovat sen mukaiset.

Circa Ensemble Chamäleon Theatre, Berlin 30.1.2016
Esiintyjät: Casey Douglas, Marianna Joslin, Conor Neall, Freyja Edney, Jarred Dewey, Lisa Eckert, Scott Grove 

Ohjaus Yaron Lifschitz
Tekniikka ja valaistus Jason Organ
Puvut Libby McDonnell